Aamupuntari 90,5 kg 🙁
Paluu arkeen:
En tiedä kun aina kehotetaan, että kannattaa syödä omena päivässä, ja kannattaa appelsiinia, ja kaikkia aina kannattee, päivässä. Mutta ei nyt helvetti, tästä piti ihan väkisin ahtaa tuo omena tuolta vielä mahalaukkuun, koska olin jo ihan täynnä.
Ja sitten siinä on se, että hampaille ei ole hyvä kovin montaa happohyökkäystä päivää kohti järjestää, koska se vaikuttaa negatiivisesti hampaiden hyvinvointiin. Että jos meinaa hyökätä happoineen, niin se on parempi sitten hyökätä kerralla, ja tempasta vielä ne kahvitkin sitten heti aamiaisen perään samaan hyökkäykseen mukaan. Eli jos tästä vaikka jättää tuon omenan pois, ja syö sen vähän myöhemmin ja ennen seuraavaa ateriaa, niin siinä on sitten kaksi happohyökkäystä jo käytetty, ja kolmas tulossa.
Se että saisi kaiken torvestaan alas, mitä suositellaan, PÄIVÄSSÄ, niin se on myöskin ihan mahdotonta. Siinä yksi motiivi lisää kirjoittaa tämmöistä blogia, niin näkee että minkälaista se elämä on sitten oikeasti käytännössä, päivässä. Ja tällä budjetilla.
Joku ravintoseksiterapeutti voi tästä tehdä sitten tulkintansa, ja ehkä lähettää sitten paremmat ohjeensa tänne, ja kertoa mitä tein väärin, mutta kyllä köyhänäkin saa mahan niin täyteen, ettei jaksa syödä kunnolla aamupalaa loppuun. Ja jäihän se iltapalakin eilen vähän kesken.
Tästä tulikin mieleeni, että se yksi rajuimmista toimenpiteistä sellaisen todella ylipainoisen auttamiseksi laihduttamaan on lihavuusleikkaus, jossa siis leikataan mahalaukkua pienemmäksi. Niin pieneksi, ettei sinne sovi enää juuri mitään. Kuulostaa tosi surulliselta, koska jos sellainen henkilö TAJUAA sitten jossain vaiheessa, että hetkinen, ehkä kasvisruokavalio onkin sittenkin parempi juttu kuin se, että sitä entistä huonompaa ruokavalioa noudattaisi edelleen, mutta vain pienempiä määriä kerrallaan leikkauksen jälkeen, niin mitäs me sitten tehdään? Kun kasvisruokaa olisi saanut mättää niin paljon kuin haluaa, ja on vieläpä hyväksi että kaikenlaista syö joka päivä paljon, niin sitten sinne mahalaukkuun ei sovikaan enää mitään sen leikkauksen jälkeen.
Joutuukohan sen takia sitten syömään jotakin epäterveellistä, että saa jotakin ainesosaa riittävästi. En tiedä, mutta kävin lukemassa siitä mahaleikkauksesta kokemuksia internetin ihmeellisiltä palstoilta, ja aika kivuliaita juttuja voi tulla sen toimenpiteen jälkeen. Osa katui, että olisi kannattanut mieluummin tehdä ruokavalion muutos, koska ei sitä sen terveellisemmin osaa syödä kuitenkaan sen leikkauksen jälkeenkään, ellei opettele. Mutta kaikki olivat tyytyväisiä että paino putoaa.
Silti tuntuu ihan turhalta kikkatempulta, vaikken asiasta tiedä tämän enempää. On aivan hirvittävää lukea, että sitten kun se mahalaukku on pienennetty, niin sanotaan vielä neuvoksi, että nestemäiset maitotaloustuotteet on sitten oikein hyviä ruokia ja välipaloja. Lihaa, kanaa ja kalaa, ja pehmeitä kasvisrasvoja suositellaan, kun ei voi syödä kuin 2dl per ateria. Mainintaa on kyllä vihanneksista, viljatuotteista ja marjoistakin, mutta etunenässä mennään taas näillä perinteisillä ainesosilla, mistä seuraa sairauksia ja ongelmia, mm. liikalihavuutta. Joistakin kasviksista mainittiin niiden voivan aiheuttaa suolitukoksia operaation jälkeen, että pitää muistaa sitten hyvin pureskella. Huhhuh mitä luettavaa…
Ruoka-annosten koko sitten kun leikkauksesta on kulunut aikaa, niin on tosiaan 2 desilitraa per annos, puhutaan että koko loppuelämä. No ei siihen vedetä yhtäkkiä “big salad”-annosta eli kulhollista herkullista salaattia joka kestää koko Game Of Thronesin jakson ajan, ilman että kertaakaan tarvii nousta jääkaapille.
Uskomatonta käsittämätöntä hommaa. Ihan karseaa luettavaa mitä enempi tuosta lukee, esimerkiksi siitä voiko sitä koko operaatiota sitten peruuttaa myöhemmin, ja mitä ongelmia sekin tuo tullessaan. Laittaisin kyllä mieluummin, ja laitankin vain kiltisti ateriat kuntoon, niin saa kylläisenä syödä ja mussuttaa oikein kunnolla loppuelämänsä.
Vaikken hipaissutkaan vasta kun sitä 100 kg rajapintaa, jonka painoisia osa lihavuusleikkaukseen menossa olevista kehuisi vielä vasta hoikaksi pojaksi, niin kyllä se ajan kanssa olisi huidellut 120 kg:ssäkin helposti. Ja miksei siitäkin ylöspäin loputtomiin, kun ei ruokavalioaan kerran muuta. Sinnepäinhän se laiva on menossa koko ajan.
Yksityisessä sairaalassa tämän päivän hinta leikkaukselle on noin 10,000 euroa. Siellä varmasti ollaan tyytyväisiä. Voi jumalauta minkä kasan salaattia se lääkäri saa sillä rahalla ostettua.
Sitten muihin aiheisiin:
Onnistuin kauppareissulla ostamaan väärää kaurajuomaa. Tuo oikeanpuolimmainen purkki oli sitä, jota luulin ostavani, kun nostin koriini kaupassa tuon vasemmanpuolimmaisen.
Vittu………. että vituttaa.
Luettelen tässä nyt tuon vasemmanpuolimmaisen tavallisen kaurajuoman version aineosat. Purkissa lukee gluteeniton myöskin, etten tiedä onko näitä vielä joku malli sitten, mutta kuitenkin:
“Kaurapohja (vesi, täysjyväKAURA 9 %), rypsiöljy, kalsiumkarbonaatti, suola, stabilointiaine (gellaanikumi), riboflaviini (B2), foolihappo, jodi, D2-vitamiini, B12-vitamiini.”
Ja tässä puolestaan sitten tuon oikeanpuolimmaisen kaurajuoman tiedot. Se olikin luomua:
“Kaurapohja (vesi, luomu täysjyväKAURA 12 %), suola.”
Eli kannattaa olla tarkkana ja käännellä edelleen ne paketit kaupassa, vaikka luuleekin ostavansa jotakin mitä ennenkin. Tämän lisäksi paketit voivat muuttaa tyyliään vuosien saatossa. Pitää siis aina olla varovainen, koska jos jättää yhdenkin paketin lukematta, niin heti on suu täynnä rypsiöljyä ja possua.
Lisäksi tuo elintarviketeollisuus on kummallinen siitä, että täysjyvä tuotteeksi voi sanoa kaikkea, jossa on puolet vilja-aineista täysjyvää. Samoten kuin ruisleivässä pitää olla puolet vilja-aineista ruista, niin sitä saa sanoa ruisleiväksi. Mutta loput saa olla sitten vehnää ja mitä haluaa.
Tuo uutinen ainakin ruisleivistä oli yli 10 vuoden takaa, en heti löytänyt mitä siitä sanotaan tänäpäivänä, mutta pointti on että tarkkana saa edelleen olla, ja niitä paketteja on syytä aina käännellä ja tutkia kaupassa. Mikään mainosteksti ja nimi paketissa ei kerro lopullisesti mitään.
Perkele kun kämmäsin tuon maidon kanssa. Eihän se ole maailmanloppu, jos tuotakin vähän puuronseassa käyttää tai ruoanlaitossa, mutta periaatteen takia vain ärsyttää tosi paljon. Soijajuomankin vaihdoin jo johonkin luomuun näistä syistä, kun siinä tavallisessa oli kaikenlaista sokeria ja kalsiumia lisättynä.
Itseasiassa alankin heti tässä leipomaan sämpylät ja banaanikeksit. Niihin sämpylöihin menee eräällä ohjeella 3 dl kaurajuomaa, niin menköön nyt sitten tuota väärää mallia.
Ainekset sekotellaan kulhoon sekaisin, ensin jauhot ja sitten maidot. Sitten taikinat lätkitään pellille:
Ohjeeseen kuului myöskin siirappia jonkun verran ja suolaakin puoli teelusikallista. Mutta jätimpä pois molemmat. Ensikerralla lisään sen puoli teelusikallista suolaa, ja sittenpä tietää että onko siitä mitään hyötyä edes. Heti teki mieli alkaa tuunaamaan näitä leipiä kaikenlaisilla härpäkkeillä, yrteillä ja jutuilla. Mutta menköön nyt ensimmäinen erä taas ilman mitään kikkailua. Hyvää oli, ja kaikista suurin ongelma on olla syömättä koko pellillistä kerralla tuoreeltaan.
Kun kerran uuni oli lämmin:
Semmoinen happohyökkäys oli se. Sitten mennään kauppaan:
Tulee hoppu vedellä kaikenlaista kaalia naamariin, kun pääsee tuossa Gregerin kirjassa eteenpäin. Lanttuaki ostin pitkästä aikaa, se on aika edullista. Säilykeherkkusieniä ostin myös, koska kerran yksi kokonainen päivä vitutti aamusta iltaan, kun ei muistanut kaupasta ostaa näitä tuoreempia, ja sitten ei ollut mitään. Olisi aina edes jotakin sieniä kaapissa saatavilla.
Tomaattimurskan jätin ostamatta, jos nyt yrittäisi ensikerralla jotakin erilaista samallaista. Tomaattimurska on kuitenkin niin älytön keksintö, että sillä saa kaikki ruoat olemaan semmosia… Ei niin kuivia ja silleen.
Ja nämä on hyviä tämmöiset lisukkeet tomaattimurskan turvin, varsinkin semmoiselle joka ei ole ikinä laittanut ruoaksi muuta kuin pyttipannua:
Miten tätä ruokavalioa noudattaisi 2 desilitran annoksina? En usko olevan edes mahdollista, vaan sitten on loppuelämänsä kiinni edelleen jossakin jugurteissa ja kananjaloissa. Tai ehkä ei, en tiedä. En sano asiasta mitään.
Iltapalaksi oli pakko vetää lisää näitä:
Leipäkahvit korvaa aterioita. Tänään ei tarvinnut kuin sen aamupuuron ja illallisen. Leipää ei siis varmaan kannata koko ajan pitää saatavilla, tai sitten pitäisi opetella vain syömään enemmän, eli kaikki entiset ja vielä leipää lisäksi. Mutta siinä ehkä tarvitsisi semmoisen laihuusleikkauksen, eli kirurgi isontaisi mahalaukkua vähän että sopii omenat ja leivät vielä mukaan.
Nuo mahalaukku leikkaukset on oikeesti tosi surullisia juttuja. Mutta yleensä ne tosiaan vaatii todella rajun ylipainon, ja ihmisen joka ei ole suostunut/pystynyt noudattamaan annettuja ruokavalioita. Lääkärit todellakin yrittää ehdottaa kaikkea muuta ensin, mutta moni ei silti siihen pysty. Ja jos vaihtoehto on kuolema, ne menee ja tekee sen leikkauksen.
Ruokariippuvuus on pahempi kuin mikään muu riippuvuus, oli se sitten hiilihydraatit, makeat, rasvat, lihat tai mitä vaan. Sellaiset kuin tupakka, huumeet, peliriippuvuus on jollain tapaa helpompi voittaa, koska niiden kanssa voi vetää nolla toleranssin. Mutta ruokaa ei vaan koskaan pysty jättämään kokonaan pois, koska sitä ON PAKKO saada jos pysyy elossa.
Ymmärtääkseni ainakin Suomessa ongelmaan myös yleensä liittyy mielenterveys ongelmat. Mulla on tuttu joka on tuon leikkauksen läpi käynyt. Masentunut ihminen ei todellakaan ala leikkaamaan kaalia palasiksi. Surullista, mutta näin se vaan on.
Syömishäiriö osastoja on, missä laitetaan annokset jos ei masennuksen tai jonku syyn takia ala kokkaus kiinnostaan. Tai ainakin on heille jotka ei syö mitään tai liian vähän. Eihän semmoisia osastoja ole tietenkään kaikille että kävelisi vain sisään, jos ei jaksa ite kokkailla.
Mutta jos on ongelma niin joku valvottu osasto, jossa aika lyhyessä ajassa voi huomata että paino alkaa pudota vaikka on maha täysi. Saattaisi kannustaa jatkamaan kotonakin, jos vaihtoehtona alkaa olla myös lihavuusleikkaus. Siellä sitten sillä aikaa sen sijaan että leikittäisi jotain askarteluleikkejä, niin voisi pyöritellä Dr esselstynin ja Gregerin materiaalia, ja käsitellä sitä asiaa pari viikkoa.
Siitä asiasta pitää innostua itse, ja se tieto auttaisi miksi, eikä vain sanoa että pitäisi syödä kasviksia enemmän, ja lihaa ja rasvaa vähemmän, lääkärin 15 minuutin vastaanotolla. Tää on niin laaja asia että vaati melkomoisen läjän infoa ennen kuin itelläkää hetkautti pätkääkää mitä suuhunsa pistää.
Ihmiset erilaisia, mutta olisi vaikea ymmärtää, että sen kaiken tietomäärän ja pänttäyksen jälkeen, joku vielä oikeasti valitsisi lihavuusleikkauksen mieluummin. Siksi tuntuu ettei sitä tietoa ole sen leikkauksen läpikäyneille kuitenkaan annettu ja tuputettu tarpeeksi laajasti.