Aamupuntari 91,7 kg 😐
Arvatkaa minkälainen kuva tulee seuraavaksi?
Joku ammattibloggaaja voisi ihmetellä miksi joku kirjottaa näin tylsää blogia, jossa samat asiat vain toistuvat uudelleen ja uudelleen, eikä tällätä parempia kuvia ja kokkailla aina vain erikoisempia, niin monimutkaisia reseptejä, ettei niistä ruoista voi kukaan kuin haaveilla. Semmoisia täydellisiä kuvia täydellisistä lautasista, joista on kaikki lautasen reunat putsattu ja photoshopilla vielä tehty herkullisemman, eli luonnottomamman näköistä ateriaa.
Vaan semmoinen blogi se vasta tylsää on. Teeskentelyä, eikä se oikeasti auta ketään. Mutta teeskentely vetoaa moneen, sehän ei ole uutta. Vai teeskenteleeköhän kukaan tykkäävänsä semmoisesta teeskentelystä?
No joka tapauksessa, semmoinen aamuloru tähän nyt keksittiin. Enkä ollenkaan tiedä onko tästä blogista hyötyä kenellekään, varsinkaan jos sitä ei sitten pysty lukemaan, kun on niin tylsää ja todellista. Mutta pakko tätä on tehdä, jotta pysyn itse kurssissa. En tarkoita sitä että retkahtaisin välittömästi pitseriaan ilman tätä blogia, mutta tähän jää reseptit talteen kuvineen, mikäli onnistun tekemään jotakin hyvää ruokaa, jota voi tehdä sitten myöhemmin uudelleen. Monenlaisia etuja.
Mutta sepä siitä, eilen pistin herneet likoamaan ja tänään onnistuin.
Se mikä viimeksi meni perseelleen oli se, että kiehutin niitä herneitä niin kuin papuja ensimmäisellä kerralla, melkein ainakin, eli aivan liian kovalla ja liian kauan myöskin sillä teholla.
Tällä kertaa aluksi keitin veden täysillä kiehuvaksi, sitten lisäsin herneet ja annoin niiden täysillä startata kiehumaan, mutta melko pian laitoin levyn niin pienelle, että kuitenkin kuplia nousee, ja kansi päälle. Sen jälkeen en katsonut kelloa, mutta veikkaisin että ainakin 2 tuntia meni aikaa, ennen kuin keitto oli hernekeiton tuntoista ja näköistä.
Erona edellisiin, keittiössä tuoksui oikea hernekeitto tällä kertaa, ja tuo kattilakin näyttää jokseenkin siistimmältä, eikä palanut mitään pohjaan, vaikken sitä koko ajan ollut kauhalla pyörittämässä. Olin suurimman osan ajasta vain sohvalla odottelemassa ja katselemassa varpaat kippurassa Telenovelaa.
Hernekeitto ruokana ei ole kovin täyttävää, joten otin risottoa avuksi. Varsinkin nyt kun ei ole leipää, niin tuollainen hernekeitto ei paljoa pitele. Terveellistä ja hyvää kuitenkin. Pinch meni suolaa, mutta maku ei vielä tarpeeksi ollut miellyttävä. Tein sen tällä kertaa täysin ilman mausteita. Ei sipulia ei mitään, kun ajattelin testailla vasta lautasella mikä auttaa. Pelkkä pinch suolaa ei auttanut juurikaan.
Sitten oli vuorossa kauppareissu:
Tänään kysyttiin, tuleeko tämä nykyinen ruokavalio kalliimmaksi kuin se entinen?
En oikein tiedä, ja on tosi huonoa lähteä vertailemaan minun kohdalla sitä asiaa muutenkin. Katsokaas kun olen äärimmäisen vähärahainen. Semmoinen uusi sana. En mielelläni käytä sananlaskuja köyhä kuin kirkonrotta, enkä sanoja kuten perseaukinen, rutiköyhä, puutteenalainen, kovaosainen, varaton, rahapulassa oleva, tiukilla oleva, ahtaalla oleva sekä pennitön, niin keksin tuommoisen uuden sanan. Vähärahainen. Koska muuten olen kyllä helvetin rikas mies.
En siis ole paras vertailukohde sanomaan asiasta, muuta kuin tästä yhdestä näkökulmasta.
Otetaan nyt esimerkkinä kuitenkin tämä päivä. Tavoitteena oli ostaa ruokaa vähintään kolmeksi päiväksi, ottaen huomioon kuitenkin kaikki se mitä on jo jääkaapissa ja kuivakaapeissa.
Nämä ostokset tekivät 17 euroa. Rahaa menee, kun koettaa ylläpitää sitä järjestelmää, että on aina sitä salaattia, aina hedelmiä, ja sitten vielä jotakin laittamista. Näitä herkkusieniä esimerkiksi nyt pidän sellaisina laittamisina tässä kuvassa. Sitten on muita kuluja mausteet nyt tässä.
Edellisellä ruokavaliolla, mikäli kyse on selviytymisestä 3 päivää, niin olisin voinut ostaa HK eineslihapullapussin hintaan 0,89, paketin grillimakkaraa tai uunilenkkiä 1 eurolla, makarooneja vaikka useamman pussin 1 eurolla, sipulia muutaman alle 1 euro, ja kanamunapaketti n. 1 euro, ja sillä oisin paistinpannujen kanssa pärjännyt 3 päivää että heilahtaa. Hintaa alle 5 euroa, eli olisin pärjännyt aika vähällä rahalla.
Se entinen ruokavalio se vasta tylsää oli, kun nyt mietin mitä on saanut jo syödääkseen erilaisia ruokia tämän uuden ruokavalion myötä. Mutta se vertailu ei ole niin helppoa ja yksinkertaista kuitenkaan. Pitää ottaa huomioon että mitä on jäänyt pois, ja mitä on tullut tilalle. Esimerkiksi kokikset sipsit,.. No en ala edes luetella kun tällä hetkellä sieltä kaupasta ei voi ostaa mitään muuta kuin vihannes ja hedelmäosastoa, ja mausteita, joitakin säilykkeitä. Mutta mitä kaikkea paskaa kuului edelliseen ruokavalioon, niin ne ostokset ovat nyt poissa, ja sekin raha menee vihanneksiin ja muihin.
Eli jos mietitään tuommoista summaa kuin 17 euroa joka meni tänään, niin enpä minä kovin montaa kauppareissua entisen ruokavalion kanssa muista, joka ei olisi ollut vähintäänkin tuon verran, ellei enemmänkin. Toki ne tiukat paikat, eli kun on todella kiperä tilanne, kyse elämästä ja kuolemasta, niin kyllä sinä halvemmalla saat vatsan täyteen kertaluonteisesti kaikenmaailman paskaruoan kanssa.
Yhtälöön voi miettiä sitten myös, että kun liharuokaa jatkuvasti syömällä sairastuu varmasti refluksitauteihin ja mihin vain, niin ei ne lääkkeetkään ole ilmaisia sen kauppalaskun päälle.
No nyt taas karattiin vähän, mutta yritän tässä vissiin sitä vielä kertoa uudelleen, että se on todella monimutkainen kysymys alunperin, se että tuleeko ruoka nyt kalliimmaksi?
Kauppareissun jälkeen oli iso nälkä, joten otin vielä salaattia kaveriksi hernekeiton ja risoton kanssa.
Pistin saunan lämpiämään ja sillä aikaa tein näitä hyviä lisää:
Saunan jälkeen sitten keitin teetä:
Jostain syystä koko loppuiltana ei ollut enää nälkä tämän jälkeen. Ihmettelin itsekin että miksi, mutta kun mietitään niin periaatteessahan tuossa kuvassa on samaa kuin aamulla, eli puuroa. Kyllä se nälän vie.
Kyllä jotenkin luulisi että tämä ruokavalio tulis halvemmaksi. Vaatii vielä laskelmia.
Tässä alkuvaiheessa vaan kun innostuu kokeilemaan kaikkea, ja lataa kuivakaappivarastoon uusia mausteita, niin menee helposti rahaa.
Kuitenkin pitkässä juoksussa kun homma rauhoittuu, ja ei tarvitse koko ajan miettiä, niin varmasti säästyy rahaa. Justiinsa kun miettii mitä kaikkea on jäänyt pois. Kauppa on äkkiä kierretty läpi, kun ei sieltä voi ostaa paljon mitään.
Viimeisellä vitosellakin saa jo semmoiset hedelmävadit ja puurot että ei ole hätää. Levottomuutta lisää se, että hereilläoloaika lisääntyy. Jos oikein köyhäksi menee, niin ei haittaa vaikka ei söisi kuin säkin pottuja. Liika kulinarismi ja ylellisyys vie turmioon. Asketismi on varmasti tie mielenrauhaan. Ei suolaa eikä muitakaan mausteita.
Siinäpähän laskeskelee. Siksi se onkin monimutkaista laskea kun lähtötilanne voi olla eri. Jos ei mitään varastoa ole, niin 5 eurola saa minusta ruokaa enempi. Paitsi jos se ääripää otetaan taas ja ostaa puuroa koko rahalla nii pärjää seuraavat 2kk sillä 5 eurolla.
Hyvin vaikia vaan leikkiä askeettista enää, kun on jo ruvennu tykkäämään banaanikekseistä ja suolattomista perunoista.
Se on kyllä totta että mausteet on aika hintavia, ja kun niitä alkaa kasailemaan maustekaappiin, niin alkuun menee rahaa. Sitten kun ne on hommattu, ruokalasku halpenee, kun nuo kuitenkin kestää kauan.
Ja sitten jos pakkaa kaapit täyteen erilaisia riisejä, kokojyvä nuudeleita tai pastaa, ja löytää niitä kuivattuja papuja ja linssejä isommissa paketeissa, niin onhan perus kamat jo siinä.
Peruna ja muut juurekset on aika halpoja, joten rahaa menee lähinnä hedelmiin ja salaattiin. Ehkä se budjetti ei loppuen lopuksi ole mitenkään mahdoton. Toki sitä pahinta paskaa saa halvimmalla, mutta aiheuttaa se ongelmia (siis einekset) tällaiselle kuin minä jolla ei refluksitautia ole. Pakki muuten vaan kärsii. Ja sitäpaitsi se on pahaa:)
Kastike vinkkejä kyllä kaipaisin. Tomaatti pohjaiset tiedetään, mutta mitä muita vaihtoehtoja on. Esim perunaa en saa kuivana alas kurkusta vaikka kuinka yritän. Se tarvii kastikkeen. Mutta minkä?
Jogurttikastike tai ennenhän se oli kermaviilikastike.
Eli soijajogurtti, esim Alpro maustamaton. Muuten samanlainen. Siihen:
tippa tavallista etikkaa,
vähän sitruunanmehua (jos on) ,
tuoretta tai kuivattua tilliä,
ripaus suolaa
ja ripaus sokeria.
Hyvää varsinkin uuden perunan kanssa!
Sitten nyt olen käyttäny kastikkeena, kun tein linssiporkkana keiton joka meni plörinäksi, olen sitä soseuttanut sauvasekottimella ja käyttänyt ikäänkuin kastikkeena.
Vihreistä/punasista linsseistä voi tehdä linssicurryn, eli linssejä, currymaustetta ja Garam masalaa + vaikka porkkanaa tai paprikaa. Niitä löytyy monelta reseptisivultaki näitä linssicurry versioita.
Puolituntia – 40 minsaa keittää ja saa perunoiden kanssa melko hyvin menevän kastikkeen. Pottumuusi + puolukkahillo käy myös tämän kylkeen.
Lisäksi riisi. Makaroonin kans ei oikein toiminut.
tai ainaki vihreiden kanssa tuntuisi se puolukka toimivan. Tietenkin se on myös makuasia.
Huomasin viimeksi että alproa oli kahdenlaista, toisesa luki naturelli tai joku, toisessa että ei lisättyä sokeria jne
Siinä oli valmiina tosi paljon makeutta siinä naturellisa.
Pittää ens kerrala syynätä, että saa sen kunnolla maustamattoman. Muuten tulee vähän liian makea jugurttikastike jos laittaa sokeriakin vielä itse.
Sitä on niin paljon tutkimatta vielä mitä kaikkea sitä maailmasta löytää. Vegaanituotteitahan on, mutta se pitää etsiä niitä jotka on ilman öljyjä ja muita lisättyjä juttuja mitä ei kaipaa. Tämmöinen sivusto löytyi: http://www.vegaanituotteet.net/ – jos tuosta esimerkiksi aukaisee “maidot ja kermat”, niin melko pitkä lista on kaikenlaista. Josko sieltä löytyisi jotakin millä saa kastikkeenkin aikaiseksi :). Tai jugurtit ja hapantuotteet. On paljon vielä purkkeja joiden sisällysluettelot lukematta 🙂 . Tuommoisesta määrästä kuitenkin luulisi jotakin löytyvän ajan kanssa.
Tietenkin parempi olisi keksiä itse niitä kastikkeita. Nuissa tahtoo olla merisuolaa tai jotakin muuta aina matkassa. Mutta juon silti tuota alpro perus original soijajuomaa, koska tykkään elää vaarallisesti. Nämä on kuitenkin pikkujuttuja, kun ne isoimmat ongelmat on poistettu jo yhtälöstä. Eli jos tekee ruoan, johon joutuu kastikkeen tekemään jostakin, mihin nyt on laitettu merisuolaa vaikkapa pieni määrä, niin ei se paljoa hallaa siellä tee, mikäli se on esimerkiksi se ainut ainesosa siellä koko ruoassa jossa sitä suolaa on. Määrä toki pitää aina miettiä, minkä verran sitä kitusiin nykäsee sitten annoksessa.
Ainiin lissicurryssaki on kyllä tomaattimurskaa.
Mutta siitä tulee silti melko vihreä kastike.