5.11.2019

Aamupuntari 84,2 kg 🙂

Katselin Yle Areenalta jonkun BBC dokumentin joka oli suomeksi ainakin nimeltään – Prisma: Toimivatko dieetit?

Eihän tuommoista otsaketta voi olla painamatta 😀

Mieletöntä viihdettä oli kyllä. Tosi vaikeita asioita käsiteltiin, eikä voinut olla repeilemättä, kun jollakin tulee itku silmään kanakorin äärellä. Voi raukkaparkaa.

Dokumentti antoi taas lisää sitä käsitystä kaikille katsojille, että kun “dieetille” alkaa, niin se kaikki ruoka viedään sinulta pois. Tuossakin oikein jätettiin kunnon jäähyväiset, eli koottiin pöydälle ensin kauniisti esille kaikkea roskaruokaa, ja sinne sitten mentiin pöydän ääreen viettämään pieni hartaushetki, kun näytettiin että nämä ruoat heiltä nyt viedään pois.

Miksi aina annetaan kaikkien epätoivoisten laihduttajien ymmärtää, että nyt viedään sitten koiralta kuppi pois. Mitään et saa enää syödä. Nyt lähti kuule perkele, ja iäksi! Ja sitten sinun pitää vaan opetella hillitöntä itsekuria, ja kärsiä jatkuvasti siinä suuressa taistelussasi, ettet ikinä nyt sitten enää syö mitään hyvää.

Tämä kyseinen dieetti, josta ei paljon edes puhuttu loppujen lopuksi, oli ilmeisesti jotakin pussikeittoja koskeva dieetti. En muista edes kuinka pitkään sillä dieetillä piti sitten olla. Olikohan se jotakin pariksi kuukautta. Siinäkin kuitenkin taas pelissä jokin ääripää, että nyt sitten vain jotakin pelkkää nestemäistä litkua pari kuukautta.

Siis voi vittu mitä kärsimystä! Eihän tuo ole normaalia syödä sillä tavalla ikinä? Ja mitä tapahtuu sen dieetin jälkeen? No tuossa pikkuhiljaa vähitellen palataan taas siihen yleisempään entiseen ruokavalioon, ja sitten taas koitetaan vissiin olla ja vältellä, ja varmaan jatketaan kaikkea että sitten kohtuudella?

Dokumentissa sanottiin monta kertaa, että se on englanniksi nimeltään Crash Diet – se dieetti. Kävin lukemassa mitä se tarkoittaa, ja tässä kömpelö käännös: Dieetissä pudotetaan painoaa todella nopeasti, rajoittamalla mitä syödään.

No tuossa nyt tietenkin mennään yhdellä lauseella jo aivan perseelleen niin monella eri tapaa, ettei jaksa kaikkia terveydellisiä haittoja edes luetella. Muttei dieettien pitäisi olla mitään tuollaista suurta kärsimysnäytelmää, vaan silti suurin osa aivan varmasti on. Rajoitetaan, ja viedään pois, ja iäksi, ja syöt sitten pelkkää… Ja siinä ole sitten ja kärsi.

Dieetti on ruma sana. Kyllä se ainoa järkevä, tehokkain, ja kaikinpuolin paras tapa on muuttaa elämäntavoista ne ruokapuolen asiat kokonaan, ilman että käyttää sanaa dieetti. Dieetti alkaa kuulostamaan sanalta “tuomio”. Mitä se muutenkaan auttaa kärsiä aina kaksi kuukautta kerrallaan, tavallaan eristyksissä jossakin vankilassa, ja heti kun sieltä pääsee pois, niin samat rikokset uusitaan? Pikkuhiljaa ja kohtuudella.

Se ruokavalio, joka on ajanut ihmisen alunperin läskiksi ja sairaaksi, niin se on se ainut syyllinen, nyt ja aina. Eikä semmoisiin kannata palata. Se ruokavalio on se ongelman ydin, ja se ongelma pitää korjata muokkaamalla sitä paremmaksi, eikä siinä tarvitse yhtään kärsiä. Vai näyttääkö tämä päivän menu semmoiselta kauhealta tuomiolta, että pitää jonkin vitun kanakorin edessä kyynelehtiä?

