Aamupuntari 90 kg 😐
Naurattaa ja itkettää tämän tiedon lisääntyminen. Nyt kävi ilmi, että kun esimerkiksi parsakaalen pilkkoo ja keittää välittömästi, niin siitä häviää eräs aineosa, joka valmistaa erään toisen ainesosan kanssa kolmatta ainesosaa, sinne lopputuotteeseen eli lautasella olevaan keitettyyn parsakaaleen. Pätee muihinkin ristikukkaisiin vihanneksiin.
Ratkaisu tähän ongelmaan on pilkkoa tuoreeltaan ensin se parsakaali, ja odottaa 45 minuuttia ennen kuin alkaa laittamaan siitä ruokaa pannulla. Siinä vaiheessa se kolmas tärkeä ainesosa on ehtinyt sinne jo muodostua, ja se ei häviä enää lämmittämällä.
Pakasteparsakaalissa ollaan rävelletty se toinen ainesosa jo pois, eli pilkkominen ja odottaminen ei auta, se kolmas ei enää muodostu. Mutta sellainen konsti on olemassa, että kun lisää sinappijauhetta vähän sinne ruokaan, niin se kolmas ainesosa ilmestyy sinne parsakaaleen kuin taikasauvaa heilauttamalla.
Se vähän monimutkistaa tätä hommaa, koska pakastettuna parsa on tosi kätevää, mutta ikävä ehkä sinappijauhoa lisätä sitten aina ruokiin, vaikkakin taas puhuttiin että ihan vähän.
Raakana jos syö esim. parsakaalta, niin se kolmas ainesosa syntyy mahalaukussa muhiessa, ja tietenkin kun se on ensin pureskeltu.
Eli pitää vain hidastaa vauhtia tuossa kokkaamisessa näissä ristikukkaisissa vihanneksissa, eli parsakaali, kukkakaali,…
Ensin pilkotaan ne ja laitetaan odottamaan keittämistä, eli pitää valmistella etukäteen jo vähän sitä ruoanlaittoa.
Mutta kaikenlaista sitä oppii pikkuhiljaa, eihän tuo loppujen lopuksi ole monimutkainenkaan asia, paitsi sen pohjalta kuinka paljon pakastettuja vihanneksia on helpompi ostaa ja säilytellä.
Aamupalan jälkeen tutkimukset jatkuu, ja tuosta kanelista kun on ollut aikaisemmin puhetta, niin siitä vähän lisää tietoa.
Kun ostamme tavallista kanelia kaupasta, niin se sisältää sellaista ainetta kuin – kumariini
Otetaan nyt tähän kohti suora lainaus Wikipediasta:
“Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen (EFSA) on todennut kumariinin olevan maksalle myrkyllinen aine (hepatotoksinen) ja suosittelee kumariinille siedettävän päiväsaannin rajaksi 0,1 mg ruumiin painokiloa kohden vuorokaudessa. Kanelin säännöllinen käyttö ei siksi ole suositeltavaa, sillä lapsille pienetkin annokset voivat olla haitaksi. Harvinainen ja kalliimpi ceyloninkaneli (Cinnamomum zeylanicum) sisältää kumariinia huomattavasti vähemmän.”
Elikkä tuo tavallinen kanelipurkki vaihtuu piakkoin ceylonkaneliksi tässä taloudessa. Ärsyttää tuommoinen, että kun sanotaan kumariinin olevan maksalle myrkyllinen aine, niin sitä ei sen takia suositella käytettävän joka päivä. Minun mielipide on että vittuun koko saatanan purkki. Helvettiäkö tuomosia kaupassa myydään?
Syitä on mainittu siihen tavallisen kanelin käyttöön, että se ceylonkaneli ei ole niin hywwää. Leipomuksissa ei käytetä sen takia kun ei tule niin hyvä maku. Ei hyvää päivää. Onneksi arsenikki ei maistu paremmalta kuin kaneli.
Maksalle olevista myrkyistä jollakin voi tulla tietenkin mieleen tässä kohtaa alkoholi, mutta siitä me emme nyt puhu mitään, emmekä edes mieti asiaa hiljaa itseksemme.
Mutta semmoinen tietopläjäys. Näitä on hyvä ainakin yrittää noudattaa.
Aloitetaan se heti seuraavasta kokkauksesta:
Jotakin keittoa voisi yrittää. Se on jännää kokeilla, koska jos epäonnistuu niin ei auta, se on syötävä.
Kaikenlaisia reseptejä on ja aina mainitaan blenderit ja sauvasekoittimet. Kokeilen keitellä ensin vähän nuita pilkottuja ainesosia ja sitten muusaan ne jollaki pottunuijalla kulhon pohjaan, ja keittelen erikseen jotakin sattumia eri kattilassa ja lisään ne sitten siihen soppaan. Sellainen ainakin nyt on ajatuksena kokeilla.
Eihän tuo keitto ihan onnistunut mutta sämpylöiden kanssa meni. Blenderiä ja ehkä jotakin maitoa, semmoiset mietteet jäi, ja makua pitää nyt seuraavilla lautasilla yrittää vähän parantaa. En tahallani kauheasti pippuria käyttänyt kun sitä laittaa aina joka paikkaan. Keitto on syötävää, mutta keskeneräinen. Tuskin ihan tällä reseptillä tulee koitettua uudelleen, vaikkei taas reseptiä ollut alunperinkään. Ravintoa yhtä kaikki, nenästä kiinni pitäen jos ei muu auta.
Koko päivä meni taas keittiössä. Hyvä että kerkeää saunan lämmittää.
Iltapalaksi:
Leipää on vaikea vastustaa kun se on tuoretta. Laitoin kahteen sämpylän puolikkaaseen testiksi Pirkka dijon sinappia, aivan älyttömän pikkuisen määrän, koska on perjantai.
Suolan on kyllä oppinut maistamaan. Lusikkaan kun jäi ihan vähän sitä sinappia, niin maistoin miltä se maistuu paljaaltaan, ja oli heti aika kummalliset tuntemukset. Se maistui jotenkin pahalta ja julmalta, ja tuli mieleen että mitä helvettiä tähän on oikein laitettu? No siinä on kuitenkin aika helvetisti suolaa, ja se siinä maistui. Jo pari tippaa lusikalla jossakin leivässä maistui ihan riittävästi. Miksi sitä suolaa pitää tuossaki olla sitten niin hhhhhelevetisti?
Laitoin myös sämpylöihin suolaa sen alkuperäisen ohjeen mukaan 1/2 teelusikallista jauhojen sekaan. Aikaisemmin tein kokonaan ilman suolaa, ja ero oli huomattava, ja suolan kanssa onnistui paremmin. Ei pelkästään maun takia, mutta se taikina jotenkin käyttäytyi erilailla. Siitä ei tullut löysää, vaan nestettä sai lisätä enemmänkin kuin edellisellä kerralla, vaikka samat ohjeet. Se ei toki tarkoita mitään että oli samat ohjeet, saatoin tehdä jotakin taas tietämättäni silti eritavalla.
Vaikka ne sämpylät hieman paremmalta maistuivat, eikä se suolan määrä ole paljon mitään leipää kohti, niin silti testaan kaikki asiat aina ensin ilman suolaa, koska miten muuten sitä voi tietää onko se edes tarpeellista mihinkään? Oli ne leivät mahtavia viime kerrallakin, ilman suolaa.