16.1.2020

Aamupuntari 78,2 kg 🙂

Ikinä en ole porsastanut kauramaitopurkin kanssa näin paljon kuin tänä aamuna. Pyyhin sitä pois eri pöytätasanteilta, matolta ja lattialta, ja lopulta heilautin sitä vielä tähän tarjottimellekin. Enkä jaksanut lähteä paperia hakemaan pitää syödäkin välissä.

Kummallisia nuo nykyajan purkit korkkeineen ja muovisokkineen. Miten siinäkin voi kehitys ottaa valtavasti takapakkia? Aina kun näkee uudenlaisen korkin eri tuotteissa, niin muistaa heti myös ostaa keittiöön paperia samalla.

Näköjään kaikki mitä yrittää sotkee vain lisää, joten parempi lähteä koko kämpästä käppäileen.

Nyt tuli päräytettyä vähän soijamaitoa varastoon. Se on kuitenkin isossa kaupassa 1,15 e purkki ja tuossa lähimmässä kaupassa, iso kauppa sekin, maksaa silti 1,64 e purkki. Kumma kyllä niin iso hintaero.

Kaalikeittoa piisaa vielä monta lautasta.

Tuo on järisyttävä yhdistelmä, jos vähän laiskottaa jo kokkailla, ja haluaa vielä lisäksi siltä kokkaamiselta vähän lomaakin, niin tehdä uunijuurekset ja kattilallinen kaalilaatikkoa. Toista ei tarvitse vahtia ollenkaan uunissa 1 h, ja toista välissä pyöräyttää ja kunhan mausteet muistaa laittaa. Sen lisäksi ettei ole kokkaamiseen mennyt aikaa vaivaa ja koko päivää, niin näillä pärjää sen jälkeen pitkään. Ja kaksi ruokaa tässä + puuro, eli kolme, niin ei kyllästytä syödäkään.

Näitäkin pommeja pitää muistaa välissä mainostaa. Kuumaa mustaherukka/karpalo -mehua, jossa vähän limeä, kurkumaa, mustapippuria, inkivääriä ja kanelia. Mustapippuri tehostaa kurkumaa jotenkin, sitä ei maun takia kannata lisätä paljon mutta vähän muutama murunen, jos se kerran jotakin auttaa.

Kerkesin taas jo ruveta räveltämään ennen kuvan ottamista. Kaunistahan se ei ole tämmöisiä kuvia laitella, muttei tämän blogin tarkoituskaan ole hienostella, vaan näyttää raakaa totuutta.

Blogi alkaa muutenkin tulla päätökseensä tämän arkilätinän osalta. Eiköhän puolivuotta riitä jo kertomaan ja näyttämään. Tämmöisenä se elämä jatkuu tämänkin jälkeen. Mutta mennään nyt vielä muutama päivä.