Suurin piirtein 1.7.2019 kieppeillä aloin tehdä elämäntapamuutosta WFPB ruokavalion suuntaan. Haalin tietoa aiheesta, syöden vielä kuitenkin edelleen sitä mitä kaapeissani oli jäljellä lihansyöjä ajoistani. Tasan viikon kuluttua 8.7.2019 vein ulos asunnostani loput elintarvikkeet, jotka eivät uuteen ruokavalioon kuuluneet. Samana päivänä lensin luontoa säästäen halpalentoyhtiön siivillä Helsingistä Rovaniemelle, kotiväkeni luo.
Astuin puntarille vanhempieni luona ja se näytti 100,8 kg. Kaksi viikkoa noudatin WFPB neuvoja, ja opiskelimme siskoni sekä äitini kanssa laittamaan näiden oppien mukaan myös ruokaa. Siskoni oli paljon edellä näissä ruuanlaittoasioissa, ja yritin kerätä neuvoja parhaani mukaan, myöskin muistaa ne. Teimme itse leipiä ja keittoja sekä riisi/pottu/makaroni ruokia vihanneksilla.
Sain hyvää oppia ja inspiraatiota. Huomasin myös että uusi ruokavalio kusettaa aivan saatanasti. Ei kerkeä juoda vesilasia tyhjäksi kun pitää jo juosta vessaan. Mihinkään muualle ei voi lähteä, paitsi vessaan. Jos luulit että lähdet ajamaan autolla kaupungille, niin oletkin vain ajamassa kotoasi suoraan Erottajan Nesteelle kuseksimaan.
Ruoat onnistuivat toiset paremmin ja toiset huonommin. Alkoi tuntua välissä vähän kurjaltakin kun ei suola maistunut missään. Tutkimukset myös jatkuivat, ja oppeja tuli joka suunnasta. Eräs oppi olikin se, että aivan pikkuriikkisen pienen pieni ripaus suolaa onkin ok, mutta se pitää laittaa suoraa lautaselle. Eli keitto valmistetaan ilman suolaa, mutta lautaselle voi laittaa, en voi edes korostaa tarpeeksi, että kuinka vähän. Sinnikkäänä sissinä päätin alussa kuitenkin etten lähde semmoiseen leikkiin mukaan, vaan vetelin ruoat ravintona naamariin ilman suolanmuruakaan, välittämättä vittuakaan mikä siinä maistuu.
Kun ajan myötä tottuu olemaan ilman suolaa, niin pian maistuukin reilusti suolaiselta sellainenkin ateria, jossa on vain se pieni kipene suolaa suoraa lautasella.
Maustamisessa on kuitenkin käytössä tietenkin kaikki yrtit, chilit ja vehkeet. Kyllä sitä saa maistuvaa ruokaa niidenkin avuilla. Pitää vain käyttää reilummin ja tutustua muuhunkin mausteisiin kuin suolaan ja pippuriin.
Suolaa saa kyllä myös kasviksista. Moni hermoileekin turhaan kuullessaan ettei suolaa saa käyttää ollenkaan, koska onhan suola elimistössä tärkeä asia, mutta edelleen tarkoitetaan vain sitä lisättyä suolaa, ettei sen kanssa lotrata. Ne määrät on kammottavia, mitkä ovat ne suosituksen ylärajat jonkun virallisen virastonkin mukaan.
Käytännössä kuitenkin kun alat syömään, ja otat vaikkapa lautasellisen makkarakeittoa johon on kokki lisännyt jo suolaa kourallisen keittäessä. Keitossa olevassa makkarassa on myös suolaa jo ennestään, sekä myöskin vihanneksissa, vaikkakin vähemmän. Sitten otat siihen leipäsiivun, johon on lisätty suolaa. Laitat päälle vähän margariinia, johon on lisätty suolaa. Päälle losautat läjän kinkkumakkaraa, johon on lisätty suolaa. Tietenkin juustoa jossa on suolaa, ja suolaseksi siihen vaikka suolakurkkua vähän päälle. Tämän listan päätteeksi olet sitä mieltä ettei keitossa maistu kokin jäljiltä vielä tarpeeksi suola, ja ravistelet sirottimesta siihen vielä lisää lautaselle, eikä sinne mennyt se pieni ripaus, joka on pari suola raetta etusormen ja peukalon välissä ja siitä ripotellen, vaan keittolautanen muistuttaa järveä jossa alkoi juuri vesisade. Pinnalla kellunut peruna saattaa vähän rouskuakin hampaissa, ja vasta sitten sitä suolaa on riittävästi.
Suolaan myöskin tottuu, ja siihen kasvaa toleranssi. Kohta huomaat että heilutat suolapurkkia ennen kuin edes vaivaudut maistamaan ruokaa, koska ei sitä vaan saa tarpeeksi.
No kuitenkin, kaksi viikkoa vanhempieni ja siskoni luona kyläillessäni kävin puntarilla seuraavan kerran vasta lähtöpäivänä. Oli tarkoitus pelata sellaista peliä, että putoaakohan paino jo sen kahden viikon aikana. Ja kyllähän se putosi lukemaan 97,8 kg, eli tasan kolme kiloa. Mutta kivemmalta tuntui se, että sain jo laittaa vyötä pykälää kireämmälle.
Kaikista suurin huoli oli kuitenkin se suonien kunto, mikä johti lopulta tähän dieet.. Elämäntapaan. Puntaria en omistanut vielä lähtiessä, hankin sen myöhemmin ja seuraan toki painoani, mutta vain mielenkiinnosta. Ja ketkä tahansa teistä, jotka lähtevät seuraamaan mm. Dr Esselstyn sekä Dr Klaper nimisen tohtorin jalanjälkiä, Dr Gregeriä unohtamatta, niin ymmärtää miksi ne suonet huolestuttivat.
On turha myöskin kauhean tieteellisesti selittää, että mistä tässä kaikessa on nyt kyse, koska se asia kyllä löytyy “whole food plant based” hakusanalla internetistä, ja varsinkin jo mainitsemieni tohtoreiden nimillä. Lähinnä rupesin vain dokumentoimaan tätä omaa yritystä elää näiden oppien mukaan, josta toivottavasti on hyötyä myöhemmin myös minulle. Lähtötilanteeni on kuitenkin suhteellisen raju, joskaan ei harvinainen. Ei todellakaan ole helppoa meikäläisen kokkitaidoilla siirtyä tämmöisiin ruoanlaittoihin ja miettimisiin.
Aiemmat ateriani koostuivat pääsääntöisesti HK:n eines lihapullista sekä erilaisista makkaroista, ja pyttipannun eri muodoista sekä kanamunista. Makaronilaatikko, maksalaatikko + kaikki einekset mitä kaupassa myydään valmiina, joista aina ne halvimmat mahdolliset. Ja se makkarakeitto.