22.8.2019

Aamupuntari 90 kg 🙂

Arvelin että paino on tänään noussut varmasti eilisen jälkeen, kun koko päivän söin niin paljon leipää, ja leipähän lihottaa, ja peruna, mutta alaspäin silti mennään grammoissa mitattuna. Onkhan mulla matoja.

Aamupalasta pakko jättää pois appelsiini, jos meinaa omenan jaksaa syödä. Ainakin tästä aamusta.

Eikös niitä olekin kaikenmaailman lapamatodieettejä maailmalla? Jossain Afrikassa lehmiin tartutetaan lapamatofarmilla ensin lapamato, josta se siirretään turvallisesti ihmiseen. Annetaan lapamadon kasvaa isoksi ja sitten se … se tulee ulos.

Kaikkea me ihmiset ollaan valmiita tekemään, ettei vain tarvitsisi syödä hyvän makuisia ja terveellisiä ruokia.

Tänään lueskelin lisää DR Gregerin kirjaa. Tietoa on paljon, ja se häiritsee koska monesti muistaa vain sellaista, että minttu on hyväksi elimistölle koska… Ja siihen se muisti sitten jumahtaa. Jonkin sairauden ennaltaehkäisyyn tai johonkin asiaan se liittyi, muttei muista että mihin. Mutta tarviiko muistaakaan? Ostaa sen maustepurkin kaappiinsa ja alkaa käyttämään silloin tällöin.

Kirjaa lukiessa tulee aina nälkä:

Raju annos

Tuli aika täyteen tästä ateriasta. Se on tuo yksi sämpylä (kaksi puolikasta…), joka varmaan teki semmoisen olon taas pitkästä aikaa ettei näin paljon olisi tarvinnut syödä. Tuohon vielä puolilitraa vettä päälle.

Mutta se olo ei silti ole sellainen ähky, johon olen tottunut. Kasvisruoka kun ei suonia supistele eikä vaikuta huonolla tavalla niiden joustavuuteen, niin ei tule sellainen vaikea olo, että pitäisi pistää telkkariin Simpsoneita jonoon tulemaan. Veri virtaa edelleen hienosti, eikä mene kanveesiin, on vain maha täynnä.

Jaksaa hetken päästä esimerkiksi lähteä kauppaan:

Pellavasiemenrouhetta, Inkivääriä ja pari aprikoosia, Dijon nimistä sinappia, uusia mausteita: savustettu paprijakauhe, minttu, kirveli. Päärynöitäkin kilon rasia….

Kerrankin kun menee kauppaan eikä ole mitään ostamista, niin yritin ostella vähän erilaisia juttuja. Jonkun verran rajoittaa tuo kaupassakäynti pyörän ja repun kanssa, että sitten kun on niitä “oikeita” ostamisia, niin ei sinne reppuun sovi paljon mitään ylimääräistä. Kilo päärynöitä vie repusta jo jonkuverran tilaa.

Ehkä pitäisi jakaa kauppareissut jotenkin eritavalla, että yhtenä päivänä hakee hedelmät, toisena vihannekset, ja sitten… jotain. En tiedä. Ajattelen vain tekstiin.

Kauheasti häiritsee kun ei vaan saa selvää, että miten se pitäisi syödä, kun haluaa kuitenkin että kaikki menisi taas oikein. Se on vain melkoinen viidakko informaatiota kun maailmasta löytyy niin paljon kaikkea, mikä on hyväksi terveydelle, ja siihen kun lisätään se että “olisi hyvä tämän verran päivässä syödä”. Ärsyttää edelleen tuo päivässä päivittäin pitäisi olisi hyvä niin…

Mutta ei semmoista täysin täydellistä neuvoa ole olemassa, että tämän asian voisi virittää täysin huippuunsa, ei ainakaan tässä tilanteessa. Tuossa kirjassa käydään läpi ja vinkkejä tulee, ja on ilmaiset appsit olemassa sellainen kun “Dr Greger Daily Dozen”, johon voi ruksittaa onko saanut päivän tarpeet täytettyä kaikkia ainesosia.

No mutta tuo on ihan mahdoton, vaan sen appsin ja koko idean tarkoituskin on vain saada homma käyntiin, muttei sitä myöhemmin enää tarvitse koko listaa mihinkään kun rutiinit ovat muodostuneet.

Aivan mahdotonta arvioida montako desiä papuja sinä tänään äsken söit, kun laitat ruokaa jotain sekametelisörsseliä jääkaappiin neljäksi päiväksi, ja sieltä otat kauhalla jotain missä on kaikki sekaisin. Vaikea ruksailla, että no nyt söin tuota ja tuota tuon verran, kun ei aina edes muista seuraavanakaan päivänä että mitä siellä vitun tomaattimurskan seassa edes on, ja minkä verran.

Kaikkea ei myöskään voi koko ajan pitää saatavilla, ainakaan tässä tilanteessa. Ja siitä myöskin tulee tämmöinen aina saman ruoan syöminen monta päivää peräkkäin, ja jopa seuraavakin ruoka minkä valmistaa, niin se saattaa olla melkein samanlainen kuin entinenkin oli.

Mutta kun ei ole kokkaustaitoa eikä reseptejä osaa tehdä, tai puuttuu aina joku helvetin blenderi, niin jollakin konstilla ne perusasiat sinne lärviin on saatava. Aamupuuro helpottaa asiaa helvetisti, ja semmoiseksi kuin tuo nykyinen aamiainenkin on jo pikkuhiljaa muotoutunut, niin sieltä ohjeista saisi monta ruksia laittaa heti ruutuun sen päivän kohdalta.

Semmoinen perusateria, joka oli hyvä semmoinen esimerkki lautasesta:

1/4 lautasesta peittää täysjyväviljat, eli vaikka pastan muodossa. 1/4 lautasesta peittää palkokasvit, eli pavut, linssit, kikherneet, herneet jne. Ja sitten loput eli 2/4 peittää vihannekset. Siihen sitten lautasen viereen vielä erikseen salaatti, jossa kaikenlaista vihannesta ja härpäkettä, ja jälkiruoaksi vaikka joku hedelmä.

Vaikken ole tuota mallia lukenutkaan tätä ennen, niin melkolaillahan tässä on menty tuolla tavalla. Lautaselle täysjyväspagettia tai -makaroonia, riisiä, ja siihen viereen sitten joku kasvissotku, ja salaattikippo on ollut mukana melkein aina ruoan kanssa. Jälkiruokaa ei ole mahtunut monestikaan, mutta aika lähellä tässä ollaan oltu tuommoista mallia.

Eli ravintopuoli on varmasti tässä jo nyt hyvällä mallilla päivää kohti, mutta vielä mukavammaksi tätä tekisi kun osaisi ja voisi tehdä erilaisia ruokia. Siinä on monta muuttujaa miksi ei voi. Katsokaa vaikka vielä se ensimmäinen hernekeitto jakso uudelleen tästä blogista.

MUTTA,… Aina on se jokin mutta. Ei entisessä ruokavaliossanikaan ollut kierrossa lautasilla muuta kuin lähinnä vain pyttipannu, makkarakeitto, makaroonilaatikko, ja sen jälkeen sitä oikein rikastuttamaan tulee erilaiset einekset, leivät ja päälliset. Eineksistä säännöllisin väliajoin oli maksalaatikkoa, ehkä jopa kaupan lohikeittoa, lihapiirakoita,.. No sitä itseään kuitenkin, eikä sovi unohtaa ranskalaisia perunoita ja makkaraa, sekä halvimpia pakastepitsoja. Limukkaakin meni.

Eli ei siinä kierrossa ennenkään ollut kyllä kovin montaa hienoa erilaista ruokalajia. Suurin osa itse laitetuista ruoista sisälsi HK jauhelihapullia tai halvinta lenkkiä/makkaraa. Että jos nyt mennee vähän tomaattimurskaa tiheämmin aluksi niin menköön.

Tuon DR Gregerin kirjan mukaan keskiverto Ameriiiiiiikkalaisessa perheessäkin kiertää vain 8-9 ruokalajia, siinä ruokavaliossa mitä ei tosiaankaan kannata ruokavaliona edes mainita.

Tähän mennessä kun katselen tuota reseptikansiota, joihin tulee kerättyä nämä kaikki blogin kokkaukset, niin siellä on jo 9 erilaista ruokaa. Tosin melkolailla samoja ainesosia, mutta että kuitenkin, hernekeitto, kaalipata, lasagne, risotto, ja pastakastikkeita 3 erilaista jotka laskin vain yhdeksi koska… niin. Mutta kuitenkin monipuolisemmin tässä jo nyt syö entiseen verrattuna, vaikka puhaltais pelin heti poikki tässä kohtaa, ja tekisi vain näitä samoja ruokia peräkkäin vuorollaan, joita nyt on jo tehnyt.

Se on aina mihin vertaa, mutta olisi kiva silti osata hienoja erilaisia ruokia, vaikka sellaisista ainesosista joita ei edes ole koskaan käyttänyt. Inkivääriä ostin, mitä sen kanssa nyt pitäisi tehdä? Järsiä menemään vissiin.

Maha tulee kyllä singille näilläkin eväillä jo, en tänään jaksanut enää muuta syödäkään kuin iltapalan, ja silloinkin jotain kevyttä:

Aprikooseja en ole varmaan ikinä syönyt, en ainakaan muista. Mutta tämmöisen lautasen kanssa voi käydä, ja nyt kävikin sillä tavalla, että kun ensin maistoin heti aprikoosia, mietin että onpa hyviä nämäkin. Mutta kun suussa on käynyt appelsiinia ja päärynää, niin jotenkin seuraava palanen aprikoosia ei maistunut enää miltään. Eli aprikoosi ei ainakaan näiden kahden muun hedelmän kanssa kannata sotkea keskenään, makujen takia.

Keitin vihreää tavallista teetä, ja laitoin sinne tuota minttua sekaan. Minttuteetähän saa kaupasta valmiinakin, mutta onko se maku oikeasta mintusta vai pipetistä? Tässä ainakin saa sen yrtin elimistöönsä varmasti.