Aamupuntari 93,5 🙁
Aamupalat taasen.
Eilen laivalla etsiskelin jotakin aivan muuta tietoa, ja törmäsin uutiseen tämmöisestä festivaalista nimeltä Vegånia. Se järjestetään Turun Vanhalla Suurtorilla elokuussa, en tiedä monettako kertaa. Nyt vasta kuulin ekaa kertaa siitä vahingossa.
Siellä ravintolat järjestävät valikoiman vegaanisia herkkuja ihmisille syöteättäväksi. Lisäksi siellä on erilaista kansalaisjärjestöä mukana levittämässä informaatiota tärkeistä asioista.
Se festivaali alkoi eilen jo kun olin laivalla, mutta jatkui onneksi myös tänään kello 13, joten porhalsin heti pyörällä paikanpäälle katselemaan. Toiveena oli että siellä olisi jokin WHPB koju myös esillä, jossa voisi sanan tai kaksi vaihtaa vaikka jonkun kanssa. Noh, sellaista kojua ei näkynyt.
Sen sijaan siellä myytiin kaikenlaisia muita vegaanisia ruokia. Vegaanisia versioita pitsasta, falafelista, hampurilaisista ja yhdessä kojussa myytiin innoissaan erilaisia lihakorvike tuotteita esim. vegaanisia nakkeja, kinkkua, ja kaikenlaista muuta. Yksi kokonainen koju teki siellä sipsejä, mm. punajuuresta ja perunasta, ja olikohan vielä bataatista. Toki siellä näkyi jotain perus riisi/vihannes annoksia myös, paistettua riisiä ja sen semmoista, ettei nyt pelkästään niin sanottua roskaruokaa. Näyttäviä ravintola-annoksia monenlaista.
En oikein tiedä miten tästä lähtisi koko hommaa purkamaan. Sanotaan kuitenkin se ensimmäisenä: Helvetin hyvä että tämmöinen tapahtuma on! Toivottavasti siitä ei ole epäselvää, kannatan!
Mutta…
Miksi se pitää kynsin hampain pitää kiinni niistä vanhoista perinteistä? Miksi vegaanin pitää saada väkisin tehtyä pottumuusia ja nakkikastiketta, sen jälkeen kun on jo siirtynyt KASVISRUOKAVALIOLLE? Miksi vegaanin pitää saada leivän päälle jonkunlaista kinkkua ja juustoa? Makkaraperunat tofu nakeilla? Näyttää aivan makkaraherkulta, jeejee.
Ikään kuin että älkää ihmiset peljätkö, myös vegaanit voivat mässäillä epäterveellisesti itsensä tainnoksiin. Saat siis kasvisruokiin siirtymisen jälkeen jatkaa ihan samanlaista elämää kuin ennenkin, ja ruokakin on ihan samanlaista. Se on varmaan se suurin pelko, että se epäterveellinen homma loppuu, mutta onneksi lihominen on sitten kuitenkin yhtä helppoa kuin ennenkin.
Väkeä oli mahdottomasti ja joka kojulla pitkät jonot. Lähdin hakemaan käteistä automaatista, että kyllä minäkin nyt jotakin sieltä tempaisen. Tulin takaisin ja lähdin kiertämään uudelleen kojuja, ja mietin mitä sieltä ottaisi, vaihtoehtoja on paljon.
Aikani siinä kiertelin ja huomasin olevani tullut jo takaisin alkuun, ennen kuin sain päätettyä mitään. Yritin kuikkia ohi meneviä lautasia, että minkäslaista ateriaa sieltä lähtee kojuista, mutta siis ne näytti vain hienoilta ravintola-annoksilta paperilautasilla. Vähän minun silmään ainakin myös semmoisilta, että tuskin kotona sellaista tekisi. Tai edes osaisi tehdä. Eikä se tietenkään ollut niiden annoksien tarkoituskaan olla, mutta mikään niistä ei silti loppujen lopuksi kiinnostanut.
Suolaa, öljyä, rasvaa, sokeria… En tiedä minkä verran mitäkin ainesosaa oli missäkin ateriassa, että paha alkaa tässä sitäkään arvioimaan, mutta jotenkin ilmassa oli sellainen vaarallinen tuoksu. Oli siellä eräs koju missä myytiin kuppileivonnaisiakin. Niin ja tietenkin jäätelöä. Leivonnaiset ilmeisesti ovat ilman maitoa ja kananmunaa, kun kerran vegaanisia ovat. Myöskin jäätelössä tuskin oli maitoa, mutta ne kojut ei tällä kertaa kiinnostanut sen enempää. Sokeriselta kuulostaa ainakin.
Ei ehkä pitäisi kirjoittaa asiasta sen enempää, kun en kerta mitään edes maistanut, enkä mitään kysellyt, mutta joka tapauksessa olin tietenkin vähän pettynyt koko ohjelmaan.
Hyvät ihmiset! Jos haluaa kunnon vegaani festivaaleille, niin Turun torilla on vihannes ja marjakojuja auki vierekkäin ja joka päivä, varsinkin kesäisin. Se näyttää jo kunnon WHPB festivaalilta, eikä sellaisia tarvitse edes erikseen järjestää ja mainostaa kerran vuodessa elokuussa, kun ovat olleet käynnissä non stoppina jo iät ja ajat. Sellainen festivaali löytyy melkein kaikista ruokakaupoistakin, joista osa on auki 24 tuntia vuorokaudessa. Tervetuloa!
Oli kuitenkin kiva käydä Vegånia festivaaleilla, ja kuten sanottua, pienikin askel kauemmaksi eläintuotteista on aina mahtava asia, siksi toistan vielä, hyvä että tämmöisiä järjestetään!
Mikäli siellä olisi ollut muuten se WHPB koju myöskin mukana, niin se olisi ollut näiden muiden vegaanikojujen vähän sellainen vihollinen. Ainakin niiden, jotka lisäävät suolaa, öljyä, sokeria tai ylimääräistä rasvaa annoksiinsa. Olisiko se sipsikoju ollut innoissaan jos vieressä olisi pidetty WFPB kojua?
Vegaanin tasoja on erilaisia, mutta mitä lähemmäs pyrkii kohti WHPB, sen terveellisempää on meininki.
Veikkaan että eilisellä laivareissulla annokset olisivat olleet kutakuinkin samanlaisia hienouksia, kuin tuollakin oli esillä. Ensikerralla syön niitä varmasti, olkoon se sitten se pitsaperjantai kerran pari vuodessa, kun nuita käy syömässä. Olkoon suolaa, öljyä, rasvaa ja tofu nakki perkele!
Kuitenkin mikäli se on niin helvetin vastenmielistä siirtyä liharuoasta eroon, että tarvitaan tämmöistä houkutusta tekemällä samat ruoat vegaanisina, niin onhan se askel oikeaan suuntaan aina sekin.
Alkaa jo toistamaan itseään tämä tarina, mutta voi kun ihmisille kerrottaisiin suomeksi sama mitä mm. DR Esselstyn ja DR Klaper kertoo seminaareissaan, kirjoissaan, nettisivuillaan ja joka paikassa englanniksi. Vegaanius on ollut jo markkinoilla helvetin pitkään, muttei se esimerkiksi tämmöiseen sohvaperuna jääräpäähän ole koskaan millään lailla tarttunut, ei todellakaan samalla tavalla kuin edellä mainittujen tohtoreiden tieteelliset informaatio pläjäykset.
Naurattaa kun lähtiessä siinä vanhempi möhömahainen mies talutti pikkulasta kädestä, ja puhui sille lässyttävällä äänellä, että “joo mennään kotia, teen siellä sitten jauhelihasta soossin.” – Ei paljon tainnut ukkoa kiinnostaa vegepurilaiset.
Sitten palasin kotiin syömään. Oli jo melkoinen nälkä kun ruoan ympärillä päivän pyörinyt.
Söin niin että paukkuu. Oikein tahallaan koitin vähän reilummin tankata, ja kesken syönnin alkoikin yhtäkkiä ähky -tila kasvaa. Söin väkisin helvetin pitkästä aikaa oikein kunnolla ähkyyn, ja sanotaanko suoraan, ettei tämä enää ole mukava tunne. Ennen oli kiva vetaista ruokaa ja mennä pitkälleen, muttei enää. Nyt lähinnä vituttaa kun meinaa hommat keskeytyä, ihan turhaan. Mutta nämä tämmöisellä ruoalla toteutetut ähkyt eivät kovin kauaa kestä. Karjalanpaistillahan aivot saa semmoisen shokkiviestin, että ne sammuttaa hetkeksi itsensä, kun muutenkin tuntuu sen ruokaläjän jälkeen että koko muu osa kehoa on jo unessa. Sitten 4 tunnin päästä voi herätä sohvalta taas syömään.
Kävin samalla reissulla muuten ostamassa tämmöisen:
Tuolla vehkeellä rapataan ärsyttävät porkkanaraasteet ja muut salaatit, jotka tarttuvat kulhoihin kiinni, eikä niitä saa perkeleelläkään irti sieltä. Voihan sillä kaapia vaikka mitä muutakin, mutta siihen olisin tarvinnut tuota melkein päivittäin jo aikaisemmin. Mutta nyt semmoinenkin sitten on.
Kävin myös kaupassa, kun en kerran sitä kymppiä tuhlannutkaan vegaaniseen makkaraherkkuun:
Iltapalaksi menee sama setti taas kuin aikasemminkin. Tässä ei nyt aleta perkele tätä elämää yhtään kaunistelemaan, ja sen takia sitten mallaileen vaikka mitä hienoja eri ruokia joka päivä neljä erilaista, että saisi vain blogista mielenkiintoisemman näköisen. Tämmöistä tämä elämä on, ja voi sitten olla mikäli päätät kokeilla.