Aamupuntari 85 😐
Tavanomaista kovempi nälkä tänä aamuna. Piti melkein suoraan kävellä jääkaapeille ennen kuin on saanut silmänsä kunnolla auki.
Tällä kertaa aamupalalla mukana omenaa. Jos jotakin hedelmää on vaikea saada kurkusta alas, niin se on sitten omena, ainakin minulle. Se on ihan uskomatonta, enkä käsitä että miksi, koska aina kun omena on tuolla tavalla lautasella, ja siitä ottaa siivun ja narskauttaa, niin se on melkein aina kuitenkin mehukasta ja raikasta, ja hyvää. En tajua miksi sitten saattaa olla 3 kuukautta väliä, ettei sitä omenaa osta eikä edes mieti?
Omena päivässä pitää lääkärin loitolla, sanotaan liirumlaarumlässynlässyn -runossa. Miksei siinäkin voisi vain sanoa, että omena on terveellistä? Tuo on jotenkin liian raju väite, koska jos siihen viereen asettelee hampurilaisravintolan tarjottimen niin siinä ei omenat enää auta…
… No joka tapauksessa, ihmetyttää mikä siinä syömään alkamisessa on omenan kohdalla niin vastenmielistä, varsinkaan kun ei edes tarvitse kuoria sitä? Pesee vain ja syö.
Omenalajikkeitakin on aivan hirmuinen määrä. Mikä niistä on paras, ei ota selkoa. Onko osa niistä lajikkeista huonompia kuin toiset? En tiedä.
Dr Gregerin vinkkien mukaan tummemmat värit hedelmissä ja vihanneksissa sisältävät enemmän antioksidantteja, ja ovat siten jotenkin jämäkämpiä. Esimerkiksi punakaali vs valkokaali, niin punaiset voittavat. Omenoissa sitten punainen omena ilmeisesti pärjää vihreille omenoille.
Tällä tarinalla ei nyt ole sen kummempaa pointtia, mutta ihmettelen vain miksi joka päivä on helppo vetää tuommoinen kirpeä appelsiini aamupalalla, mutta omenaa on sinne lautaselle vaikea toimittaa? Tuossa aamupalalla olisi sen paikka, jos omenan meinaa päivässä syödä. Nythän tässä menee se 30 appelsiinia kuukaudessa, siinä vieressä voisi mennä 30 omenaakin.
On sitä omenan terveellisyyttä toitotettu kyllä niin paljon joka suunnasta, että kai siinä jotakin perää on? Ärsyttää että siinä suositusten mukana kulkee aina joku tuommoinen vitun “No se on suolanpuute ku suonta vettää WÄYHWÄYHWÄYH…” – vanha sananlasku.
Syöntiaika:
Koko päivän sai värkätä musiikkia. Se on ihan kivaa vaihtelua tuohon keittiössä raivoamiseen.
Tämän viimeisimmän aterian kohdalla alkoi vähän jo tökkiä taas tuo sama ruoka. Siis hyvää se on edelleen, mutta kun tuli taas tehtyä vain yhtä ruokaa iso läjä, niin siihen pian kyllästyy. Se pitäisi palata siihen 33™ hommaan, mutta se vie pirusti resursseja pääkopasta, jotta saa sen 3 eri lajiketta ruokaa tehtyä kerralla.
Mutta periaatteessa se on vain tuntuu siltä nyt kun mitään ei ole sen asian eteen tehnyt. Alkaisi vain tekemään niin kyllä se siitä. Nyt haluaa kuitenkin tehdä välissä muita asioita, edes joskus, kuin hääriä tuolla vitun keittiössä.
Kauppaan kuitenkin seuraavaksi, koska jotakin helppoa, äkkiä ja hyvää pitää saada silti tehtyä tähän väliin, kun tuota entistä ruokaakin on vielä jäljellä, enkä halua toistamiseen ainakaan enää tälle päivälle sitä samaa syödä.
On se vain jotenkin vaikeaa tuo omena homma, kaupassa kun kävin niin en halunnut edes miettiä omenaa, vaan ostin muita hedelmiä huvikseen. Lähdin hakemaan sieltä pelkästään herkkusieniä ja tortillalätyt. Vaan aina sieltä kaupasta tarttuu jotakin muutakin mukaan.
Tämä se on helppoa ja hyvää.
Paseerattu tomaattikastike, siellä on mustapavut kikherneet ja herkkusienet kyytissä. Paprikaa.. Samaa reseptiä kuin ennenkin, ja isoa salaattia jääkaapista päälle, vähän sinappia ja Dr Greger mausteseosta ja…
Olihan se taas hyvää, mutta tuo kaipaa vielä jonkun kastikkeen. Jotakin jugurttista, ehkä tillikastikkeen kaltaista, tai en tiedä. Ensikerralla jos yrittäisi muistaa vähän perehtyä ja tekisi kokonaan erilaisen kastikkeen. Mutta eipä sitä tänäänkään olisi kerennyt yhtään mitään suunnitella, kun pitää vain saada yhtäkkiä sitä roskaruokaa, ja silleen sitä taas retkahtaa.
Ähkyyn nuilla tortilloilla pääsee, mutta jos sen ainesmäärän katsoo siitä tortillasta, niin se on kyllä aika pieni lautasellinen ruokaa, ja pian voi olla silti nälkä. Ja onkin, viimeistään iltapalalla:
Iltateellä leipiä.