24.7.2019

Elämä jatkuu tutkimalla edelleen tämän ruokavalion saloja. Pikkuhiljaa tässä huomaa kaikenlaista mitä ei ole ottanut huomioon, silti vaikka yritys on kova. Se ottaa aikaa, mutta niillä elintavoilla mitkä oli käytössä aiemmin, niin kannattaa kyllä potkaista jo homma käyntiin vaikkei kaikkea tiedäkään. Alkaa kuitenkin olla enää vain sitä hienosäätöä, kun suurimmat muutokset on jo tehty ja päätetty. Syökö pähkinää vai eikö syö pähkinää, ja sitä rataa. Mitenkäs se soijamaito?

Tänään on kuitenkin kokkauspäivä. Tällä kertaa ei aamulla ollut kummoinen nälkä, joten päätin jättää puurot väliin ja alkaa suoraan kokkailemaan. Iltapäiväksi kun on jo muuta menoa, niin on tärkeä saada jääkaappi latinkiin:

Ainesosat: Herkkusieniä, varsisipuli, sipuli, lehtikaalia, kesäkurpitsaa, kaalia, porkkanaa, valkosipulinkynsiä, paprikaa, tomaattimurskaa ja kidney papuja. Mausteena chiliä, ruohosipulia, valkosipulirouhetta, oreganoa, jotain yrttiseos provinssia jossa on kaikenlaista yrttiä.

Jostakin syystä tämmöiselle onnettomalle kokille on helpointa, kun tekee asiat järjestelmällisesti. Tämä dokumentointi auttaa siihen, kun tästä hommasta tulee ikään kuin peli, ja kuvien takia muutenkin haluaa järjestellä kaikki nätisti.

Tämä on kaikki sitten itse keksittyä reseptiä. Maustaa voi miten haluaa. Vähän tuntui kyllä hölmöltä lisätä mausteena samoja tuotteita kun on menossa raakanakin sisään, mutta se ja sama. Näillä mennään kun ei muuta ole.

Kasarin pohjalle vettä on osoittautunut tämmöisen ruoan kanssa hyväksi ideaksi. Sitä ei kannata silti laittaa liikaa, koska muuten tulee tomaattimurskan kanssa liian vetistä, ja joutuu kaatamaan hyvät kasvisvedet pois. Tai syömään vetisenä, kummin vain.
Ainekset kattilaan ja poristen kannen kanssa.
Sitten riisit kiehumaan myös

Sitten voi lähteä vaikka soittelemaan kitaralla youtubesta Quist :n jamtrackien tahtiin, siihen asti että kasarissa alkaa näyttää tämmöiseltä:

Ihan hyvä setti.

Riisikeitinkin kerkiää napsahtaa samoihin aikoihin. Mausteet ja tomaattimurska sekä kidney pavut on lisätty täähän vasta sen jälkeen, kun muut vihannekset alkaa olla melkein valmista.

Odotellessa voi myöskin aina pilkkoa salaattia.

Ainekset: Ruukkusalaatti, kurkku, tomaatti, persiljaa, varsisipuli, lehtikaali, kaali, porkkanaraaste

Alun perin salaatti piti tehdä vain tässä kuvassa näkyvistä aineista, mutta kun siitä tuli niin vähän, joten lisäsin kaalia ja porkkanaraastetta. Muutenkin tuommoinen jäävuorisalaatti, kurkku, tomaatti -salaatti on suhteellisen köyhää, lähes yhtä säälittävää kuin ne viisi kurkkuviipaletta läskin lautasella, pottumuusin ja lihakastikkeen vieressä.

Kaali
Porkkanaraaste näyttää tämmöiseltä.
Valmista

Taas pärjätään salaattien osalta pari päivää. Haaveena olisi kyllä tehdä pienempiä salaatteja, mutta laiskuuttani teen paljon kerralla, kun vehkeet ovat kerran esillä. Salaatti kun jääkaapissa pilkottuna tahtoo mennä nahistuneeksi ja epämiellyttäväksi, varsinkin jos lisäisi hedelmiä ja muuta tuonne sekaan. Yritän pian hommata sellaisen käsipyöritettävän ”Minuutti Mikon”, jolla voi tehdä pikaisemmin sen verran salaattia kuin syö, tai yhdeksi päiväksi ainoastaan. Vanhemmillani sattui sellainen olemaan, ja siskollekin löytyi sellainen kirpputorilta muutamaan euroon, ja ovat käteviä. Niitä lojuu käyttämättöminä vuosia kaapissa hyvinkin monella ja täysin joutilaana.

Näitä ruokia ei sitten kannata pelätä. Sanonpahan vain siksi, että vaikka en omaa hyviä kokkaustaitoja enkä ymmärrä tämän homman päälle juurikaan mitään, niin tämmöiset ruuat on tosi vaikea saada epäonnistumaan. Ei tässä tarvitse kuin välissä seurata tilannetta ja käydä pyöräyttelemässä kauhalla. En ala kirjoittelemaan ja sekuntikellon kanssa mittailemaan missä vaiheessa mitäkin pitää tehdä, kokeilemalla se selviää.

Kuitenkin se kynnys on suuri, että alkaa erilaisia tuntemattomia ruokayhdistelmiä kokkailemaan, kun ei kerran mitään osaa, mutta se pyttipannu on silti paljon haastavampi ja vittumaisempi ruoka laittaa kuin esimerkiksi tämä ruoka mitä tänään kokkailtiin.

Ja vaikka tämä on melkein samaa ruokaa taas kuin edelliselläkin kerralla, niin minkä sille voi, kun ei ole varaa ostella jääkaappiin seitsemän eri ruokalajin tarvikkeita kerrallaan. Tätä samaa sotkua syödään pitkään ja monta päivää peräkkäin, pierukin saattaa päästä, mutta vaihtelua saa vaihtamalla perunoita, riisiä tai täysjyvämakaronia lautaselle viereen vuoroperään. Ettei tässä tarvitse pelätä, että no kun pitää aina syödä sitten niin monipuolisesti, ettei minusta ole kokkaamaan neljää ruokaa joka päivälle. Ja semmoisen vaikutelman kyllä saa hyvinkin herkästi, että näin juuri pitäisi sen elämän olla, kun kuuntelee näiden eri lääkäreiden ja ravintoterapeuttien ja muiden suosituksia, ja katsoo esimerkkejä heidän päivänsä aterioista.

Mutta ne on vittu lääkäreitä. Ne ajaa pemarilla. Ne esittelee tätä ruokavaliota, että millainen se on huippuunsa hiottuna kun dollareilla ei ole mitään käytännön merkitystä. On 500 taalan täysautomaattiset painekeittimet ja air fry vehkeet, ja keittiöstä ei puutu mitään, ei edes kokki. On myöskin keittiö, joka on ihan oma huoneensa, eikä yhdistettynä näppärästi olohuoneeseen. Ei kannata luovuttaa, vaikkei aivan samanlaisiin olosuhteisiin pääsekään. Tekee kuitenkin niin hyvin kuin pystyy. Aina se on parempi kuin ne einespullat.

Ja kyllä tämmöisen aterian päätteeksi voi jo itseään olkapäälle taputtaa. Tai mahaansa.