15.9.2019

Aamupuntari 87, 7 kg 🙂

Ei mene mitenkään 88 kg rikki, vaikka kuinka pomppii tuolla kyseenalaisella puntarilla, joten taas on uusi kilo pois karistettuna.

Aku Ankka raivari

On se perkele kun saa joka aamu värkätä mikron kanssa. Joutuu pesemään kädetkin 20 kertaa ennen kuin pääsee syömään kun pitää räpiä ja läträtä pitkin keittiötä. Ihan niin kuin ei olisi jo tarpeeksi haastavaa saada nuita ruokia tuolta suuhun.

No mutta… Tämä kuvakin onnistui mahtavasti.

Kävin pyörälenkillä ja hukkasin lippalakkini. Jotenkin ei vain toimi tämäkään päivä. Ei uskalla koskea mihinkään. Laastaria sitä oltiinkin menossa ostamaan jo etukäteen, koska eilen yritin vuolla etusormeni irti, ja jos tuolla keittiössä meinaa enempikin heilua leipäveitsen kanssa, ja tämä homma jatkuu tämmöisenä, niin parempi olla se metri laastaria valmiina.

Tullessa kävin kaupassa:

Oli paljon ostamisia.

Kauhea nälkä sen jälkeen:

Paprikawokki loppui, eikä tarvinnut “syödä pois”. Huomenna näyttää olevan kokkauspäivä.

Minun on pakko hehkuttaa tuota 33™ brändiä vielä lisää. Tajusin juuri hetki sitten, että kokkasin siis viime torstaina nämä ruoat, ja nyt eletään jo sunnuntaita. Huomenna on maanantai, ja teen taas 3 ruokaa. Jos sillä pärjää taas 3 päivää siitä eteenpäin, niin ollaan torstaissa, ja seuraava kokkauspäivä olisi näin ollen vasta perjantai.

No kuitenkin, mikä tässä nyt on se mahtava juttu, niin tarvitsee kokata vain n. 2 kertaa viikossa, ja lopun aikaa senkun lämmittelee 3:n erin lajin ateriaa päivässä + vielä se aamupuuro, ilman sen kummempia kokkaamisia. Ruokiin ei ehdi kyllästyä, kun ei ole kahta kertaa peräkkäin koskaan samaa ruokaa samana päivänä ja … On tämä mahtava systeemi, varsinkin kun nyt on jo kaupassa käytynä etukäteen. Huomenna aamupuuron jälkeen voi suoraan kokata, ja vaikka menisi 3 tuntia kokatessa, niin ainakaan siihen ei mene ihan koko päivä. Ja sitten pärjätään taas pitkään.

Käänteisesti vaikuttaa elämään mitä luulisi, eli ensinhän se tuntuu että on vaikea saada aikaiseksi 3 eri ruokaa samalle päivälle, ja niin onkin, mutta itseasiassa se helpottaa kuitenkin elämää sitten ihan vitusti. Viimeksi se kokkauspäivä oli tosi rankka, mutta siihen yhdistyikin pitkä pyörälenkki kolmessa eri kaupassa aineksien perässä, ja sitä ennen piti ne reseptit etsiä ja löytää aamulla ja … Siinä meni tietenkin koko päivä iltaan asti tuolla tyylillä.

Mutta nyt pohjatyöt onkin jo tehty etukäteen semmoisena päivänä, jolloin ei tarvinnutkaan kokata. Reseptit on tuossa hollilla, ainekset on jo haettu kaupasta. Ei tarvitse huomenna laittaa edes housuja jalkaan niin voi jo alkaa kokkailemaan.

Nyt kun ei ole pakko kokata tänäänkään mitään, niin saunan jälkeen ajattelin kokeilla tehdä semmoista “jätskiä”:

Pakastettuja banaaniviipaleita.

No voi vittu mulla jäi pari kuvaa ottamatta. Eli laittakaahan taas silmät kiinni, ja kuvitelkaa semmoinen iso blenderi tehosekoitin pöydälle. Sinne sitten laitetaan nuo banaanit, ja vähän tuota tänään ostamaani soijamaitoajuomaa.

Kuvitelkaa sitten sekin, että se blenderi ei niin hirveän hyvin soveltunutkaan tuohon hommaan. Kuvitelkaa, että terät blenderissä pyörivät, ja kaikki ainekset ovat blenderin kannun laidoissa kiinni, sen terän ulottumattomissa.

Kuvitelkaa, että se auttaa jos sinne kaataa lisää sitä soijamaitoa. Ei auta. Mutta kuvitelkaa, että se kuitenkin auttoi, kun sinne lisäsi toisenkin banaanipussin pakastimesta, ja vielä lisää vähän maitoa. Sitten terät ylsivät ja saivat ne perkeleen banaanit kiinni ja pyörimään.

Jouduin vain pyörittämään jo niin kauan, ja laitoin maitoakin sen verran, ettei siitä varsinaista jäätelöä tullut, mutta aivan helvetin hyvää semmoista tosi kylmää vanukasta/jugurttia tai jotain. Söi ihan mielellään kahvin kanssa, eikä se niin vetelää ollut että lusikasta olisi tippunut:

Nam nam. Hyvä lisuke johonkin, tai siis tuunailu pohja.

Ensikerralla yritän tehdä suoraan vähän isomman määrän, niin ehkä blenderikin toimii paremmin. Sen takia maailma on täynnä kaikenlaisia food processereita ja vatkaimia, kun kaikki ei käy joka hommaan. Blenderi on enemmän nestemäisille sekoituksille tehty. Sillä ei hienonneta salaattia, ellei siitä tehdä mehua.

Tänään kun ei ole pakko kokata mitään, niin oli kuitenkin pakko kokata jotain. Meinasi nimittäin unohtua, että tulevat kokkaukset tarvitsevat (reseptin mukaan) kasvislientä. Tuossa Lindsay S. Nixonin kirjassa on ohjeet taas johonkin kasvisliemeen, mutta katselen siitä vain vähän mallia, ja yritän tehdä jotain omaa.

Ainekset: valkosipulia, valkokaalen jämät, punakaalen jämät, porkkana, laakerinlehti, joku tomaatin riekale, kurkuntuppero

Yrtit ja mausteet: laakerinlehti, ruohosipuli, salvia, rakuuna, maustepippuri (kuvassa näkyvää kurkumaa en käyttänytkään lopulta, koska tajusin ettei sinne mitään mausteita käsketä laittaa paitti pippurit. Yrttejä kylläkin.
Ainekset ja yrtit kattilaan…
… vettä päälle litran verran.

Levy täysille, kun vesi kiehuu, niin sitten voi levyn laittaa niin pienelle kuin haluaa, ja kansi päälle. Kellosta tunti soimaan, siksi aikaa voi mennä taas pelaamaan Mario Brosseja, ja sen jälkeen liemi on valmis.

Kaadoin siivilän läpi liemen toiseen kattilaan, ja se on näköjään punaista. Niin no… Punakaali

Se tässä on hauskaa, ettei ole hajuakaan tuliko tuosta liemestä hyvää. En ole ikinä tehnyt mitään tämmöistäkään. Sitä lientä käytetään huomenna keittoon, ja sitten vasta maistellaan, eli ei kannata suoraan rynnätä siitä tällä ohjeella lientä tekemään, tuo voi maistua ihan hirveältä.

Iltapalaksi ei jaksanut muuta:

Taas kerkesi yhdestä leivästä haukata ennen kuvaa. Hoppu