3.10.2019

Aamupuntari 85,7 kg 😐

Näköjään jäätiin hetkeksi kuitenkin tähän painoon vaikka eilen tankkasin ruokaakin. Eli iltapäivälehden juuri saamien tietojen mukaan myös aterioiden väliin jättäminen saattaa aiheuttaa laihdutuksen.

Tuo ei kyllä ole hyvä tapa laihduttaa. Tietenkin riippuu onko se ruokavalio nyt semmoinen, että olisi hyvä jättää väliin vaikka joka ikinen ateria?

Toisaalta monesti miettii vähän sitäkin, että onko se elimistön paapominen sitten aina hyväksi? Eli että koko ajan saa kaikkea kellon tarkkuudella vuosikausia. Vai olisiko syytä käyttää koneessa välissä vähän kierroksia ja olla vaikka hetki tahallaan nälissään. Ei mitään päiväkausia, mutta jos yhtenä päivänä syökin vähemmän ja jättää aterian väliin, ja antaa vähän vatsan kurnuttaa. En tiedä.

Aina naurattaa se suomalainen nälkä, joka on siis se hetki kun taas pystyisi syömään lisää, vaikkei oikeasti ole vielä mitään hätää. Ja se nälän tunne on silti heti niin kauhea että vatsassa polttelee, päätä särkee, huuto pääsee ja on paniikkia. Ei YHTÄÄN kestä näläntunnetta enää ihminen. Huutaa ja raivoaa. Nälissään.

Joillakin on hoppu syödä sen takia, koska ovat tehneet itselleen diagnoosin että muuten närästää. Itsekin kuuluin heihin, ja siltä se kieltämättä monesti tuntuu, mutta se närästys nyt aina kuitenkin johtuu siitä, että se vatsa on jo aivan tuhannen paskana niistä edellisistä ruoista. Ja se vatsalaukku koittaa hädissään sieltä sitten huutaa joka aterian välissä, että “älä nyt herrajjumala ennää ikinä laita tulemaan tänne tuomost….pulpluprplrpu”, ja sinne meni taas lisää pihviä ja muusia, litra maitoa suoraan purkista, ja sillä se vatsa taas hiljenee hetkeksi ja rauhoittuu. Päälle pikkuisen Rennietä tai muu närästystabletti. Se muodostaa vatsaan suojaavan kalvon, niin sen hätähuudot eivät kuulu enää ylös asti.

Se oma ruokavaliohan ei ole syyllinen koskaan mihinkään. Vatsaan menee ihan koko ajan joka puolelta kaikenlaista, mikä sen vatsan ja ruoansulatustoiminnan sekoittaa kaikilla mahdollisilla eri tavoilla, ja sitten sitä yritetään myöskin korjailla kaikilla eri tavoilla:

  • Syömällä lisää sitä samaa ruokaa joka sen tuskan alunperinkin aiheuttaa, vain täyttääkseen mahalaukun, kun muuten närästää ja käy kipeää. Nälkä ei ollut.
  • Syödään erilaisia närästyslääkkeitä, protonipumpun estäjiä(joita on minullakin jo kaapissa), Rennietä, Loseceja…
  • Molkosaania ryypätään niin kuin se olisi vettä
  • Piimää suoraa purkista, jos se vähän voitelisi ja jäähdyttäisi ohi mennessään ruokatorven päätä.

Tuo kaikki on kuitenkin vain semmoista toisen ongelman korjaamista toisella, koska aina kun otetaan jotakin lääkettä, niin sillä on muitakin seurauksia, eli sivuvaikutuksia. Otetaan nyt helppo esimerkki: Jos piimää juo vatsan rauhoittamiseksi, niin yöllä saattaa päästä tuhnu.

Alkuperäiseen ongelmaan ei puututa, mutta sitä järjestelmää sekoitetaan vielä lisää kaikilla eri kikkakonsteilla, ja tietenkin kaadetaan vain jatkuvasti lisää sitä entistä ruokaakin pötsiin. Aamulla alkoi pyttipannut närästämään ja illalla syödään sitä samaa uudelleen. Tietenkin, kun ei muutakaan vaihtoehtoa ole. Ei ole vaihtoehtoa, ei ole. Ei …… ole. “Näin ne syö muutkin. Aina meillä syötiin näin, eikä kellään ollut mitään hätää koskaan. Semmosta se on kun ikää tulee.”

Eikö kenenkään mielestä siinä touhussa ole muka kaikki aivan päin persettä?

Lopulta niillä kikkakonsteilla nostetaan närästyksen takia vielä toista sängynpäätyäkin ylöspäin, jotta ne vatsahapot pysyisi mahalaukussa, eikä se ruokavalio sieltä nousisi yöllä kurkkuun. Se on se lääkärin neuvo? Miettikää sitä.

Lääkäri ei sano mitä sinun pitäisi syödä, ei ainakaan suoraan päin naamaa että tiedätkös sinä läski edes mikä on selleri?

Monesti ennen kuin saa reseptin närästyslääkkeisiin, niin se ongelma pitää käydä vielä erikseen ensin toteamassa vatsalaukun tähystyksellä. Toimenpiteen nimi on: Gastroskopia. Että oikein työnnetään kurkusta sisään paksua kameralla varustettua letkua mahalaukkuun asti, siinä kakistellaan ja yökkäillään kyyneleet poskilla, ja oikein silmällä katsoen sitten todetaan, että “joo kyllä täällä mahalaukussa näkyy olevan kaikki ihan päin helvettiä. Vaikea kyllä näin äkkiseltään sanoa, että mikä lie tämän kaiken on sitten aiheuttanut. Mutta voimme kirjoittaa teille reseptin protonipumpun estäjiin.” – Lääke on vastaus oireisiin, mutta ongelman ytimeen ei juurikaan puututa.

En sano etteikö närästys ole tauti, ja siihen ei välttämätta joillakin varmaan sitten auta mikään ruokavaliokaan, mutta sen verran tiedän siitä kuitenkin omasta kokemuksesta, ettei se länsimaalainen ruokavalio kyllä auta siihen närästykseen millään tavalla, ja minulle se ainakin aiheutti koko närästyksen. En ole muutakaan ruokavalioa elämässäni juurikaan noudattanut, joten se oli se syy. Enää ei närästä.

Nuorempanakaan sitä närästystä ei ollut, mutta ajan kanssa se länsimainen ruokavalio pilaa koko kehon, se on ihan varma, ja monella eri tavalla. Sitä se vanhuus tekee, niinkö?

On läski, närästää, ei jaksa, korvisa vinkuu kun laittaa kenkiä jalakaan. Mutta hyi parsakaali.

Ei närästele. Mustat kahvit päälle.

Välissä meinaa unohtaakin, että onpas mennyt kauan siitä kun viimeksi on närästänyt, vaikka ennen se oli jokapäiväistä. Mutta niinhän se on ettei terveyttään arvosta ennen kuin sen menettää. Pikkuhiljaa lisääntyvästä jatkuvasta pahasta olosta voi myös tulla se uusi normaali olotila, eikä sitä pidäkään enää kummoisena ongelmana, vaikka on 40 kg ylipainoa ja närästelee vuosikausia. Se on jo ihan normaalia.

Sepä siitä, tänään oli pientä varastontäydennystä luvassa. Piti eilen laittaa likoamaan paketillinen kikherneitä ja tänään ne keittelin pakkaseen. Huomenna on vuorossa mustapavut, sitten kidney pavut, ja kaikenlaista pitää saada ladattua jemmaan. Sämpylöitä piti tehdä jo tänään muttei kertakaikkiaan jaksa. Flunssakaan ei ole vielä täysin hellittänyt.

Pakko oli kuitenkin jotakin ruokaa laittaa kun eilen loppui kaikki.

Ainekset: Sellerinvarsi, sipuli, valkosipuli, purjo, mustapapuja ja herkkusieniä

Simppeliä ja helppoa. Se etu on nuissa reseptikirjoissa, että kunhan vain joitakin reseptejä noudattaa ensin kirjaimellisesti, niin sitten voi jälkikäteen miettiä mikä siitä ruoasta teki toimivan.

Esimerkiksi se että kasariin vettä pohjalle, ja siinä ensin kuullottaa sipulit ja valkosipulit, niin sehän toimii pohjana vaikka minkälaisille kastikkeille. Tein silloin sen Paprika Wokki nimisen reseptin mukaan ruoan, ja nyt voi tehdä sitten ihan mistä aineksista haluaa sörsselit tuohon pohjaan. Maustamista voi miettiä erilaisiakin, mutta otin nyt sieltä ohjeesta tällä kertaa mallia, koska se oli niin hyvää viimeksikin. Mutta paprikaahan nyt ei ole. Eikä tarvitse ollakaan.

Parsa- ja kukkakaalet höyryttelin erikseen koska ne on parempia sellaisenaan. Ainakin joskus. Porkkanoitakin oli tuossa sekoituksessa.
Mausteet kastikkeeseen: Vähäsuolainen soijakastike, chilijauhe, juustokuminajauhe, korianteri
Melko hyvä laukaus

Onneksi muistin parsakaalien ja kukkakaalien päälle ripotella sinappijauhettakin. Sitähän laitettiin siksi, että kun pakastevihannekset pakastetaan niin eräs terveellinen ainesosa jää muodostumatta nuiden kaalien kanssa. Mutta kun päälle ripottelee vähän sinappijauhetta, niin se ainesosa saadaan sieltä päräytettyä käyntiin. En tiedä riittääkö siihen pelkkä sinappi, vai sotkeentuuko ne lisäksi mahassa keskenään vaikka sinappijauheen olisi syönyt lusikalla ensin. Mutta tämä on hyvä tapa.

Gregerin mausteseosta voi aina ripotella lautaselle lisäksi, siinä menee kyytiin vaikka mitä hyviä aineksia, kuten toistuvasti varmaan on täälläkin jo sanottu. Se on yllättävän miedon makuista eikä mikään ruoka siitä ole vielä ainakaan pilalle mennyt.

Nyt voi alkaa illanviettoon ja flunssaileen etiäpäin. Samankaltaisia annoksia tuli 2 vielä jääkaappiinkin, joten pärjää ainakin huomisen vielä kokkaamatta. Huomenna sitten niitä sämpylöitä läjä. Tai no se on perjantai. Niistä päivistä ei aina tiedä mitä tapahtuu ja jääkö ikkunoita ehjäksi.

Salaatti jäi syömättä oli niin iso tuo viimeisin ateria niin söin myöhemmin. Yksi omena myös kyytiin.
Iltapalaksi teet sitten teet.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *