30.7.2019

Aamupuntari 93.1 kg, eli samaa kuin aiemmin. Tähänkö se nyt vauhti tyssäsi? Aikapa sen näyttää.

Yllätys

Päivä lähti käyntiin. Sain viimein ajantasalle tämän blogipuolen tekstit ja kuvat. Ottihan se aikansa, mutta nyt hiukka keveämpi kuorma kirjoitella päivittäisiä tärkeitä raportteja.

Lounas:

Yhtäkkiä, pari tuntia tuosta lounaasta alkoi kummitella ystäväni puhelu, joka naureskeli ja kyseli että “saatko sinä oikeasti syödä mitään hyvää?”, eli ilmeisesti tämän mestarikokin ruoat eivät näytä siltä, että ne voisivat edes maistua hyvältä. No perkele vieköö siihen tuli muutos nyt!

Aloitetaan kokkailu:

Mitäköhän näistä saa raavittua kokoon
porisutellaan herne-maissi-paprikat 3 minuuttia

Leikellään sillä välin sitten muita aineita

Valkosipulit lähdössä avocadon, varsisipulin, kurkkujen ja sitruunamehun kanssa Salsa Maisteriin pyörimään..
Tomaattimurska, kikherneet ja sipulit lähdössä kiehumaan vuorostaan. Tätä ei loputtomiin tarvitse lämmitellä, jos tykkää että sipuli säilyvät suhteellisen raakoina.
Kastiketta odotellaan jo nälissään.
Alkaa olla valmista.
Mikrotin tortilla lätyn ja rupesin lätkiin aineksia väliin.
Voiko tämmöistä edes telkkarissa näyttää?
Nyt mennään räpimään!

Vittu mikä makujen sinfonia! Tämä tortilla sai ensipurasulla jo miettimään koko maailmankaikkeutta, myöskin ymmärtämään sen kerralla. Nyt tiedän miksi olen olemassa. Ensimmäisen tortillan jälkeen tunsin huonoa omaa tuntoa siitä, että söin näin hyvää ruokaa. Ei voi olla terveellistä. Ensimmäinen nieltiin kuin ankka, joten piti tehdä vielä toinenkin, ja kaiken edellisten kokkailujen jälkeen tämä kyllä erottui maultaan joukosta, kuten kunnon roskaruoan kuuluukin. En kyllä oikeastaan silti luokittele tätä edes roskaruoaksi todellakaan, mutta tunne oli sama kuin pitsaperjantaina. Päästin itseni oikein kunnolla menemään ja join motillisen soijamaitoa päälle!

Mausteena käytettiin:

Paprikajauhetta, garam masalaa, rouhittua mustapippuria, chilihiutaleita, ruohosipulia ja juustokuminaa.

Chiliä lisäilin sekä avocado sotkuun että tomaattimurska täytteeseen, halusin varmistaa että poltetta löytyy. Sitä olisi voinut vieläkin olla enempi mutta ne on makuasioita, riittävästi oli nyt jo pienen poltteen saamiseksi. Mustapippuria meni tuohon tomaattimurska täytteeseen sekä ruohosipulia. garam masalaa, paprikajauhetta ja juustokuminaa käytin avocado sotkuun. Jos joku on erheyksissään ostanut kaupasta joskus niitä valmiita dippejä ja kastikkeita, nimenomaan sitä jotain keltaista juustokastiketta, ja ihmettelee mikä se maku siinä on johon ei törmää missään muualla ikinä, niin se on todennäköisesti tämä juustokumina. Samaa makua tuli kyytiin tähänkin.

Tämän jälkeen tein pari tortillaa folioissa evääksi ja lähdin kaverini luo ryyppään ja shakkia pelaamaan. Kun astuin ovesta sisään, hän oli siellä paistamassa uudella rautapannullaan Kuhaa. Katselin kauhulla vierestä miten pannulle meni ensin voita, jonka jälkeen hän laittoi öljyä, ei maun takia, vain teknillisistä syistä, ettei se voi roisku pannulta joka paikkaan. Sen jälkeen kuhat levylle ja suolaa päälle niin maan perkeleesti, eikä mitään jodioitua suolaa vaan mitä lie himalajan suolaa. Tarjottiin minullekin, mutta kohteliaasti kieltäydyin muutamalla kirosanalla ja sanoin hänelle että sie kuolet. Hän vastasi välinpitämättömästi, että niinhän me kaikki, johon vastasin, että tarkoitinkin että ihan heti kohta.

Kun kaljat oli juotu ja pelit pelattu, niin foliokääreet laiteltiin puhdistetulle rautapannulle vähäksi aikaa lämpenemään, ja jäin jännittyneenä odottelemaan maistuukohan kaverille sen hänen rasvassapaistetun tönkkösuolatun kuhan jälkeen tortillat enää millekään, mutta kyllähän ne maistui hänellekin. Ihmetteli vain että siinäkö ei muka ole suolaa?

Se on se tavoite aina muidenkin ruokien suhteen, mutta kaikki ei ole niin helppoa saada maistumaan. Chili on siis yksi parhaimmista mausteista joilla sellaista makua saa, koska naama tulessa sitä harvoin mietiskelee suolapurkkia enää sen enempää.

En hoksinut kuvia ottaa sieltä paikanpäältä, mutta vetelin vielä yhen pötkön kotonakin humalassa naamariin niin katsotaan tortillaa vielä kerran:

Lurps. Huomaako tuosta kuvasta muuten yhtään, että pyyhin pahimpia roiskeita pöydältä ja lautaselta pois, lavastaakseni lautasen ja annoksen näyttämään paremmalta kuvissa? Minusta sitä ei huomaa. Tämän jälkeen taistelin vastaan etten tekisi toistakin tortillaa, koska kun on menossa nukkumaan, niin niitä tortilloja saa sitten märehtiä kurkussaan aamuun asti, jos liikaa syö. Jätin syömättä vasten tahtoani sen toisen ja menin nukkumaan. Onhan näitä huomennakin vielä jäljellä, eikä minulla alunperinkään ollut edes nälkä. Kuhan vaan söin. Tai siis kaveri söi… hAHAHHAHAHA