31.8.2019

Aamupuntari 89,6 kg 🙂

Olut näköjään laihduttaa, ja viski.

Eilen ei tullutkaan kauppareissua sen kummemmin, ja nyt ei jääkaapissa ole kyllä yhtään mitään. Onneksi älysin olutta ostaessa kuitenkin napata matkaan samalla pari appelsiinia, niin saa kuitenkin hyvät aamupuurot tempaistua, ennen kuin pitää porhaltaa kauppaan. Ja kirjastoon, ja joka paikkaan.

Ostin jo ennakkoon vähän ruokatarvikkeita, kun meni hermot tähän kynyttämiseen.

Kuva vähän epäonnistui, mutta siinä on kaikellaista. Pieniä ruusukaalia, retiisejä… Kaikkia mitä ei ennen ole kovin monesti syönyt.

Siitä DR. Gregerin kirjasta oppi senkin, että antioksidantit ja niiden vahvuudet voi vähän päätellä vihannesten ja hedelmien väristä. Mitä tummempaa väriä, niin sen parempi. Esimerkiksi punakaali on vähän jytympää kuin valkokaali.

No sillä kaavalla ostin sitten mahdollisimman punaisia omenia. Kotimaisia, jotakin lajiketta, ja hinta 4,5 euroa kilo. Yhdelle omenalle tuli hintaa melkein 50 senttiä, jos oikein laskin. Tuommoiselle pikku pylpyrälle. Äsken kun maistoin niin eivät maistuneet edes omenoilta. Jotakin kirsikan makua olin maistavinani siinä, ja sisusta semmosta valkosta jauhoista mössöä. Oikein hyvää maultaan, mutta oli kyllä niin ihmeellinen omena, etten ole edes varma oliko se omena.

Eipä nuita tuommoisia erikoisuuksia varmasti niin usein tule ostettua, vaikka pitäisi sitä kuitenkin syödä monipuolisesti kaikkea eri vihanneksia ja hedelmiä, eikä aina niitä samoja, eli katsotaan vaikka että lehtikaali kun on niin moneen muuhun vihannekseen verrattuna jytyä tavaraa, niin syödäänkin sitten sitä pelkästään loppuelämä, eikä syödä tavallista kaalia ollenkaan. Ei, se pitää vaihdella ja ostella kaikenlaisia erivärisiä paprikoita.

Kaupassa teki mieli ostaa kokonainen ananas, muttei nyt reppuun sopinut semmoset. Samoten meloni. Jos olisin ostanu ne molemmat, niin muutapa sinne reppuun ei olisi paljon tarvinut enää laittaakaan.

Nyt tehdään lasagne v 2.0. Viimeksi tärvelin sen liian tulisilla mausteilla, vaikka hyvää se oli silti, niin nyt en tee sitä virhettä. Muutenkin teen vähän huolellisemmin. Enemmän kastiketta ja enemmän kerroksia, ja enemmän on aina parempi kaikkea:

Ainekset: Dijon-Sinappi, punaisia linssejä, soijarouhetta, kesäkurpitsaa, porkkanaa, paprikaa, sipuli, valkosipulia, vartinen punasipuli, herkkusieniä, tomaattimurskaa JA paseerattua tomaattia, ja tietenkin nuita täysjyvälasagne levyjä.
Kastike alkaa olla valmis. Valkosipuleista lähtee teho kun niitä lämmittelee, joten pilkon ne pienemmäksi ja kokeilen laittaa suoraa lautaselle sitten.

Valkosipulillehan sitä saattaapi haista, muttei se mitään.

Omituinen fakta oli tuossa Dr Gregerin kirjassa valkosipulista: Se alkaa kuulemma henki haista muustakin syystä kuin siitä, että valkosipulia käy suussa. Dr Greger sanoi, että jos valkosipulin antaa vaikka peräpuikkona, niin henki alkaa silti haisemaan valkosipulilta. En tiedä minkälaisissa juhlissa hän on sitten ollut vieraana, kun tämäkin asia on selvinnyt.

Tällä kertaa sain tehtyä monta kerrosta niistä lasagne levyistä. En laskenut kuinka monta, mutta aika monta. Uuniin lähdössä.

Papuhommia ei nyt tullut laitettua kun unohdin ostaa niitä. Lisäksi unohdin että olisi ollut kikherneitä pakkasessa. No, meni sinne kyytiin sentäs vähän linssejä. Miksi pitää unohtaa asioita?

Mausteet: Valkosipuli, rouhittu mustapippuri, basilikaa, oregaanoa, kurkumaa(just sen takia).
Hywähywä
Meinas lipsahtaa lautaselta lattialle koko klöntti.

Kyllä tuosta ihan hyvä tuli, mutta siihen varmaan pitäisi kehittää jossakin välissä jokin “maitokastike” vai miksi sitä sanotaan. Juustovelli? Tahtoo mennä vähän kuivaksi, vaan se ei ole semmoinen ongelma etteikö tuota silti vetele mielellään.

Illalla isompi nälkä niin jytkästään isommin. Ne valkosipulit jäi lopulta leikkuulaudalle koko päiväksi niin kippasin ne sitten vaan tuohon päälle.