Aamupuntari 91 kg 🙂
Alaspäin mennään hitaasti mutta varmasti. Kikherneet kiehumassa, olivat yön liossa. Tällä kertaa yritän uskaltaa pitää miedompia kierroksia hellalla, kun ne valkopavut viimeksi menivät mäskiksi. Pidän kuitenkin huolen että kattilassa pyörre koko ajan käy, ja alussa annoin olla vähän aikaa täysillä. Tunnin jälkeen kikherneet ovat jo pehmeitä, mutta varalta kiehutan vielä lisää, koska ei ne ole lähelläkään hajoamista. Näissä kikherneissä on sama vaaratekijä kuin valkopavuissa, ja pavuissa yleensä, eli lektiini.
Tarkoitushan on kerätä pakkaseen kaikkia eri papuja, eli valkopapuja, mustapapuja, ruskeita papuja, ja vielä jos saisi kidneypapuja jostakin kuivattuna sekä sitten näitä kikherneitä, niin että aina pakkasesta voi ottaa sen verran kuin tarvitsee johonkin ruokaansa. Ei tarvitsisi aina olla kantamassa niitä purkkeja kaupasta, ja ennen kaikkea muistaa ostaa niitä. Vittumaista kun on tekemässä jotakin risottotyyppistä vaikka meksikonpataa ja unohtaa kidneypavut kauppaan. Tai mitä tahansa.
Onnistui ihan hyvin eikä menneet mäskiksi. Keitin kuitenkin 90 minuuttia, vaikkei niin pitkään kuulemma tarvitse. Lektiinit pelottaa. Ehkä se kuitenkin on parempi kiehuttaa ihan kunnolla, ja pitempään, muttei sentään täysillä. Ehkä ne pavutkaan ei saa niin kyytiä enskerralla, mutta siis kun pelottaa kaikki tämmöset “Joo voit sie syödä ne, mutta ne pitää keittää ensin muuten sie kuolet.” – tyyppiset ruoka hommat. Esimerkiksi toinen on mitä kaikkia hyviä sieniä Suomen metsissä kasvaa, niin en minä niihin uskalla koskea, jos niitä pitää keittää kahdesti tai saa myrkytyksen. Hyvä että herkkusieniä uskaltaa.
Ja sitten:
Varasin kirjastosta kirjan: Michael Greger – Kuinka Elää Kuolematta
Siinä on kanssa tohtori jota kannattaa kuunnella. Tuo kirja on sentään suomennettu, vaikkakin löytyy se myös kirjastosta englanniksi. Arvelen vaan että se englannin kieli siinä kirjassa ylittää meikäläisen käsityskyvyn, jos siellä paljonkin on erilaisia lääketieteellisiä juttuja, joita ei tajua suomeksikaan.
Dr Esselstynin kirja “Prevent and Reverse Heart Disease” on myös saatavilla englanniksi. Se kirja kun suomennetaan niin viimeistään siinä vaiheessa kipin kapin kirjakauppaan. Tai kirjastoon…
Päivä rimputeltu kitaraa, sitten syömään:
Kyllä oli hyvää taas,vaikkakin tuota samaa ruokaa. Mutta kun on oikea nälkä niin sitä vetelee oikein innoissaan. Risottoa tuli aika paljon tehtyä.
Ruoka alkaa taas käydä vähiin, mutta on tuota vielä spagettia ja kastiketta varmaan huomiseksi. Ei tämä homma oikein toimi tällä tavalla ettei suunnittele mitään kun ruoka on jo kaapissa, sitten kun se loppuu niin ei taas tiedä mitä tekisi seuraavaksi, eikä enää kerkiä kun nälkä on, tehdään taas vaan jotakin. Mutta minusta se on hyvä ajatus -> syödä taas vaan jotakin. Ruoka on ravintoa, jota on pakko saada. Sen ei ole pakko olla aina just sitä parasta ja hyvintä ruokaa.
Iltapalaksi riitti puuro ja kahvi: