Aamupuntari 85 kg 🙁
Huoltopäivä = Keittiössä ollaan tiiviisti
Sämpylät pitää tehdä. Iso salaatti pitää tehdä. Joku ruokakin pitää taikoa.
Mutta ensin puurot
Sitten sämpylät, ja siinä samalla isoa salaattia voi pilkkoa odotellessa. Kun nuo sämpyläthän valmistuvat ihan itsestään, ei tarvi kuin odotella.
Ei saanut tehtyä kuin vain kaksi pellillistä, koska jauhot taas loppui kesken. Ärsyttää kun se 3 taikinaa ja 3 pellillistä riittäisi tietenkin pitempään, ja periaatteessa aina samalla vaivalla kun on jo kaikki jauhot ja vehkeet esillä, ja taas opiskeltuna se resepti lähimuistiin, josta se katoaa ennen seuraavaa kertaa.
Mutta kyllä näillä nyt taas mennään jonkun matkaa. Kahvipaussi.
Tässä kohtaa voisi vähän kommentoida, kun erästä kaveria tapasin pitkästä aikaa keskustan kuppilassa, ja hän kysyi että “onko ollut mitään retkahduksia” koskien tätä dieet… Elämäntapaa. Jäin vähän miettimään, että mitä ne retkahdukset voisivat olla? Ei ole ollut kertaakaan semmoinen olo, että tavallaan olisi lähelläkään retkahtaa, enkä heti siinä oikein sitten osannut sanoa mitään, muuta kuin ettei ole retkahtanut :D. Sitten koetin myöhemmin uudelleen miettiä, että mitä ne retkahdukset edes voisivat olla omalla kohdalla? No, limonaatit tuli ensimmäisenä mieleen. Semmoinen tapa ollut, että hyvinkin monesti iltasella kun kitaraa harjoittelee, niin siinä samalla on tölkki colaa ollut mukana.
Joku sokerinen juoma siis, ja juuri siinä kohtaa päivää, niin semmoista kaipaa joskus, mutta että retkahtaisi siihenkään, niin ei. Se mikä auttaa on ne videot ja opiskelut tästä aiheesta. Ei ole mitään epäselvää etteikö näin elämäänsä jatkaisi, kun sen tiedon on sisäistänyt. Vaikka DR Esselstyn videoista.
Vaikeuksia toki voi tulla, jos Singhahtaa Aasiaan kolmeksi kuukaudeksi erilaisten pitopöytien kimppuun, mutta eiköhän sielläkin ole vaihtoehtoja.
Atkinsin dieetillä silloin aikoinaan oli sitä retkahtamisen vaaraa kyllä olemassa, mutta sehän onkin sellainen dieetti jossa tavallaan vietiin vain pois paljon asioita, muttei oikein tilalle keksitty mitään. Tähän WFPB kun vertaa, niin on päinvastoin tullut aivan hirmuinen läjä kaikkea muuta tilalle sitten, kun ne tietyt asiat on jätetty pois. Paljon erilaisia ruokia ja uusia aineksia joista on oppinut tykkäämään. Eli sellaisen retkahtamisen vaara on paljon pienempi, kun on niin paljon erilaisia uusia juttuja tullut tilalle. Kaikenlaista on vielä maistamattakin, mutta jonkinlaisen arkirutiinin on saanut jo hyvin aikaiseksi.
Toisaalta kun on erakko, ja suurimmaksi osaksi elää omassa pienessä luolassaan, niin on paljon helpompi olla retkahtelematta. Ei tarvitse tarjottimen kanssa mennä ruokalaan, ja todeta ettei täältä voi lautaselle kerätä muuta kuin pottuja.
Ennen oli tapana kaupunkireissuilla tai kauppareissuilla myöskin käydä jossakin Hesburgerissa vääntämässä hampurilaisateria, vähän niin kuin sillä verukkeella ettei kotona sitten heti tarvitse alkaa ruokaa laittamaan. Semmoista hemmottelua ehkä joskus saattaisi kaivata, mutta kun tilalle ei ole mitään tarjolla. Hesburgerista ei voi tilata kuin kahvia. Olisihan se kiva ostaa sieltä vaikka joku täytetty paprika ja öljyttömät suolattomat salaatit. Mutta jos pikaruokaa haluaa reissunpäällä, niin se on aika nopeasti banaani vain kaupasta. Tai taateleita jotakin semmoisia jos niistä tykkää.
Retkahdus sinänsä hauska sana, kun sitä Strugglen kanssa puitiin aamuradiossa. Viittaa aika paljon nuihin alkoholisteihin se retkahtaminen. Yritettiin olla ilman viunaa, mutta sitten retkahdettiin.
Länsimainen ruokavalio siis aiheuttaa riippuvuutta. Sitten kun siitä yrittää olla erossa, niin moni kysyy että onko ollut retkahduksia? Ei pysty ohittamaan karkkihyllyä, tai sipsiosastoa ja niitä limppareita.
Sitä kyllä kaipaa vähän, että olisi jääkaapissa kaupasta ostettuna vain jokin ateria, jonka voisi sitten lämmittää pikaisesti ja elämä jatkuu. Nytkin semmoinen jonkin aterian äkkiä lämmitys tavallaan onnistuu, mutta ne einekset on ensin itse sinne jääkaappiin kokattava valmiiksi. Eikä se ole ollenkaan sama asia.
Voisi kuvitella, että ne retkahduksen vaarat piilee enempikin jossakin reissuilla. Ryyppyreissuilla :D. Eli jos lähdetään vaikka festareille 3:ksi päiväksi. Vaikea siellä olisi selviytyä pelkillä banaaneilla, eikä kotona rakennellut eväätkään välttämättä säily niin hyvin. Lyhyestä yhden päivän laivareissusta selvisi kyllä, mutta siis onhan se ihan naurettavaa räpiä siellä jonkun oman sämpylänsä kanssa, kuuden eri ravintolan keskellä. Mutta lähinnä se on naurettavaa siksi ettei saa tilattua välttämättä sitä mitä haluaa – (välttämättä siis siksi, kun en ole tarjoilijan kanssa vielä tingannut. Voi olla hyvinkin mahdollista).
Mutta sitten voi miettiä taas uudelleen sitä retkahdusta. Koska siis pyrkimys on välttää niitä jo moneen kertaan mainittuja aineksia: Eläimet, lisätyt suolat rasvat sokerit öljyt… Eli niitä vältellään, mutta jos on pakko syödä, niin ne ovat vain sitä liikennevalovertauksesta tuttua punaisen valon ruokaa. Kaikki meistä on ajanut päin punaisia, ja jos poliisi ei näe eikä kolaria tapahdu, niin ei siitä seuraa sen kummempaa. Pieni hiki voi nousta pintaan, ihan niin kuin Hesburgerin hampurilaisateristakin.
Jos mietitään niitä aivan umpihulluja ketoosileikkejä, karppauksia ja atkinseja, niin siinähän se retkahdus aiheuttaa jotakin, kun se ketoositila keskeytyy. Mutta WFPB valiolla mitään kauhean vaarallista ei tapahdu jos tavallaan retkahtaa, tai joutuu tilanteeseen, ettei nyt ikävä kyllä ole muuta syötävänä kuin tönkkösuolattua meetwursti voileipää. No sitten syödään sitä. Sitähän tässä on syöty jo yli 30 vuotta. Possumunkki huoltoasemalla tai jotain muuta kamalaa, niin ei siitä yhdestä kerrasta tapahdu varmasti juuri mitään. Henkisesti voi vituttaa kun on tavallaan sitten pakotettu syömään jotain, mikäli muuta ei ole tarjolla. Mutta se ei varsinaisesti kyllä ole mitään retkahtamista, jos tavallaan ei vain ole muuta vaihtoehtoa.
Sekin varmasti auttaa ettei koskaan ole ollut kovin perso makealle, ainakin jos ne limukat lasketaan pois, mutta ilman karkkeja oleminen ei ole mikään ongelma ollut ennenkään. Sipsejä joskus kausiluontoisesti tuli rapattua naamariin, jopa dippikastikkeenkin kanssa, muttei sekään ollut että aina on joku raksupussi kotona rapisemassa. Kakkuja ei ole kauheasti tarvinnut ennenkään. Huoltoasemilla 95 % se on ollut ennenkin pelkkä kahvi, mutta toki sinne on saattanut mennä vähän kermaa ja sokeria.
En tiedä sitten jos on oikeasti vähän sellainen herkkusuu jo lähtöjään, että on tottunut joka kahvilla keksiä syömään, sipsipussit rapisee ja suu jauhaa autossa pastillia, niin ne varmasti aiheuttaa riippuvuutta, ja niihin voi sitten retkahdella jos sitä taipumusta on jo muutenkin, mikäli kokeilee WFPB elämää viettää. Mutta se tietämys asioista helpottaa kyllä eroon mussutuksista.
Pakko vielä mainita, että se lihan pois jättäminen ruokavaliosta oli se kaikista kevein askel, vaikka se aluksi tuntui ehkä jopa isoimmalta asialta, kun ei ollut vielä mistään mitään tietoa. Se yllätti kyllä. Kyllä se suurin shokki oli ensin ruoan maussa, kun ei osannut yhtään maustaa niitä, kun se suola vietiin pois. Se on pahin ongelma, ja mikäli sitä vastaan pystyy taistelemaan tarpeeksi kauan, niin enää muutaman viikon jälkeen se ei ole minkäänlainen ongelma. Makuaisti on korjaantunut ja raaka jääkylmä paprika maistuu niin perkeleen hyvälle, ja lisäksi tietenkin on oppinut maustamaan ruokia paremmin.
Monessa dieetissä, joista on tullut paljon luettua, ja eri laihdutustarinoissa, niin mainitaan usein esimerkiksi että kerran viikossa on ollut sellainen herkuttelupäivä, että pistetään löysät olohousut jalkaan ja aletaan television edessä raappaamaan kakkua, jäätelöä ja keksiä oikein urakalla, mutta vain yhtenä päivänä. En tiedä miten semmoinen toimii. Kerran viikossa on kuitenkin 52 päivää vuodessa sitä rallia. Ja jos se on jo se rajoitettu versio herkuttelusta, niin montako päivää se on sitä herkuttelua täysin rajoittamattomana?
Banaanikeksejä opettelin tekemään heti aluksi, koska tietenkin sitä jännittää ja haluaa olla turvassa retkahduksilta, etteikö tässä mitään makeaa enää sitten koskaan saa syödä? Ja niitä on ollut kyllä kivakin syödä, oli herkkusuu tai ei, mutta alkaa olla siitäkin jo aikaa kun viimeksi on niitä paistellut. Aivan vasta koetin myös kysellä Strugglelta jotakin kakkuohjetta, jos kuitenkin tekisi pakkaseen jotakin pullan tapaista niitä olohousupäiviä varten, mutta eipä sitäkään ole vielä tehnyt.
Ja jälkiruoat on muutenkin kokeilematta aika moni. Ne jäiset banaanit sörssättynä tehosekoittimessa kasvijuoman kanssa, niin se oli kyllä niin makeaa että aivan täyttä jälkiruokaa, eikä ole lisättyä sokeria. Sen tapaisia muitakin on vaikka mitä WFPB reseptejä internetti pullollaan. Olen vain tosi laiska tekemään ja tutustumaan.
Aika hyvin pärjännyt nuilla tortilloilla, jos sellaista jotakin ns roskaruokaa yhtäkkiä tarvitsee. Se ajaa sen asian kyllä hyvin, vaikka ovatkin melko terveellisiä versioita. Pitsaakin koitin räveltää jossakin kohtaa, muttei vielä ole oikein löytynyt sellaista huippuhyvää ohjetta. Hampurilaisetkin on vielä tekemättä. Ne olisi tavallaan helppoja kun oppisi tekemään niitä mustapapu pihvejä… Muttei tässä perkele kerkeä joka paikkaan, kohta on taas nälkä ja pitää palata tuonne keittiöön. Vaan kyllä monenlaista jälkiruokaa ja roskaruokaa on tässä WHPB saatavilla, ne pitää vain ensin opetella tekemään. Auttaa varmasti sellaisia joilla retkahduksia voi käydä.
Sepä siitä, ja kauppaan olisi käveltävä seuraavaksi. Hedelmäkeikka ja kurkkua leivänpäälle.
Tuosta soijajuomasta ollaan vähän montaa mieltä, että kannattaako sitä kauheasti ryypätä. Siihen kun on lisätty kalsiumia ja vitamiineja ja … Luomuversiona vähemmän kaikkea, mutta se on kalliimpaa. Ja tuo kyseinen purkki on aika hyvän makuista. Nyt lähdin kauramaitoa hakemaan muttei S-marketissa ollut luomumallia, niin sama ostaa sitten kokonaan jotakin muuta. Tuon voisi luokitella herkutteluksi on se niin hyvää.
Sitten kokkaillaan:
Ei jaksa huhkia enempää keittiössä, parempi vain pilkkoa kaikki ainekset läjään tuohon vuokaan ja folio päällä uuniin. Mausteet perään.
Mihinpä tässä tarvitsisi retkahtaa? Kieltämättä aika jykevä annos, mutta olin jälleen voimakas ja söin kaikki. Puolitoista jaksoa Family Guyta se otti, mutta pärjäsinpä.
Kello alkaa olla yö, ja nyt kun sitten olisi aikaa tehdä ja harrastaa, niin on aivan puhki. Huoltopäivät on vähän tämmöisiä, että aikaa saa keittiössä menemään. Mutta nyt pärjätään taas muutama päivä kun tuota ruokaakin tuli monta rasiaa, salaatit ja leivät valmiina.
Tuoretta sämpylää niin vielähän se piti: