Kategoria: WFPB – Syyskuu 2019

Aamupuntari 88,0 kg 🙂

Tästä tulee rankka päivä. Aion yrittää sitä 33™ taktiikkaa. Ensin pitää käydä veivaamassa vähän kaupassa.

Ennen kauppareissua katsoin tuosta Lindsay S. Nixonin keittokirjasta pari reseptiä: “Mustapapu-Salsakeitto” ja sitten “Paprikawokki”

Huomasin, että näihin ruokiin ei lähtöjään puutu keittiöstä kuin paprikat ja se salsapurkki. Ihme tuurilla nuokin löytyi, kun olivat suurinpiirtein kaksi ensimmäistä reseptiä mihin silmä pysähtyi kirjaa selatessa. Ja nyt hommat ei pysähdy blenderipuutokseen!

Nuiden ruokien lisäksi, teen sitten myös sitä tuttua ja turvallista pastakastiketta kolmanneksi ruoaksi.

Tarkoitus siis tehdä kaikkia ruokia se sopiva määrä, ei liikaa eikä liian vähän, kolmea eri ruokaa, joita ei sitten tarvitse lopulta väkisin “syödä pois” jääkaapista.

Saa nähdä minkälainen urakka. Ensimmäisenä tehdään valmistelut, eli nallet riviin. Ei tämmöisestä multitaskaamisesta tule muuten yhtään mitään, ainakaan meillä jotka kuuluvat tilastoihin.

Sitten vaan levyä päälle ja ensimmäisen leikkuulaudan kimppuun:

Paprikawokki

Ensin piti tietenkin kuvan kanssa mitata tuo n. 2,5 cm pätkä tuoretta inkivääriä, kun reseptissä luki että sen verran.

Alkuperäinen resepti käskee laittamaan yhden salottisipulin, mutten ole sellaisesta kuullutkaan, joten käytän tavallista sipulia. Lisäksi kolme isoa paprikaa näytti olevan liikaa, joten käytin vain kahta. Tämä kuvissa näkyvä resepti kuuluu siis näin:

• 3 valkosipulin kynttä
• 1 sipuli
• 2,5 cm tuoretta inkivääriä naps poikki
• 2 rkl vähäsuolaista soijakastiketta
• 1/4 tl korianteria
• 1/4 tl jauhettua juustokuminaa
• hyppysellinen chilihiutaleita
• 2 isoa paprikaa

Ainekset ensin poikki ja pinoon.

Ensin laitetaan kasarinpohjalle vettä, siten että se pohja peittyy. Sinne kipataan hienonnettu inkivääri, sekä hienonnettu valkosipuli, ja se tavallinen sipulikin ensin kuullottumaan. Kuullotus siis näköjään tarkoittaa sitä, että ne siellä vedessä porisee hetken aikaa. Sitten kun sipulista alkaa nähdä vähän läpi, niin se kuullotus alkaa olla valmista, ainakin sipulin osalta, kuulemma. En tiedä miten kuullotus sitten muissa aineksissa todetaan valmiiksi:

Sitten kun kuullotus on mielestäsi valmis, niin kipataan kyytiin kaikki mausteet.

Sitten pamautetaan paprikat kyytiin:

Tässä kohtaa laittelin kannen päälle, kun ajattelin että muuten maku karkaa. Paprikoita ei tarvitse keitellä täysin pehmeiksi, vähän saa hampaissa narskua. En tiedä miten se todetaan muulla tavalla kuin välissä ottamalla paprikasuikale pannusta ja maistamalla, sekä kuuntelemalla omia hampaitaan.

Tässä samalla jossakin kohtaa laitoin kupillisen(1 cup) riisiä riisinkeittimeen tulemaan valmiiksi. Kerkesin myös tehdä karkkirasiallisen salaattia.

Mutta se oli siinä, paprikawokki. Päästään maistelemaan:

Aivan älyttömän hyvän makuista! Tietenkin kun soijaa lorisuttaa reseptissä nuinkin paljon, mutta kyllä tämä muutenkin maistui. Kyllä nuo ammattilaiset tietää mitä sinne kattilaan pitää sotkea. Ja näin helppo!

Tämän aterian jouduin kyllä syömään seisaallaan, koska lähdin samantien toisen leikkuulaudan kimppuun:

Pastakastike (taas)

Laitetaan nyt tämäkin vaikka on jo tuttu resepti, koska tässä on hyvä 33™ – menu talteen kokonaisuudessaan:

Ainekset pinoon ja kasariin. En paljoa muuten huuhdellut kasaria paprikawokin jäljiltä, kun sieltä saa kivat sipulinmaut mukaan. Siksikin tämä näiden ruokien järjestys on hyvä päivän menu:ksi. Ensikerralla en huuhtele kasaria välissä ollenkaan, mutta nyt vahingossa käytin vähän hanan alla.

Tein samalla spagetit valmiiksi.

Se oli siinä sitten pastakastikkeet, ja ei muuta kuin kolmas leikkuulauta esille:

Mustapapu-Salsakeitto

Tämä on taas vähän itse sovellettu resepti. Tuon kirjan mukaan ei esimerkiksi tullut kidneypapuja eikä kikherneitä. Mutta syy selviää pian miksi nyt näin. Tässä kuvien mukainen resepti:

• 2,5 dl mustapapuja
• 2,5 dl kaupan salsaa
• 3 dl kasvislientä (äitin kanssa höyryteltiin vihanneksia aikaisemmin, ja sieltä jäi juuri sopivasti 3 dl kasvislientä kuin vahingossa)
• 1/2 tl jauhettua juustokuminaa
• tölkki säilykemaissia

Sitten blenderin sisältö kaadetaan kasariin:

Ja nyt sitten, voi itse päättää mitä tuonne haluaa laittaa sattumiksi, ja siksi halusin eri papuja tähän reseptiin, kun mustapapuja meni jo soossiin ihan tarpeeksi. Silmämääräisesti silloin jo alussa mittailin minkäverran sinne menisi sattumia.

Eikä siinä sen kummempaa. Mustapapu-Salsakeitto on valmis.

Tästä keitosta kuitenkin voisi mainita, että jotenkin se, että kun tietää siellä keitossa olevan se kokonainen purkillinen jotakin kaupan salsaa, niin se ei oikein innosta, vaikka tosi hyväähän se heti on. Katsoin salsan tuoteselosteen tarkkaan, eikä siellä nyt äärimmäisen pahalta näyttänyt, luki jopa ettei lisättyä sokeria. Suolaahan näissä helppoheikki-ruoissa kyllä on, muttei sitä tässä tapauksessa niin mahdottomasti mene aina yhtä lautasta kohti. Ja se on myöskin koko aterian ainut lisätty suola kuitenkin tässäkin tapauksessa, ettei varmaan mitään päivän sodium suositusrajoja vielä kovin kauheasti rikota, jos yhden lautasellisen tämmöistä päivässä tempaisee. Mutta semmoisia ajatuksia se kuitenkin herätti, kun suolaa ja prosessoituja ruokia vältellään.

Helevetin hyvää kuitenkin!

Ja sitten muuta lätinää

Jos tekee tämmöisen läjän eri sapuskoja, ja salaatit päälle, niin tästä jää jo paljon sellaisia porkkanan kannikoita, kaalen kannikoita, tomaatin nuppeja, kurkun tuppeja, ja kaikenlaista sälää, jotka yleensä heitetään roskiin. Itsekin heitin nyt taas aluksi kaikenlaista vihanneksen kannikkaa roskiin, kunnes vasta muistin koko asian, että niistä kannikoista voi tehdä pakkaseen itse nuita kasvisliemiä -> (neuvo á la Struggle).

Kaupasta ei tahdo saada mitään kasvisliemikuutioita, jossa ei olisi käytetty kaikenlaista palmuvaseliinia mukana. Ja semmoista paskaa me emme täällä tue.

Kaalien pätkiin(tein salaattia) jätin sitten vähän extramateriaalia. Eiköhän tässä tule pian lisää sitten muuta moskaa, josta voi sitä lientä keitellä. Turha tehdä kasvislientä hyvistä kokonaisista vihanneksista. Tai no miksei, mutta sitten nämä jämätkin saavat merkityksen olemassaololleen.

Kasvislientä pitää tehdä siksi, että tämän Lindsayn kirjankin resepteissä on, jos ei kaikissa, niin useissa ruoissa varsinkin keitoissa aina kasvislientä mukana. Tuossa kirjassa on kyllä ohjeet “oikean” kasvisliemen tekemiseenkin, mutta jotakin velliä varmaan voi itsekin tehdä ja sitten pakastaa. Papukeittoon toimi ihan hyvin tuo omakin liemi.

Otetaanpa tähän väliin luokkakuva:

Alhaalta kun lähdetään, niin pastakastiketta 1 iso lautasellinen, ja sitten jäi iso pakasterasiallinen kastiketta vielä jääkaappiin, ja tuota spagettia vähäsen. Ehkä vähän enempi kuin se 3 annosta johon tähtäsin.

Keskirivistöllä on yksi annos keittoa jo lautasella valmiina syötäväksi, ja tuommoinen joku mikä lie rasiallinen tuli vielä puolilleen. Eli sitä jää varmasti juuri se 2-3 annosta jääkaappiin.

Ylärivillä on paprikawokki riiseineen, sitä jäi 1 iso lautasellinen, ja sitten yksi samallainen annos jääkaappiin, ja yhden kerkesin jo syömään, joten sitäkin tuli se 3 annosta yhteensä.

Laitoin aterioita yhden valmiiksi lautasille myös siksi, että käärin siitä valmiit annokset huomiselle jääkaappiin, ettei tarvitse räpiä huomenna enää yhtään minkään ruoan kanssa. Heitellä vain annoksia sitä mukaa mikroaaltouuniin kun nälkä iskee.

Kyllä tämä räveltäminen riittikin vähäksi aikaa. Spagetin riekaleita roikkuu saatana blenderinkin nupeissa kiinni. Ei tietenkään taas kuvissa mitään näy, kyllä oli heleppoa kaikki? Yhtään pisaraa ei tippunu kastiketta mihinkään matolle. Laastarikin piti etsiä kesken kaiken kun sohaisin leipäveittellä peukaloon. Onneksi isä teroitti justiinsa kaikki veitset täällä käydessään. Tuli niin nätti haava että meni umpeenkin melkein samantien.

Siihen kaikkien kaverina vielä kuvissa se jäätelörasiallinen salaattia, jossa on: Valkokaalta, punakaalta, lehtikaalta, porkkanaraastetta, retiisiä, tomaattia ja kurkkua. Nyt sitten katsellaan kuinka kauan näillä pärjäillään! Menisikö se 3 päivää 3 eri ateriaa?

33™ !!

Nyt pitäisi ottaa kyllä puhelu jo Fox Mulderille ja pyytää pistämään kaiuttimelle niin että Scullykin kuulee, koska koko tämän illan kokkaaminen vei aikaa tasan… 3 tuntia!

333333….. Kyllä tämä asia on jo niiiin brändätty, ei siitä pääse mihinkään.

Syödään nyt kuitenkin ennen puhelua vähän Mustapapu-Saksakeittoa kun on vielä kuumaa:

Tuo Lindsay S. Nixonin kirja tulee varmaan olemaan sen arvoinen, että ostan poijes ihan omaksi. Mutta testaillaan nyt lisää vielä jotakin ensikerralla. Nämä ainakin oli tosi helppoja reseptejä, ja heilahtamalla valmiita. Paprikawokki oli ehdottomasti tänään kuitenkin se ylivoimainen ykkönen!

Loppuillasta ei enää ollut nälkä, tai sitten en vaan halunnut nähdä enää yhtään ruokaa silmissäni. Hedelmät riittivät iltapalaksi: