14.10.2019

Aamupuntari 85,7 kg 🙁

Kauhiasti nuo tortillat lihottaa.

Ulkona sataa vettä. Kiva tuommoinen jääkylmä syksyn sade. Sateenvarjoja en harrasta, minusta ne on vähän semmoisille turhamaisille ihmisille tehtyjä kapistuksia. Tietenkin jos pitempään on sateessa niin joo ehkä… Ärsyttää vain ne sateenvarjon käyttäjät, kun se ei ole 1 eikä 2 kertaa kun on saanut pelätä silmiensä puolesta. Joillakin näyttää olevan ihan oikeasti sellainen käsitys, että joku insinööri ne sateenvarjot on siten suunnitellut, ettei minkäänlaista vahinkoa voi käydä, eikä mitään väistö- tai ohjausliikkeitä tarvitse suorittaa, muuta kuin kävelee vain lanteet keikkuen menemään ja heiluu sen varjonsa kanssa täysillä joka ilman suuntaan miten haluaa. Se on ihan oikeasti ärsyttävä näky.

Tuntuisi kyllä turhalta pidellä sateenvarjoa ja keikkua sitten jonkun kauppakassin kanssa ahdasta katua pitkin, se kokonaista 50 metrin matka jonnekin linja-autoon, ja asettaa kaikkien vastaantulijoiden näkökyky panokseksi siitä hyvästä, että itse säilyy kastumatta märkään puhtaaseen veteen. Eikä siitä vesisateesta yleensä kovin äkkiä läpimäräksi asti kastuisi muutenkaan. Sitten koppeillaan sen varjon kanssa, lopuksi unohdetaan se jonnekin, ja sitten ollaan aina vailla sitä mukamas.

Mutta se on tietenkin vain minä jolla se näky vituttaa, ja taas jokin Suomen Sateenvarjoyhdistys tästä suivaantuu. Ja suurinosa tietenkin itse on sitä mieltä, että niin juuri, ne kaikki muut ihmiset niiden varjojensa kanssa eivät osaa kulkea, mutta minä kyllä tuon olen ymmärtänyt enkä heilu varjoni kanssa miten sattuu. Vaan ei se auta. Joskus riittää että olet vain ihmisenä puolet lyhyempi, ja sen takia uhkaat viistää niillä varjon piikeillä silmät päästä kaikilta ohikulkijoilta.

Jotkut lanteikkaat ladyt kävelee kyllä aivan kuin he tietäisivätkin, mutta eivät vain välitä. Naama huokuu semmosta “minulla on oikeus olla kastumatta tässä nyt niin saatana” -ilmettä, ja vähän niin kuin ollaan sen varjon kanssa tahallaan, että tilaa perkele! Täältä tullaan! Luonnonvoimia vastustaen! Vesi sattaa muuten pääle! Kastuupi!

Vitun nössöt. No mutta joo…

Perkele! Tuo sitten vituttaa kun ruokaa joutuu laittamaan pois. Oli vähän muodostunut toiseen rasiaan marjakiisseliä semmoista homeen alkua. Joku pula-ajan mummo olisi ehkä vain pyyhkäissyt pikaisesti sen homeen sormella hameensa helmaan, ja kantanut sitten kiisselin pöytään pysähtymättä, mutta minusta ruoassa on jo ehkä jotakin muutakin vikaa, jota ei silmällä välttämättä havaitse, jos se alkaa kerran jo homettakin muodostamaan.

En tiedä mitä sen kiisselin kanssa tein väärin, koska pitäisihän nuiden säilyä kauan? Vissiin. En tiedä. Joka tapauksessa teen ensikerralla puolikkaan siitä entisestä reseptistä, tai vastaavasti pitää syödä sitten muulloinkin kuin aamupuurolla sitä kiisseliä, jotta saa sen loppumaan. Mutta vituttaa kalliita marjoja pistää pois saatana, ja olla sitten vielä ilman kiisseliä aamupuurolla. Jotenkin taas tulossa semmonen päivä ettei kannattaisi paljon yrittää suoriutua mistään asiasta.

Pakko silti yrittää. Appelsiineja pitää hakea ja salaattikamat. Kerkesi vain tulla tässä juuri ennen lähtöä kauhea nälkä.

Onneksi oli vielä yksi tämmöinen.

Sitten menoksi.

Ei ollut appelsiineja keskustan lidlissä. En ainakaan huomannut. Mutta huomasin että tomaattimurska on edelleen tarjouksessa, ja ei muuta kuin taas reppuun niin paljon kuin sopii. Sitä on nyt kaapissa 16 purkkia, mutta se ei tarkoita yhtään mitään. Tomaattimurska on ystävämme.

Parsakaalia sai eurolla 2 kimppua. Kiinankaalta pitää maistaa, lehtikaalet salaattikamat. Muuten hyvä mutta ne appelsiinit ja nektariinit. No kerkiääpä ne hakea huomenna tai joskus.

Taas nälkä:

Olin rohkea ja pistin vähän kaupan ketsuppiakin pari tippaa.

Sitten tehdään aamupalalle kaveri, tällä kertaa aprikooseista:

Oletan että homma toimii samalla tavalla kuin luumusopankin kanssa…
… oikein oletettu.

Kuvasta ei näy mutta iso pakasterasiallinen on soppaa. Pitänee tällä kertaa huiskia se naamariin vähän nopeampaa. Turhaa nuita säilyttää sinänsä, kun sen tekeminen on niin helppoa ja nopeaa. Mutta jotenkin se on aamupuurolle riittänyt aina nuo kiisselihommat, eikä ole kaivannut erikseen iltaisella minkään aterian kanssa.

Tästä tuli vähän tämmöinen huoltopäivä. Perustarvikkeisiin kuuluu iso salaatti, sekä tuommoinen joku kiisseli. Samalla kun odottelin aprikoosien kypsymistä niin veitsi hakkasi leikkuualustaan.

Lehtikaali, punakaali, kiinankaali, porkkana, kurkku, tomaatti ja limeä.

Seuraavaksi olisi vielä kokkailtava ruokakin valmiiksi. Perkele ettei jaksais enää mutta kun ei ole mitään kastiketta. Saattaa mennä tomaattimurskahommiksi, mutta sehän ei haittaa mittään.

Ateria voisi kuulua taas teemaan “Ravinteet Pötsiin”. En jaksa lukea reseptiä, lämmittelen ja maustan vain aineet jotka haluan nyt kiertoon.

Ainekset: Punakaali, kiinankaali, parsakaali, sipuli, lanttu sekä valkopapuja
Mausteet: Valkosipulijauhe, sinappi, kurkuma, vähsuolsoijakastike, yrttiseosvälimerenyrttiseos, Cajunmauste ja chilihiutaleet. Laitoin myös kyllä vähän pippuria kurkuman kaveriksi mutta se jäi kuvista näköjään pois. Hellalla näkyvä roiske ei jäänyt.
Unohduin vähän muualle ja aineksista tuli vähän lällyä, mutta yllättävän hyvää
Pottoja ja salaattia kaveriksi

Tuli ihan hyvä ruoka. Silti harmittaa ettei pääse siihen 33™ rytmiin takasin. Se vapauttaa niin moneksi päiväksi nuista keittiöduuneista joita nyt tuntuu olevan joka helvetin päivä.

Iltateet mintulla ja limellä, ja vähän kuusenkerkkäsiirappia. Pari päärynää.