Aamupuntari 77,7 kg 🙂
Uudet pohjat, vaikka kuinka kiskoo leipää ja koettaa jarrutella. Kiva kuitenkin tietää, että suunta on edelleen oikea. Vetelin eilen 2 kourallista pähkinöitäkin, vaikken sitten muistanut ottaa kuvaa niistä kourista, mutta voi sanoa että kaikkeni yritän tehdä, etten laihtuisi, mutta eihän sille mitään voi. Leipää ja pähkinöitä vedellään ja taas on mittarissa entistä hirveämmät lukemat. Ei se mittään. On tuota laardia vielä monta voirasiaa pudotettavana.
Aamiaisten aamiainen.
Päivällisten päivällinen.
Illallisten illallinen.
Laitan kuvan yleensä yhdestä tortillasta, mutta kyllähän näitä tuoreeltaan menee ainakin kaksi. Sitä enempää ei kyllä ole tainnut mennä ihan yhdeltä istumalta.
Vähän kökkö tilanne täällä kun odotan uutta jääkaappia entisen tilalle. Tämä entinen laulaa jo niin montaa eri säveltä ja päästelee semmosia naksahduksia, että aina säpsähtää iho kananlihalle. Kanan… Joo.
No nyt sitten syö jääkaappia ja pakastinta tyhjäksi, että tästä vaihdoksesta pääsisi mahdollisimman pienellä värkkäämisellä. Sinänsä kun miettii, niin ei tässä ole mitään herkästi pilalle menevää. Paljonpa haittaa jokin kaali unohtaa pöydälle vaikka kolmeksi tunniksi.
Vaan eipä sitä jääkaappia kuulu. Ehkä se kuitenkin tulee sieltä vielä.
Paljon myös suunnitellut, että mitä tästä mahdottomasta 6kk tietopankista voisi ammentaa, vaikka jotakin tiiviimpää tietoutta. Tämä blogihan tämmöisenään päättyy 22.päivä, elikkäs kohtsillään.
Arkireseptit, ostovinkkiä, arjenpyöritykseen tarvittavat kamat mitä pitää olla kaapeissa… Semmonen starttipaketti.
Kolikolla on kuitenkin aina toinen puoli. Katson että osaamattomuudestani oli minulle paljon hyötyä. Kun en osannut tehdä hyvää ruokaa, ilman suolaa, ilman öljyjä, ilman rasvaa, ilman mitään,.. Niin en kuitenkaan antanut periksi, ja vaikkei se ruoka aina aivan älyttömän hyvää ollut, niin semmoista syömällä teki kuitenkin itselleen palveluksen, koska makunystyrät nollattiin ja aivot ohjelmoitiin uudelleen.
Siihen samaan ideaan perustuu sen kuuluisan taikurisedänkin hullunhullu taikadieetti, jota moni on kokeillut ja kuullut ainakin siitä, että syödäämpäs 2 viikkoa – Ei mitään muuta kuin perunoita!
Se on ihan extreme hommaa, enkä sano siitä sen enempää, mutta idea on kuitenkin sama, makunystyröiden nollaus. Ruoka ei maistu miltään aluksi, muttei se johdu siitä etteikö se ruoka oikeasti maistuisi, sitä ei vain itse maista, kun aivot ei edes tajua mitä on ruoka, jossa ei ole McPurilaisrasvaa, eikä SaarioistenSuolaa eikä edes tissimaitoa saa suuhunsa.
Vei pitkään aikaa, ennen kuin sai makuaistinsa käännettyä tähän asentoon, mitä se on nyt useamman kuukauden päästä.
Ja siitä syystä, mikäli heti alkaa sohimaan soijakastiketta ruokiin, ja tekemään näitä viimisimpiä reseptejä joita olen tehnyt, niin ne ruoat eivät siis siitä huolimatta tule maistumaan sen paremmilta, kuin sellainen täysin mauton mättö, jota on yritetty paikkailla kaikenmaailman balsamiviinietikalla ja yrttitarhoilla.
Nämä reseptit mitkä nyt on arkisia ja täällä blogissa viimeiset pari kuukautta ainakin esiintyneet, niin ne maistuvat hyvältä kyllä minulle, ja nyt, muttei sitten kuitenkaan välttämättä sellaiselle, joka eilen söi ranskalaiset makkaroilla ja lihapiirakkaa päivällä, ja illalla pakastepitsan ja joi pullon kolaa päälle. Sitten se menee mahansa kans nettiin huutamaan että kokeilin tehä niin olipa paskanmakuista. En syö.
Sellaisen henkilön kannattaisi syödä aluksi kuukausi tai vaikka kaksi, ehkä vielä tiukemmalla kurilla, esimerkiksi ettei käytä edes soijakastiketta ollenkaan. Se pitää uskoa että se sama ruoka mikä nyt ei maistu, niin se alkaa sitten myöhemmin maistumaan! Ajattele nyt tuota taikuriakin? 2 viikkoa pelkkää perunaa, niin kyllä sinä maksat vaikka 5 euroa siitä jos saisit maistaa välissä edes parsakaalta.
No mutta näitä puolen vuoden havaintoja ja reseptejä tai jotakin (pitää suunnitella) tullaan lisäilemään tänne sivustolle myöhemmin, mutta tämä jokapäiväinen arkihöpinä, ja joka ateria kameralla talteen loppuu 22.1.2020, jolloin tätä leikkiä tulee se 6 kk täyteen. Blogihan alkoi 22.7.2019