Saatana että tuli maha niin täyteen, että menisin kyllä ruokalevolle, mikäli tämä ateria vaikuttaisi negatiivisesti verisuoniin ja veren virtauksiin, ja alkaisi pyörryttämään entiseen malliin. Mutta taidankin tästä lähteä tekemään musiikkia.

Perkele vielä uudemman kerran, kun ei oikein meinannut jaksaa syödä edes loppuun asti tuota edellistä, mutta oli niin hyvää ettei kyllä keskenkään voinut jättää.

No voi vittu sieltä pärähti semmoset spagetit taas nokan alle ettei meinaa lautasele mahtua. Ja vielä pitäisi saada raikkaat salaatit balsamiviinietikalla kurkusta alas. Pakko olla vettäkin, kun tuli niin suolaista tuosta spagettikastikkeesta, yhdellä ruokalusikallisella soijakastiketta jonka lorautin kasariin.

Ei huhhuh miten täynnä. Hikkakin pääsi pari kertaa kun taisin vähän hotkia. Taas menisin pitkälleen, muttei oikein malta katsella mitään ohjelmia. Taidan lähteä kaupppaan.

Jääkaappi on täynnä valmista ruokaa, niin ei ollut ostossa juuri muuta kuin viikon hedelmät. Hedelmäkeikka. Ja mustikoita pari säkkiä pakkaseen.

Loppuiltana musiikkiprojektit jatkui, ja sitten onkin iltapalan aika. Ei kyllä kauhea nälkä vieläkään ole, mutta voihan sitä syödä huvikseenkin, ja onhan se kellokin jo sen verran että sama kai se on syödä. Voi tätä kärsimystä.

Vedetään nyt iltapalaksi perkele kahdeksan pottua ja niin paljon kastiketta viereen kuin isolle lautaselle sopii. Melkoinen kukkurallinen ruokaa, saa nähdä jaksaako syödä loppuun. Salaattia pitikin ottaa jo vähän varovaisemmin. Jälkiruoaksi pieni hedelmä muuten vain. Kasvijuomamaitoa ryyppy. Kaadoin annoksen päälle loput sinapin jämätkin purkista. Laitoin vähän vettä, niin sai semmoisen sinappisen kastikkeen. Suolasta on.

Ai että on sitten taas maha täynnä. Pitäisi varmaan rajoittaa jotenkin tuota mitä suuhunsa laittaa, kun kolme kertaa päivässä tämmöinen ähkyily ja ahmiminen ei varmaan ole terveellistä pitemmän päälle. Pitänee varmaan myöskin kaksi kuukautta syödä sitten sitä pelkkää pussikeittoa, ettei mene aivan mahdottomiin tämä homma.

Ei tullut uni heti, ja niin taas sorruin yöllä syömään jääkaappia tyhjäksi. Retkahdin vaikkei nälkä ollutkaan. Mutta jos uni tulisi paremmin.

En oikein keksinyt muuta syötävää kun entisistäkin vielä vähän täynnä, mutta joskus tekee mieli vähän jotakin napostella kun katselee televisiota. Otin pakkasesta mustaherukoita ja mansikoita, vähän mikrossa sulatin mutta ne jäi vielä kylmäksi. Siihen päälle loraus Alpro Original soijajuomaa, joka maistuu aivan vaniljakastikkeelle. Olipa pitkästä aikaa kunnon sokerinen herkku. Leuanperällä asti kirveli kun oli niin makeaa ja hyvää.

Nappasin vielä yöllä yhden banaanin, kiivin ja päärynän kun tuli siinä valvoskeltua. Kuvia en jaksanut enää räpsiä.

Voi tätä kärsimystä, joka nyt sitten pitäisi jatkua koko loppuelämä. Miten tätä kestää, kun ei mitään saa enää syödä, ja kaikki viedään pois?