Aamupuntari 87,0 kg 🙂
Sieltä taas uusi kilolukema tulollaan. 86 pilkku jotakin sieltä jo irvisteli, muttei vielä pysähdy siihen.
Alkoholi tuhoaa soluja. Onhan sekin kai yksi tapa laihduttaa. Ja ihan varmasti yhtä terveellinen tapa kuin karppaaminenkin.
Tänään ei pysty tekemään mitään, paitsi:
Hauskaa kun tuomoset tortillat näyttää ja vähän maistuukin sellaiselta roskaruoalta, muttei siitä roskaa tavallaan tee kuin tuo teollinen lätty tuossa ympärillä. Sisustassa on samantapaista ruokaa kuin söisi pastakastiketta.
Paneerattua tomaattia, kidneypapuja, herkkusieniä, sipulia, valkosipulia, vihreää paprikaa(väri pitää erikseen mainita kun on niin harvinaista), kesäkurpitsaa, mitä kaikkea sinne menikään + mausteet, chilit, pippurit, yrtit kastikkeeseen, ja vielä rullan kyytiin ripottelee Dr. Gregerin mausteseosta, jossa on vaikka mitä, ja kaiken kruunaa vielä itsetekemä tulinen sinappi. Isosta salaattirasiasta tietenkin vielä reilusti raikasta salaattia kyytiin, jossa on kurkkua, lehtikaalia, punakaalia… En oikeasti edes jaksa luetella, tässä menee koko päivä. Mutta kuulostaako roskaruoalta? 😀
Perkele kun vielä oppisi tekemään tuon lätynkin itse. Siinäkin on lisämakujen mahdollisuus suoraan taikinaan, voisi tehdä vaikka valmiiksi chilillä maustettuja lättyjä. Niitä vähän pakkaseen, ja sitten on aina heti lätty saatavilla, jos tulee semmoinen kiire päivä yhtäkkiä. Voisi vaikka aina kääriä tortillan folioon evääksi kaupungille, ja mennä siellä sitten sen kanssa toljottamaan Burger Kingin ikkunasta sisään kastikkeet pitkin rinnuksia. Ei myöskään tuntisi enää itseään läheskään niin ulkopuoliseksi tässä yhteiskunnassa. Voi melkein syödä siellä missä kaikki muutkin.
Ärsyttää ostaa nuita kaupan lättyjä. Siinä vain puntaroidaan sitä vaivannäköä ja näpräämistä mikäli itse ne tekisi, ja jossakin kohtaa pitää aina valita taistelunsa. Ainakin nyt kun ei vielä osaa tehdä sitä taikinaa, eikä osaa kaulita niitä ympyräksi, niin joutuu ostamaan kaupasta. Onko sen sitten pakko olla ympyrä? Sitä voi miettiä loppuillan.
Tämä on tärkeää saada talteen kaikki syödyt ateriat, että tietää sitten laskea kaikki kalorit myöhemmin. Tai ainakin minulle tärkeää. Kiinnostaa kiinnostaa…
Kaloreitahan täällä lasketaan koko ajan. Mietitään jatkuvasti montako perunaa uskaltaa nyt syödä, ettei vain lihavuus tule yhtäkkiä. Hiilihydraatteja mietitään yhtenään, ja jätetään myös aterioita väliin, jotta laihtuisi nopeammin.
No, vitsit sikseen. Semmoinen pointti tässä kuitenkin seikkailee mukana, kun tarkkailee näinkin kovasti syömisiään kuvien muodossa, että aion myöhemmin käydä verikokeissa tutkituttamassa mahdolliset puutostilat, tai ehkä mahdolliset ylilyönnit, niin täältähän sitä voi sitten katsella, että no missä kohtaa se menee perseelleen, jos menee. Pitääkö arkiseen syömiseen sen jälkeen esimerkiksi lisätä jotakin tiettyä vitamiinia ehdottomasti, vai peräti joka aamuinen appelsiini kieltää kokonaan? Sanooko lääkäri, että sinun Tinppa pitäisi nyt juoda lisäksi vielä päivittäin ainakin kolme lasia lehmän tissimaitoa, niin alkaa hampaat kiiltää.
Iltateen aika:
Jäi hyvin mieleen silloin ne Dr Gregerin sanat, että aina kannattaa miettiä mitä hyvää aterioihinsa voisi vielä lisätä. Tässä voisi olla pelkät tomaatti/kurkku sämpylät ja vähän sinappia levitteenä. Mutta leivän päälle voi ripotella lisäksi vähän, kurkumaa, oreganoa, juustokuminaa… Ja herra ties mitä siinä Gregerin mausteseoksessakin tuonne meni mukana. En edes muista enää mitä kaikkea siellä oli, pitää käydä varmaan tarkistamassa.
Mutta siis elikkä, tavallisista leivistä voi tehdä myös kunnon antioksidantti pommeja. Vihreää teetä kaveriksi limellä ja mintulla. Eikä millään pipettimintulla, vaan oikeana yrttinä.
Mausteet ovat kuitenkin vissiin ehkä äkäisiäkin, eli mihinkään ylilyönteihin tässä ei tule kuitenkaan lähdettyä. Kaikkia lueteltuja mausteita on siis lisätty, mutta tosi, tosi, tosi, tosi, tosi, vähän. Siitä en mene sanomaan mikä on liikaa ja mikä on liian vähän, mutta jos aivan vähänkin laittaa jotain maustetta, niin se on aina parempi kuin ettei ollenkaan. Ja kaikelle on myöskin aikansa ja paikkansa, eli jos vaikka tänään söisin myöhemmin uudestaan leipää, niin sitten voi mennä jo pelkällä tomaatilla ja kurkulla, eli tuskin rakennan toistamiseen samalle päivälle mitään tämmöistä. Tuskin ehkä.
Nyt on kuitenkin saatu tällekin päivälle jo papuja, sieniä, hedelmiä ja viljasta, marjoja, ja raakojakin vihanneksia, vihreät teet… Siitä se muodostuu hyvä päivä. Täydellistä päivää ei voi saavuttaa koko ajan, mutta sinne suuntaan voi aina pyrkiä.
Aina silti mietityttää, että no syökö nyt tarpeeksi sitten kaikkea? Vai pitäisikö yhtenä päivänä kyllästää elimistönsä isolla julmetulla kulhollisella salaattia? Toisena päivänä sitten runtata kilo papuja, että saisi kerrankin sitten kunnolla sitä, mitä ateriastaan on hakemassa. Esimerkiksi onko nyt tortillan mukana mennyt tänään sitä lehtikaalia kuitenkaan tarpeeksi? Jääkö kaikesta vähän vajarit?
En tiedä. Yhdet verikokeet varmaan kertoo sitten enemmän kuin tuhat kuvaa aterioista.
