10.11.2019

Aamupuntari 83,9 kg 🙁

Kaalikeitto lihottaa tuoreen tutkimuksen mukaan, johon osallistui yksi henkilö joka söi muutakin samalla.

Kokkauspäivä. Ei ehdi miettimäään mitä laittaisi, joten ainekset pöytään ja lämmitys.

Pilikotipilikoti halakatihalakati ja pannuun

Teen taas ½-taktiikalla, ja maustan puolet aineksista eri mausteilla, jotta saa perunoille ja spageteille oman kastikkeen. Ei käy niin tylsäksi syöminen.

Silimänkääntötemppu

Samalla vaivalla monenlaista samanlaista pöperöä.

Edelliset kasvisten tupit ja nupit oli jääkaapissa ja tuosta pilkkomisesta jäi nyt kunnolla myös tavaraa, joten keittelen kasvislientä pari litraa myöhempiä ruokia varten.

Siitä liemet pakkaseen ja eikun syömään

Pari pottuakin kyytiin kerran on valmiina.

Osuu kyllä maut jo niin kohdalleen ruokien kanssa, etteihän tätä pari kuukautta sitten olisi uskonut. Hyvä putki päällä. Liekö se salaisuus siinä, että kasarissa kasvikset lämmittelee kasvisliemessä. Vaan eipä tuota tarvitse selvittää, ei se liemi siellä ainakaan mitään haittaa. Ruokaisampaa tulee kun ei pelkkää vettä mene kasariin ollenkaan, ellei tarvitse lisätä jostakin syystä.

Ja takaisin sorvin ääreen. Deadlineä pukkaa.

Ei ollut taas nälkä yötä vasten, mutta söin pari pientä päärynää. Tämä voi näyttää oudolta, että muka pärjää kokonaisen vuorokauden kahdella aterialla ja pari hedelmää päälle, mutta täällä nyt nukutaan taas syksyn tullen vähän miten sattuu, eikä aina olla päivästä niin pitkiä pätkiä hereillä että siinä kerkeäisi sen 5-6 ateriaa syömään, mikä olisi erään WFPB ravintoterapeuttitohtorin mukaan hänen suositus, vieläpä siten että ne ovat kaikki aterioita, eikä mitään välipaloja.

Siitä voi miettiä aina välissä nuita suosituksia, joita heitellään ilmaan:

Mikäli ruoka on valmista aina eikä sitä tarvitse valmistaa, niin ruokaillessahan menee se 20 minuuttia ennen kuin astiat on koneessa(30 minuuttia jos joutuu tiskaamaan käsin).

6 x 20 min = 120 min = 2 tuntia

Päivästään pitäisi siis viettää ruokapöydän ääressä 2 tuntia. Loppujen lopuksi pitkä aika. Siihen jos laskee että pitäisi valmistaa niitä aterioita, niin ruokailujen takia se on pitkä siivu päivästä pois. Kauppareissuilla pitää huolehtia että jääkaapissa on aineksia myös aina niin moneen ateriaan, joten alkaa kuulostaa mahdottomalta, vaikka olisi kaikki aika käytettävissään. Puhumattakaan siitä että 8 tuntia työmatkoineen puskee päivässä palkkansa eteen, niin missä välissä siinä syödään 6 ateriaa?

Mikäli valvoo päivästään säännöllisessä rytmissä 16 tuntia, niin se tarkoittaisi että pitää syödä vähän yli 2 ½ tunnin välein. Työpäivän aikana pitäisi syödä siis kolme ateriaa.

Ja tällä rytmillä mitä tässä on tullut noudatettua, niin ei sitä ruokaa perkele sovi tämän enempää kun aina on nyt jo ähky, ja joskus pitää tässäkin patistaa vähän syömään vaikkei vielä olisi nälkäkään.

Onko nämä omat annokset sitten liian isoja kerrallaan? Ehkä pääsisi lähemmäs sitä 6 ateriaa päivässä, mikäli puolittaisi tässä kaikki nämä annokset mitä tulee syötyä. En tiedä, aina voi kokeilla jos haluaa.

Siihen perään vielä se luettelo, että mitä kaikkia aineksia olisi hyvä syödä päivittäin, parsakaalia cup ja lehtikaalia cup, ja mitä kaikkea minkäkin verran, niin ne annokset kasvaisi vielä tästä entisestään.

Mahdoton yhtälö toteuttaa, ainakin minulle, vaikka tuota aikaakin tuntuu olevan värkätä tämän asian parissa.

3 vastausta artikkeliin “10.11.2019”

  1. Minusta se 6 ateriaa päiväsä ja kaikki on ruokaa – ei välipaloja, tarkottaa sitä, että kö ihmiset tai mie ainaki ennen käsitin sanat ateria, ja välipala ihan eri tavalla. Välipala on joku kaloritiheä ruoka jolla ei tuu mahan äärilaidat täyteen safkaa. Vaan sinne mahalaukun pohjalle heitetään joku kivi sämpylä, ja lutkutetaan jogurttihörppy liukasteeksi. Tai sitte “äkkiä jotaki” kuten pussista rapistellaan kourallinen kuivattuja rusinoita ja paiskataan ne naamaan. Tai joku omena ja sen pääle kuppi teetä.
    Nii ihan yhtä samalla vaivalla ja aikaa sen enempää tuhlaamatta voi lyyä mikroon kauhallisen soppaa. Jossa on vihanneksia, tärkkelystä, pottua, nestettä maustetta. Jolla maha tulee täyteen ja on ns. oikea ruoka, eikä välipala.
    Ei ole pakko syyä ollenkaan tietekään jos ei ole nälkä, sitä ne sanoo kaikki että intuitiivinen syöminen eikä kukaan pakota syömään vasten tahtoa.
    Mutta välipala miten sie sen käsität? Ja ateria vissiin nyt täsä tarkottaa sitä että pitäs jotai ruveta kokkaamaan.
    No mulla on nykyään tapana tehä iso keitto. Joku keitto. Se aamula kattilaan, sitte siitä käy tankkaamasa ko on näläkä. Ei tarvitse sitten sämpylää ja kuivahedelmiä tai maitoryyppyä jolla ostetaan jotain lisäaikaa kohti seuraavaa ateriaa. Sama syödä kunnolla, heti kun se nälkä tulee, tai jos jonnekin lähtö. Ei kauhallinen soppaa lautasele + 2 minuuttia mikrossa, pari sämpylää, ois jostain suuresta työpanoksesta pois. Sitte jonku hyvän ruuan voi tehdä jossa on kastike erikseen, niitä sitten kun on enemmän aikaa.

  2. Nii ja enhän mie ole pitkään aikaan tuntenu sanaa välipala. Enkä syö vain “jotaki”. Jos on nälkä, syön ruokaa. Jos ei oo aikaa syödä niin sitten en tiedä.
    Kaupungilla tänään eväänä omena, sämpylä, kuivatut rusinat. Se oli ehkä välipala, mutta onneksi kotona voi lyyä sen lämpimän ruuan mikroon. Työläs syödä välipaloja, kun ne ei oikein solju.

    1. En miekää oikein käsitä mikä on välipala. Huvikseen oon joskus syöny suklaapatukan, nii onko se ollu sitte välipala? Vai jälkiruoka? Sitä vissiin on aina pärjänny edellisellä aterialla seuraavaan niin ei ole tarvinnut välipalaa. Lämpimien aterioiden tai isojen salaattien välissä siis tapahtuu jotakin. Joskus tietenkin on ennen syönyt läjän pelkästään leipää ja päällisiä, mutten ole sitä luokitellut välipalaksi vaan ateriaksi. En tiedä.

      Keitolla se onnistuu varmasti kun ei kovin isoja kulhoja vetele, niin 6 kertaa päivässä. Kun on kotona ja sen sopan lähettyvillä. Mutta en tiedä onnistuuko se joka päivä.

      Ainoa tosiaan mikä mulla saattais tuoda tasasempaa ruokarytmiä useammilla aterioilla, voisi olla että pienentää ainakin näitä omia annoksia, ei välttämättä edes puoleen, mutta reilusti vähemmäksi kuitenkin, eikä aina syö melkein niin paljon kuin jaksaa. Sitten se nälkä ehkä tulisi tiheämpää, ja kokkaamistakaan ei välttämättä tarvita sen enempää, vaikkakin kokonaisuudessaan ruoka saattaa kulua jääkaapista nopeampaa, ja seuraava kokkauskerta tulee sitten vähän aikaisemmin. Muttei heti 😀

Vastaa käyttäjälle Struggle Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *