6.9.2019

Aamupuntari 89 kg 🙁

Hedelmät näköjään lihottaa ja aiheuttaa tämmöistä kauheaa painon jojottelua, voisi taas kirjoittaa iltapäivälehtiin.

Yölä liotin valkopavut ja oli kyllä melkoinen säätäminen keittää niitä. En tajua mitä taas tein eritavalla. Jotkut pavut keitin aiemmin siten ettei kauheasti ollut onglemia, mitä nyt kerran saattoi vähän levylle kuohahtaa jotakin vaahtoa kattilasta käryään, mutta näiden valkopapujen kanssa oli taas yhtä helvettiä ja sotkin kaikki paikat.

Ensinnäkin kun ne alkoi vihdoin kiehumaan, niin se kuohahti heti yli vaikka pistin levyä pienemmälle ennen kuin laitoin kannen päälle. Sen jälkeen kävin nostamassa kannen hetkeksi pois, ja kun tulen paikan päälle 10 minuutin päästä, niin pavut vaan lilluu jossakin kuumassa sameassa vedessä, eikä kiehu ollenkaan.

No sitten levyä taas isommalle jotta saa kuplat käyntiin, ja sitten kantta päälle ja levyä pienemmälle, kansi pois ja levyä isommalle, pienemmälle, isommalle, kansi päälle, kansi pois, ja kokoajan tämän rallin ajan selän takaa kuuluu välissä kiukaan kihaus, kun kuumalle levylle valuu kattilaa pitkin taas jotakin velliä.

Aivan hirveä taistelu, ennen kuin sai sen kiehumaan niin että kansi on kiinni, ja kun välissä kurkkaa niin siellä myös aito porinakin on meneillään.

Sen lisäksi meni tietenkin ajanottaminen täysin sekaisin, en ollut varma kauanko siinä meni saikatessa kun se homma vihdoin starttasi, joten pistin kelloon uudestaan 60 minuuttia. Sen jälkeen annoin vähän olla vielä, ja ei nämä nyt ihan mäskiksi mennyt niin kuin viimeksi, mutta kuitenkin taas jotenkin vaikean näköisiä ovat pavut. Vittu.

Onhan niitä.

Järjestetäänköhän jossain Turun avoimessa yliopistossa 3 vuoden mittainen kurssi siitä miten valkopavut keitetään? Olisi syytä varmaan mennä. Perkeleen helevetti.

Mutta nyt on papuruljanssi hetkeksi ohi kun on valkopapuja, mustapapuja, ja kidneypapuja pakastelokero täynnä. Kikherneitä siellä oli enää yksi annos, joten niitä tehdään sitten seuraavaksi. Muttei tänään, eikä huomenna. Ehkä huomenna.

niin.

Taitaapi olla kokkauspäivää edessä. Voisi yrittää selailla tuota keittokirjaa vähän kahvin kanssa, jos sieltä jotakin löytyisi. En lupaa mitään. Perkele tomaattimurskaa lähtee heti jos en muuta keksi, koska siis nälkä voi tulla eikä ole aikaa enää miettiä. Koko ajan kello raksuttaa.

Ei tuosta reseptikirjan lukemisesta lopulta sitten tullutkaan yhtään mitään, ja aloin taas tehdä jotain. Joku Italianpata tässä oli suunnitteilla ja sain jo homman käyntiin hellalla, kunnes tajusin ettei ole tomaattimurskaa:

Tähän asti kaikki näytti hyvältä. Papuja, soijarouhetta, sipuli, hernemaissipaprikat, herkkusieniä ja rakettispagettia.

Sitten ei olekaan tomaattimurskaa minkäänlaista, ja alkoi se sohlaaminen:

Lopulta sinne päätyi vielä parsakaalia ja punakaalia, ja mausteilla koitin herättää henkiin tuota soppaa.
Chilihiutaleita, korianteria, currya, garam masala, kirveliä, maustepippuria, kurkumaa ja rosepippureita.

Ei se herännyt loppujen lopuksi oikein henkiin mitenkään. Lautasellekin laitoin vaikka mitä pulveria, mutta mikään ei tuntunut sopivan. Jännä homma kuinka paljon tomaattimurska auttaa tämmöisiin tilanteisiin.

Sen jälkeen tulikin mieleen, että pitää nuo kaupan eri kastikkeet käydä läpi, jos sieltä alkaisi löytyä sellaisia tuoteselostuksia, että uskaltaa ottaa ruokavalioon matkaan. Juurikin tämmöisiä hetkiä varten.

Kaupassa luin tänään jo kaikenlaista purkkia, mutta siellä on aina jokin ihme aine tuoteselostuksessa, joka ei siinä heti selviä. Pakko tutkia pitkin nettiä mitä ne tarkoittaa, ja onko niissä mitään ihmeellistä lopulta. Aina ei ole.

Kaupassa kuitenkin piti käydä:

Arvovaltaisia vieraita tulossa kylään, joten piti ostaa oikein kunnon kahvia ja kaivaa se keitinkin tuolta komerosta tulille.

Soijakastiketta löytyi, jossa on taas vähemmän suolaa kuin yleensä, tarkoittanee että voi laittaa enemmän. Se vedellä soijakastikkeen laimentaminenhan auttaa myös, mutta tämän kanssa sitä laimennosta voi laittaa vielä enemmän, ja katsotaan sitten miten maku leviää.

Ostin “italianpata” ruokaa varten kastikkeeksi pienen purkin paseerattua tomaattia, jos sillä maistuisi paremmalta. Ketsuppipurkkeja katselin kyllä, että onko jotakin järkevää, ja yhden “50 % vähemmän suolaa ja sokeria” purkin meinasin ostaakin, mutta sitten luin tuoteselosteesta “makeutusaine” ja jouduin paniikkiin. En sitten ostanut sitäkään, mutta siis makeutusaine jossakin ketsupissa tuskin on edes paha hermomyrkky, mutta siinä kohtaa aina herää se kysymys, että no jos pitää kikkailla jotakin, niin onko se enää vaivan arvoista, vai voisiko ostaa suoraan ihan tavallista ketsuppia. En ole kerennyt tutkia niitä ketsuppeja tarpeeksi.

Kaurajuoma oli mitä lie, ostin halvinta kun se on menossa sämpylöihin tässä ihan kohta.

Hengenpelastajat

Vitun keittiö. Olen taas koko päivän ollut keittiössä. Pitäisiköhän kokeilla semmoista taktiikkaa, että kun on kokkauspäivä tulossa, niin silloin myös kokataan. Ei mietitä mitä kello on, ei mietitä onko nälkä vaiko eikö ole, vaan aamupalan jälkeen aletaan suoraan täysillä laittamaan ruokaa koko päiväksi oikein kilpaa. Yrittäisi suunnitella jonkunlaista ruokalistaa, ei ehkä koko viikoksi, tuore ruoka on aina parempaa, mutta vaikka puoli viikkoa jos pärjäisi.

Silloin ei sitten tekisi myöskään semmoisia helvetin isoja määriä yhtä ruokaa, esimerkiksi mitä tässä on joskus ollut jotakin risottoa, joka ei lopu ikinä. Kolme eri ruokalajia, jotka riittävät kolme päivää, niin että kaikkia niitä kolmea voi syödä myös niinä päivinä, eli monipuolisesti. 333 – dieetti = brändäyksen paikka?

En tiedä, mutta jotakin pitää keksiä. Tämä tietenkin oli tämmöinen poikkeuspäivä, koska aamulla tein papuja ja illasta leipää, ja vielä kokkaus siihen väliin, mutta muutenkin mieluummin sitten heiluu kunnolla siellä keittiössä, että saa loppuviikon heilua jossakin muualla. Nyt siellä heiluttiin mutta varsinaisesti ei tullut kuin yksi ruokalaji koko päivän aikana.

Mitenpä näitä sämpylöitä jättäisi tuoreeltaan ottamatta?

Keitin todella pitkästä aikaa oikein kahvinkeittimellä suodatinjauhatus kahvit. Onhan siinä maussa melkoinen ero pikakahviin verrattuna. Jotkut espressohheikit ovat sitä mieltä, ettei mikään muu kahvi maistu ikinä miltään, muuta kuin ne oikeat espressolattenokipannukahvit, tai jotkut muut kahvit kuitenkin, kuin tämä yleisin suodatinkahvi, koska suodatinkahvi on yleistä, niin se ei ole in. En tiedä onko suodatinkahvi parasta, mutta ainakin perkeleen hyvää.

Join heti kaksi kuppia saunan jälkeen tosi myöhään illalla, ja sen jälkeen jäätiin odottelemaan kofeiinin mahdollisia haittavaikutuksia, aina aamu kahdeksaan asti. En kyllä ole varma oliko se kahvi mikä valvotti, vai jännitys siitä että vieraita tulee. Vai jännitys siitä meneekö yöunet sen kahvin takia?

Yöllä joutui vielä napsimaan pari sämpylää, joista unohdin ottaa valokuvan. Toimitus pahoittelee virhettä:

Arkistokuva