8.1.2020 (6 kk täynnä!) *rakettien pauketta*

Aamupuntari 78,4 kg 🙂

8.7.2019 – oli jääkaapista ja koko asunnosta hoidettu kartanolle kaikki sellainen joka ei tähän ruokavalioon kuulunut. Tai ainakin lajiteltu pois näkösiltä, kun ei kaikkea raskinut heittää roskiin esim. jotakin täysinäisiä avaamattomia chilisuola purkkeja. Ei niitä kyllä oikein mielellään kenellekään antaisikaan, kun ei kerran itsellekään ravinnoksi tai mausteeksi niitä kelpuuta. Jää kyllä vähän jumittamaan, että mitä nuiden kanssa sitten tekisi?

Puoli vuotta tuli siis täyteen tätä WFPB ruokavalioa. Suurimpana näkyvänä muutoksena se toi tietenkin painonpudotuksen:

100,8 kg -> 78,4 kg (tämä päivä) = 22,4 kg läskiä poissa. Mutta vieläkin on turhaa läskiä. Kiire ei silti ole ja suunta pysynyt samana koko ajan, eli alaspäin mennään.

Mutta paljon muitakin mahtavia juttuja se on tuonut, kunhan pääsee kärryille. Paljon sellaista mitä ei siellä kanamaailmassa tule ajatelleeksi.

Esimerkiksi aamiainen on muuttunut kahvikupista ja sätkästä tämän näköiseksi:

Mutta paljon myös muita muutoksia. Tärkeimpänä muutoksena itselle oli se, että närästys katosi. Kärsin siitä vuosia, ja oli jo reseptilääkityskin siihen määrättynä. Älytön parannus elämänlaatuun, vieläkään ei meinaa uskoa todeksi.

Keittiö pysyy siistimpänä. Uunia ei tarvitse jynssätä, eikä peltejä hinkata. Liesituulettimen alus pysyy valkoisena ja siistinä, ja kaikki tämähän johtuu siitä, että se rasva on poissa. Lihaa syövät henkilöt voivat sieltä liesituulettimen alta muuten kurkata jos kiinnostaa, että mitä näkyy myös omissa verisuonissa.

Ei tarvitse pelätä kaikenlaisia salmonella myrkytyksiä, eikä muita pilaantuneen lihan vaaroja.

Ei tarvitse hengitellä rasvakäryä kokatessa, joka ei todellakaan ole terveellistä. Sitäkään ei koskaan tule ajatelleeksi, että mitä siitä kärystä voi seurata. Pikaravintoloissa ja ravintoloissa yleensäkin pitäisi työskennellä happipullon ja maskin kanssa, mikäli lihaa ja öljyrasvoja kärryytellään.

Roskiksessa ei lillu kanarasia puolillaan marinaadia, eikä siellä ole haisemassa muutakaan paskaa. Kanamunankuoria tai mätöjä maitopurkkeja. Keittiö kokonaisuudessaan siis toimii puhtaammin ja paremmin, jääkaappia myöten.

Myönnän, että se on työn ja tuskan takana saada se WFPB -arki pyörimään, varsinkin kun on ihan torvelo ollut keittiössä ennen sitäkin. Se ottaa aikaa, mutta kun siihen pääsee kiinni, niin se on kaiken sen vaivan arvoista.

Monipuolisia aterioita alkaa syntyä ajattelematta. Esimerkiksi eiliset papupihvit, niin ei siinä tarvinnut enää etsiä reseptiä kirjasta, lähteä kauppaan hakemaan ainekset juuri sitä varten, ja sitten vasta pääsee kokeilemaan sen itse ruoan valmistusta, ja kun on sitten vihdoin syöty, niin on jo myöhäinen ilta. Eilinen ateria tuli 10 sekunnin mietinnän jälkeen, ja niistä aineista jotka olivat JO kaapissa. JA, ne ainekset ovat tulleet kaappiin tämän arkipyörityksen seurauksena itsestään. Samoten kuin kaikki mausteet jne.

Verrattuna siihen kanamuna-lenkki-pyttipannu-lihapulla-maitopurkki elämäntyyliin, niin tämä WFPB aluksi tuntuu paljon monimutkaisemmalta tavalta elää, mutta loppujen lopuksi kun tätä vie tarpeeksi pitkälle, niin tämä on helvetin paljon yksinkertaisempaa, ja jopa helpompaa. Muistan nimittäin minkälainen pähkäileminen se kuitenkin oli siitä huolimatta, että vaikka valitsee ruokansa aina vain niiden makaroonilaatikon, lihakeiton, makkarakeiton, pyttipannun, ranskalaisten+makkaran väliltä, niin pian silti joutuu aina pähkäilemään, että mitä söisi seuraavaksi?

Nälkä tulee ja päätöksiä on tehtävä, kaupasta ostellaan eineslättyjä siitäkin syystä, ettei kotona sitten heti tarvitse alkaa kokkaamaan. Sen älysi myös Hesburger, joka on liimannut itsensä jokaisen ison Prisman kylkeen. “Käydäänkö tuolla ettei kotona sitten heti…”

Nälkä on siitä paha ongelma, kun se tulee koko ajan aina uudelleen, vaikka mitä tekisi. Heti kun lasket haarukan lautaselle, niin kello lähti taas käymään. Siksi se tuntuu omassa mielessään varsinkin teoriassa aivan mahdottomalta pysyä siinä tahdissa, että saisi itsensä ravittua terveellisesti, koska siis eihän sitä nyt helvetti kerkeä joka välissä valmistamaan uunijuureksia ja papupihvejä, ja pilkkomaan salaatteja siihen kaveriksi, ja kaikki soijajugurttikastikkeet ja mausteet, ja vielä kauppaan ostamaan ensin kaikki ainekset ja… Tuosta on helppo jatkaa -> roiskeläppä tai lihapiirakka nakeilla, maitoryyppy päälle -> lihavuus, sairaudet, kalliit lääkkeet, huono vointi, … Mutta sekö elämä tuntuu nyt sitten helpommalta kaikinpuolin, kuin tapella itsensä terveellisten ruokien ääreen?

Se on harhakuva mikä muodostuu, että tuommoisen papupihviaterian valmistus veisi muka sen enempää aikaa kuin makaroonilaatikon, tai makkarakeitonkaan. Mutta jos se terveellisempi arki ei pyöri, eikä ole harjoitellut eikä osaa, jääkaapissa ei ole edelleenkään kuin niitä makkaroita sekä maitoja, ja ehkä vähän perunaa, niin helvettiäkö niistä muutakaan sitten tekee? Ei niistä voi tehdä papupihvejä.

Ja se kello edelleen kokoajan tikittää, seuraava nälkä on aina tulossa.

Mutta pikkuisen kun taidot kertyy ajan kanssa, ja on haalinut mausteet ja muut säilyvät ruoat kuivakaappiin, ja oppinut ostamaan ne arkeen kuuluvat ainekset, niin ei tässä ole hätäpäivää entiseen verrattuna.

Laskin tämän blogin ansiosta tallentuneet ruokareseptit tuolta kiintolevyllä olevista kansioista, niin siellä on jo suurinpiirtein 30 erilaista ateriaa. Aika hyvin voi jo arkea niistä pyöritellä, vaikkei yhtään reseptiä tulisi ikinä enää lisää, ja kaikki ateriat on terveellisiä = ei tarvitse miettiä.

Tuo on hyvä lause “Ei tarvitse miettiä”. On paljon asioita mitä ei tarvitse enää miettiä, ikinä.

Ei tarvitse enää ikinä miettiä painonhallintaa, eikä sitä varten ole pakko omistaa myöskään salikorttia(liikunta on silti hyväksi, kuulemma). Muutenkaan tässä ei ole elämäntavat muuttuneet, sama laiska paska mikä ennenkin. Paino tippuu siitä huolimatta luontaisiin lukemiin, pikkuhiljaa. Eikä se mässäilemällä enää nouse, ei vaikka vetäisi koko viikon selällään tortillaa dressingillä, ja aina kannun itse tehtyä mehua päälle. Kaloreita ei tarvitse laskea, vaikkei niitä paljon moni laske muutenkaan.

Ei tarvitse enää ikinä miettiä aamupalaa (ainakaan minulla), joka päivän saa käyntiin ilman että rassaa aivojaan heti ensimmäisenä sen nälän takia, ja silti saa ravintoa ja vitamiineja, sen kahvin ja sätkän tilalle. Kahvit voi kyllä vetää siihen päällekin vielä. Namnam.

Ei tarvitse ikinä enää itkeä sen lohen perään, kun siihen ei ole varaa kaksi kertaa viikossa, eikä muutenkaan vinkua omissa harhakuvitelmissaan että terveellinen ruoka olisi muka kalliimpaa. Myös köyhällä on varaa syödä näin, köyhällä vain kestää aluksi enemmän aikaa haalia kaapit täyteen kaikkia mitä tarvitsee, ja saada se terveellisempi arki pyörimään, ja se voi vituttaa siinä alussa varsinkin. Itsekään en kerralla voinut ostaa kaikkia mausteita mitä olisi halunnut, enkä keittiövälineitä jos ne puuttuu, enkä edelleenkään pysty lataamaan tätä kämppää siihen kuntoon kuin haluaisin, mutta pärjään jo aivan hyvin silti, vaikka kaikki aina meneekin sitä mukaa kun tulee. Mutta niinhän se kyllä meni ennenkin, vai häh?

Ei tarvitse ikinä enää miettiä mitään retkahduksia, koska näin pitkän ajan kuluttua ei tarvitse edes vastustella niitä entisiä ns. houkutuksia vastaan. Ei niitä houkutuksia enää ole edes olemassa. No, se nyt on osittain tietenkin valetta, kyllähän hyvä pizza on aina hyvä pizza, muttei se kuitenkaan houkuttele siinä määrin enää ollenkaan, kuin moni ehkä luulee mielessään, taas teoriassa ja varsinkin etukäteen. Se pitää itse kokea, että kun makunystyrät ja aivot on oikeasti pyöräytetty täysin eri raiteilleen, niin ei tässä ihan oikeasti tarvitse jäätelön tai sen pizzan kanssa taistella, eikä karkin, eikä limukan, eikä…

Nämä tuli äkkiseltään mieleen sarjassamme “Ei tarvitse ikinä enää miettiä”. Paljon saattoi jäädä kirjoittamattakin. Kommentteihin voi lisätä jos jotain tulee mieleen 🙂

Kaikkea hyvää on herkkusuille kuitenkin saatavilla edelleen. Kahvia on aina, ja pullaakin voi syödä, en vain ole leivontaan perehtynyt, kun en siltä osin koskaan ole ollut minkään pullan perään. Valmista pullaa kyllä syön, muttei se pulla kiinnosta niin paljon, että olisin vielä vaivautunut itse mitään leipomaan. Paitsi alussa sen paniikin hoitamiseen, kun “mitään ei saa ikinä enää syödä”, niin opettelin sen johdosta tekemään niitä kaura/banaani keksejä. Nekin on jääneet tekemättä nyt jo pitkään. Mutta pullamaailmassa on vaikka mitä vaihtoehtoja, ne on aina vain sen pienen työn takana, eli pitää opetella itse tekemään. Itsekin aion kokeilla vielä jotakin leipomisia. Sitten… Joskus.

No siinä tuli hyviä puolia, otetaan nyt vähän huonojakin puolia käsittelyyn.

Matkustelusta tulee väkisinkin haastavampaa, nimenomaan sen matkustamisen aikana, esim lentokoneissa, lentokentän ravintoloissa, missä vain. Joka maassa kyllä paikanpäällä sitten luulisi löytyvän jotakin syötävää, kun tarpeeksi etsii. Itse kokeilin päivän kestävää laivareissua ja vein sinne omat eväät, vaikka Silja Linen sivuilla luki ettei päivämatkustajat saa tuoda laivaan omia eväitä. Laukkukin pengottiin, muttei eväitä onneksi viety pois.

Ravintoloista minulla ei ole vielä kokemuksia, kun en edes siellä laivalla testannut, että kuinka hyvin se onnistuu saada tilattua kasvisruokaa, jota ei ole käryytetty öljyssä, tai muuten sinne lisätty turhaa suolaa tai jopa suoraan sitä öljyäkin. Vittumaista se on kuitenkin joka tapauksessa, mikäli joutuu ruokalistan ulkopuolelta pyyteleen ja anomaan, ja olemaan taas pahoillaan kun koittaa elää terveellisemmin.

Vierailut ystävien luona ja muissa illanvietoissa sekä grillijuhlissa, voi olla vähän vaikeaa. Niistäkään ei erakolla ole kokemusta. Aktiivinen elämä siis poissa kotoa ja siitä omasta arjesta, tuo varmasti haasteita mukanaan. Omilla eväillä pääsee jonkun matkaa, mutta jos reissut kestää useamman vuorokauden, niin voi joutua syömään sitten sitä mitä on tarjolla, väkisin, vaikkei haluaisikaan. Se on surullista, mutta se on silti toivottavasti sitten vain se yksi päivä, yksi samanlainen päivä, jota on kuitenkin viettänyt koko elämänsä siihen ruokavaliomuutokseen asti. Eli ei kovin vakavaa, vaikka silti se voi vituttaa.

Mutta onhan kasvisruokailu kuitenkin noussut vuosien varrella jopa niin yleiseksi, että ainakin Turussa on jo vaikka minkälaista kasvisruokalaa pystyssä. Kasvisruoka festivaaleillakin on Turussa saanut käydä, vaikken siellä WFPB kojua vielä nähnytkään. Eiköhän se öljytön/rasvaton/suolaton vaihtoehtokin löydä tiensä ruokalistoille vuosien kuluessa. Voi olla löytänytkin jo, en ole penkonut joka paikkaa.

Joka tapauksessa, kaiken kaikkiaan ei voi olla kuin tyytyväinen. Ja vaikka tämä blogi nyt on tähän mennessä ollut pelkästään tätä omaa arkea, ja muuta paskanjauhantaa, niin tässä on kuitenkin kerättynä myös paljon materiaalia, josta voi myöhemmin kehittää tiiviimpää neuvoa ja vinkkiä, vaikka siitä miten nyt kokemuksesta viisastuneena yhtäkkiä lähtisin nollista rakentamaan sitä muutosta parempaan arkeen ja ruokavalioon, jos jollakulla sattuu vaikka kiinnostamaan päästä niistä läskeistään ja muista rasvanhimoistaan lopullisesti erilleen. Ja ennen kaikkea verisuonensa toimimaan niin hyvin kuin mahdollista.

Se yhtälö ei kuitenkaan ikinä tule toimimaan, että jatkat edelleen sen kaiken moskan syömistä, vaikka vähän vähemmänkin, ja samalla sitten muka laihtuisit ja voisit paremmin, ja se pitää hyväksyä ettei se vain niin mene. Voit silti yrittää lähteä tekemään niitä 10 km sauvakävelyjä päivässä, jos se muuten mieltä helpottaa, että on ainakin sitten muka yrittänyt. Ja liikuntahan on aina hyvästä, ei siinä mitään.

Kaikenlaisia ihmedieettejäkin voi kokeilla, mutta kannattaa miettiä mikä on viisain vaihtoehto, koska mikään dieetti ei toimi, jos siltä palaa jossakin vaiheessa siihen entiseen, josta näkee peilin kautta jo suoraan ettei se ole toiminut yhtään. Ja kannattaa samalla pitää muutkin tereysasiat mielessään, kuin pelkkä ylipaino. Laihdutusvippaskonsteja kyllä piisaa, ja jatkuvasti tulee lisää. Tätä blogitekstiä kirjoitellessa on ainakin kaksi jo kehitetty jossakin päin maailmaa, joista toinen saattaisi vaikka olla, että syödään seuraavat kaksi viikkoa pelkästään puolukoita, ja sen jälkeiset kolme viikkoa kaikki ruoka on mahduttava pillin läpi, ja siitä seuraavat 4 viikkoa syödään ateriat käsillä seisten. Sen nimi voisi olla 2+3+4 Upside Down Diet.

Laihdutuslääkkeitä, pillereitä, ravintolisiä,… Kauppa käy ja kassakoneet kilisee näinkin yksinkertaisen asian ympärillä, kuin terveellinen syöminen. Tai sen pitäisi olla yksinkertaista, vaan eihän se ole. Koska esimerkiksi suositusten mukaan… Ja ilman kalaa ei ole jouluakaan.

Järki käteen ja varsinkin lautaselle.

Ihan tyydyttävä setti mikroateriaksi, joka valmistui noin kolmessa minuutissa.

Tässä mietiskelin taas tuota painonputoamista, ja voisin siitä taas mainita, ettei sen painon pudottamisen kanssa saa olla kiire. Mikäli on päässyt jo pienen norsun mittoihin, niin kirjoittakaapa nettihakukoneeseen, että “loose skin after weight loss” ja kuvahaku päälle. Siinä terveisiä myös kaikille, jotka ovat päättäneet päästää itsensä menemään, ja syövät itsensä lihaviksi siitä syystä, että sitten jonakin päivänä otetaan itseä niskasta kiinni ja oikein kunnolla laihdutetaan. Ei ehkä kuitenkaan kannata päästää itseään siihen kuntoon, että nahkaansa venyttää, koska laihdutuksen jälkeinen lopputulos ei välttämättä olekaan sitten se mihin alunperin tähtäsi.

Eli senhän pitäisi olla hyvä uutinen, mikäli olet todella lihava, niin pudota silti painoa pikkuhiljaa. 0,5-1 kg viikossa on jo huikea tahti, ei ole hoppua! Se ottaa vain enemmän aikaa, mikäli painoa on kertynyt tosi paljon, mutta tällä tyylillä jää vähemmän sitä nahkakurttua aivan varmasti. Ja hyvä uutinen on sekin, ettei tällä WFPB ruokavaliolla edes tarvitse laihduttaa. Se paino vaan putoaa, vaikka on jatkuvasti maha täynnä ähkyssä, ihan kuten ennen vanhaan, ja laihtumisen tahtikin on ollut aika sopiva, vaikka välissä tuntuu että vähän turhan hurjaa vauhtiakin on menty.

Oma nahka tässä siis vielä jännittää miten lopulta käy, mutta sille ei sitten ole paljoa tehtävissä. Toistaiseksi kuitenkin näyttäisi ettei mitään kauheita löllöjä jää roikkumaan. Silti yritän tässä kuussa laihtua jo vähemmän, ihan varalta. Aion vetää leipää vähän reilummasti tai jotain.

Ei joutanut keskeyttämään juttuja, ja tuli vieraitakin joten tämmöinen pikainen ateriankorvike piti haukata äkkiä tähän väliin.

Sitten kauppareissu:

Mustaherukkaa mehua varten ja mustikoita varastoon.

Salaattikamat oli kiikarissa ja herkkusieniä menee aina, niin ompahan niitäkin tuossa seuraavaa kokkailua varten.

Iltapalaksi jäi tämä ateria.

5 vastausta artikkeliin “8.1.2020 (6 kk täynnä!) *rakettien pauketta*”

  1. Mieki voisin liittyä juhlistamaan tätä tilannetta, että puoli vuotta siitä nyt on kun sie lensit lentokonneela. Siitähän me vitsailtiin, että tullesa voi ottaa kaks penkkiä ja mennesä riittää yks.
    Mie olen puottanu 10 kiloa tänä aikana, tosin se paino jämähti tähän nykyiseen kohtaan jo aikaa sitten.

  2. Ei tarvitse tosiaa itkeä enää sen kalliin lohen perään, ja vaivata surkastuvia aivojaan sillä omega3:n saannilla. Kaikki on nyt paremmin. Jopa vaikka raha ei lisäänny, ostovoima kyllä. Eli kaupassa kun käy niin on runsauden pula.
    Alkuinnostuksen jälkeen olen vakavoitunut vähän loitommalle kaikista kokeiluhenkisistä ostoksista. Kaapissa on sellainen arsenaali mausteaineita ja juttuja, että vaikka jokin niistä loppuisi, voi jäljellä olevillakin saada aikaiseksi maukasta ruokaa. Lisäksi käsitys siitä mikä on maukasta on hieman eri nyt. Hyvä esimerkki on siitä se ei-mitään-mausteita-juurespata. Tällä syrjäkylällä ei kaikkia aina saa, ei saa savustettua paprikaa eikä saa lehtikaalta. Nauriit uhkasivat loppua, mutta tilanne sittenkin kääntyi parempaan. Jos jotain ei ole, niin korvaava tuote löytyy. Jos ei ole green leafy eli vihreitä lehtivihanneksia tiettyä sorttia, niin voi sitten ottaa jotain muuta sorttia. Ruokahävikki vähentynyt, roskikset ei löyhkää, liesituuletin ei kerää palanutta rasvaa. Koiraa ei häiritse jatkuvat ruuantuoksut koska olen lakannut lämmittämästä itselleni sen lempiruokia. Ihan kuin silläkin olisi oksentelu ja vatsahappoilut vähentyneet?
    Luulot ovat karisseet että ihminen voi syödä mitä lystää, ja joku tulee ja pelastaa. Antaa täysin väärän kuvan kun tiedeuutisia sinkoilee, että keksitään eri hoitoja ja parempia ratkaisuja. Ei ne tänne kerkiä kuitenkaan ajoissa. Eikä kaikki pääse telkkariohjelmaan jossa maksetaan sulle kaikki verikokeet ja joku PT ilmaiseksi putsaa jääkaapin.

    1. Aika paljon tuli lisää hyviä pointteja. Vaikea sitä on kaikkea hyvää edes muistaa kertoa kun ei ne ole tässä nyt päällimmäisenä mielessä eikä käsillä, mutta ei auta kuin kompata vaan, ja se todellakin on erilaista se kaupassa käynti. Kun se tuntuu, taas teoriassa, että kaikki vain viedään pois, ja mitään ei tule tilalle, niin naurattaa kuinka monta eri tuotetta on tullut kauppaan, joista valita. Koko vihannesosasto, säilykepuolelta vaikka mitä jota ei ole ikinä ostanut, pastoja riisejä viljaa, koko maustehylly josta valita, sen entisen pippurin tai suolan ja grillimausteen väliltä mikä sattuu ekana loppumaan. Pakasteallas tuli käyttöön muualtakin kun jäätelön, pitsan ja ranskalaisten osalta, sekä satunnaisten kalapuikkojen, koska kallaahan pittää syyä.

      Ja jos lähtee tästä vain katsomaan mitä on kuivakaapeissa, jääkaapeissa ja pakastimessa tavaraa, niin aivan varmasti tälläkin hetkellä on sellainen 15 eri ruokaa mahdollista tehdä, joista sitten valitsee mitä haluaa syödä. ilman että tarvii laittaa housuja edes jalkaan. Kun ennen ainakin mulla oli semmosta että ruoka haettiin kaupasta, mitä haluttiin syödä, ja kotona syötiin jääkaappia ja niitä ranskalaisia pakastimesta, kunnes lihapullat ja maito loppu, ja taas sama kiekka kauppaan.

      Köyhänä sieltä sitte itkee hyllyltä toiselle, että tästäkin joudun tätä halvinta juustoa ottamaan, ja enpä saa koskaan ostettua kunnon sisäfilepihviä joutuu jauhelihaa taas ostaan, sitä rasvasinta halvina, ja se lohi jää joka kerta kauppaan, no silliä mie voin ostaa purkin, leikkeleistä pittää ottaa se halvin lauantaimakkara, savupalvikinkkuja ei saa, onneksi maksamakkara on hyvvää, … Ja se aikuisen ihmisen itku alkaa ja jatkuu heti siitä ekalta hyllyltä, kun on ensin hyvä ettei juosten vetäny sen vihannesosaston läpi. Korkeintaan sipulin napannu matkaan.

      Haikailee koko ajan semmoisen perään johon ei kuitenkaan ikinä ole varaa, ja vähän katkerakin että perkele kun tuo on parempaa tuommoinen kalliimpi liha varmasti, ja meile köyhile syötetään vain tätä jauhelihan paskaa.

      Se homma kokonaisuudessaan loppuu kokonaan. Nyt saa kaupasta aivan mitä haluaa! Kaikki on hyvvää ja varaa on. Jotaki erikoisuuksia isoimmassa K-marketissa, josta juuri tulin, niin en voinut nyt ostaa oikein mitään. Mutta sekin johtu oikeastaan siitä että täällä kotona jo kaapit pursuilee, niin ei ole järkeä ostaa lisää.

      Se on helvetin iso pointti pitää vielä tähdentää, että se ITKU kaupassa oman köyhyytensä kanssa loppuu, kunhan sen arjen on saanut pyörimään.

      1. Joo kaikki rahan liialliseen vähyyteen liittyvät itkut on vähentyny, jos ei jopa loppunu. Ei tarvi äimistellä lohen kilohintoja tai miettiä että jos ostaa hienon lihan, meneekö se paistaessa pieleen. Eikä tarvi kaataa talouspaperiin jauhelihan rasvoja ennen paistinpannun tiskaamista, ja miettiä että paljonko kilohinnasta maksoin nesteenä sieraimiin ja rasvana.

        Nykyään yleensä jos ei meinaa raskia ostaa jotain, niin se meinaa että se on kaloria. Elikkä pähkinää tai tahinia. Tai jotaki mitä ei sais sitten oikein kunnolla syödä muutenkaan, joten ei harmita aina jättää välillä ostamatta.
        Sitten kun jotain ostaa, se on heti laatua. Ja joskus laatu onkin sitä halvinta ekstraa, kun katsoo tuoteselosteet. Parempi toki ostaa tuotteita jossa sitä selostetta ei edes ole. Suurin herkku elämässä, sitä lähtee lompuuki ojossa hakemaan, että nyt on perjantai tai keskiviikko vähintään, nyt rankaistaan verisuonia. Sitte se kassa sanoo, että 78 sentttttttiä kiitos. Tai 49 senttiä.

  3. On varmasti ihmisiä jotka eivät tarvitse muutoksia elämäänsä. Ehkä se oma syömätapa oli jotenkin kummallinen jo lähtöjään.
    Tämä tuntuu nyt sopivan.
    Ennen sitä osti saman ruuan useaan kertaan kaupasta. Esimerkiksi jogurtti ja maito. Samaa ainetta, hieman eri muoto.
    Jogurtti maito ja rahka. Tai sitten kerma ja piimä. Tai jauheliha, makkara ja maksalaatikko. Kaikki samaa eläintä periaatteessa, tai eläintä joka tapauksessa. Kana vai kala tälläkertaa. Ne on nyt ihan sama asia.
    Nyt ostaa eri ruokia koko ajan. Keskenään eri ruokia. Ei ole samasta asiasta valmistettuja eri muotoisia jalosteita. Ehkä soija on poikkeus, on tofua ja soijarouhetta ja soijapapuja. Nekin on, ettei ole pakko ostaa mitään niistä. Kaikki ruuat ovat keskenään eri ruokia ei tule ostettua sama ruoka kahdesti tai kolmesti. Ei ole painavat kauppakassit isollakaa kauppareissulla, ellei sitten päätä ostaa kuten taannoin useamman purkin kasvimaitoa, tai kokonaisen laatikollisen tomaattimurskaa.
    Kuivia nyssäköitä jotka osa eivät edes rapise. Joskus kaali tai juurekset on painavia, mutta kokonaisuudessaan vähentynyt eri nesteiden kuljettaminen kaupasta, Mehut on pois, eri maitotuotteet on pois, limukat on pois.
    Satunnainen 0-olut. Kauramaitopurkki. Ei tarvitse stressata pilaantuvatko ostokset kassissa, jos ei niitä ehdi laittamaan heti jääkaappiin.
    Hattuhyllyllä vietti yönsä kerran ostoskassi, muttei käynyt mitään vahinkoa.
    Satunnaisesti banaani voi mustua, jolloin sekin vain lyödään pakkaseen.
    Tuotteissa ei ole viimeistä myyntipäivää oikeastaan ikinä, korkeintaan parasta-ennen päiviä.
    Rasvan härskiintymistietoisuus on tosin aiheuttanut, että esim kahvi ja pellavarouhe muuttivat jääkaappiin asumaan: Ennen en miettinyt sellaisia, kun en ollut selvittänyt.
    Lihoja piti ennen aina takki päällä juosta laittamaan jääkaappiin. Koirat ajoivat takaa. Kaikkia ruokia piti piilotella ja ei saanu samalla leikkuulaudalla käsitellä. Mutta kyllähän kasveistakin voi ripaskan saada, jos oikein huolimattomaksi heittäytyy. Ulkolaiset marjat pitää edelleen keittää, kädet joutuu edelleen pesemään saippualla, ja itujen idätyksestä olen vielä pysynyt kaukana. Pavut pitää keittää ja olla huolellinen niiden kanssa.
    Tässä kun pakastin jääkaappinikin kerran hajosi, olipa helppoa. Ei suurta stressiä, ei paniikkia. Lievää harmia tosin, muttei sellaista niinkun joskus aikoinaan, kun oli pitänyt lohia ja tarjous-50%lihoja pakastaa varastoon talveksi, ettei vaan proteiini pääse loppumaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *