19.1.2020

Aamupuntari jäi kun kerkesin nälissäni jo syödäkin.

Jos joku sitä ankarasti miettii, että miksi käytän salamaa aina tuossa kännykkäkamerassa, oli yö tai päivä, niin se johtuu tästä. Eli aika kökköä kuvaa saa, mikäli ei mene ulos, enkä tiedä onko sielläkään mahdollista onnistua. Salama tekee kuvista, no semmosia, mutta on se parempi kuin tämä.

Hienolta näyttää tämänpäivän menu, eikä ole tarvinnut kokkailla yhtään mitään. Muuta kuin lämmittelee menemään.

Kaalipatakeittoa ja uunijuureksen loput jääkaapista. Leijpää…

Sitten haaveillaan päivä asioiden perässä, joita ei kuitenkaan saada.

Kunnes on aika taas syödä:

Spagettia ja pastakastiketta. Soijavalmiste/mausteet -kastiketta pitää alkaa myös syömään pois rivakammin ettei mene pilalle. Se on äkkiä kallista kun lisäät sinne useampia eri mausteita. Leijpää…

Illalla sitten…

… Leijpää…

Laihdutusta tämän pitäisi rajoittaa tämmöinen armoton leivän ahmiminen.

Vaan olihan tuossa Menu:ssa muutakin. Tätä se tarkoittaa kun arki pyörii – Pakko siitäkin sanoa monta kertaa, perkele kun sitä ei sisäistä varmasti ensimmäisellä kerralla, että mitä se oikeasti,… – OIKEASTI – … tarkottaa ->

Eli monta päivää on saanut syödä taas riittävän monipuolisesti eri ruokia, vaikken nyt edes muista koska näitä ruokia tuli kokkailtua? Toissapäivänä tein pastakastikkeet sen muistan. Puuroa on tietenkin joka aamu, ja se pelkästään tuo, kumma kyllä, nimenomaan sitä vaihtelua päivän aterioihin, vaikka se itsessään onkin joka päivä suurinpiirtein samanlainen. Koska muuten saattaisi mennä esimerkiksi pelkkää kaalipataa koko päivä.

Tämä pitää muistaa, että mikäli on tulossa ajanjakso ettei kertakaikkiaan ja mitenkään jaksa kokkailla moneen päivään, niin tekasee ensin uunijuurekset ja kaalilaatikon, koska ne tulee samaan aikaan, eli samalla vaivalla, ei tarvitse kuin pilkkoa aineksia kahteen eri astiaan, joista toinen lentää uuniin ja toinen hellalle. Kumpaakaan ei tarvitse juuri vahtia, ja tavallaan yhdellä kokkaamisella saakin kaksi aterianpohjaa.

Sitten seuraavana päivänä, tai piakkoin tekee vielä pastakastikkeet ja spagetit, niin sitten voikin pätkiä kolmea eri ruokalajia hetken aikaa, eikä tuo pastakastikekaan ole kuin pilkkoa ainekset ja lämmittää. Kokkaamiseen ja hellan vahtimiseen ei ole mennyt aikaa mahdottomia. Ei ainakaan sen enempää kuin on löntystää mahoineen kauppaan ja kantaa sieltä kotiin 2 päkki limonaatia ja pakastepitsa.

Arki kun pyörii hyvin, niin suurin osa nuista aineksista on myös jo valmiina kaapissa, ettei tarvitse edes kauppaan lähteä nuita ruokia varten. Juurekset säilyy, perunaa ja porkkanaa pitäisi olla aina jääkaapissa, kun eivät mene miksikään, samoten lanttua ja bataattia. Siihen sipuli, niin on uunijuurekset valmiina, eikä nuita ihan kaikkia tarvitse ollakaan.

Jääkaapissa on yleensä aina joku puolikas kaali jäänyt salaatista(niin nytkin), ja siihen niitä porkkanoita myös, soijarouhetta on aina rasiassa kaapissa, sipulia on aina, jotakin linssejä voi laittaa joita on aina kaapissa myös, itse tykkään laittaa ainakin papuja lisäksi, niitäkin on aina…. Ja siinä on kaalilaatikkopata.

Herkkusienikin on ihan vakio-ostos, ja jos sitä ei nyt satu olemaan, niin seuraavalla kauppareissulla aina on. Siihen, papuja, sipuli… mitä vain, ja sitten se tomaattimurska+sose, niin siinä on pastakastike. Täysjyväspagettia kaveriksi, niin taas oli kaikki ainesosat valmiina eikä tarvinnut lähteä mihinkään, ja kaikki vain sen ARJEN ansiosta, jos ei vieläkään uppoa… kaaliin?

Kaikki ruoat eivät ole yhtä helppoja, eikä kestä niin pitkään. Esimerkiksi mustapapupihveissä on minusta melkoinen värkkääminen, muutaman puraisun takia. Mutta se ateria on sitten kyllä hyvää, ja viimeksi kun tein tuplasatsin niin oli vähän parempi, ettei nyt ihan heti kaikki pihvit menneet sitten kerralla. Pitää miettiä missä tilanteessa mitäkin ruokaa laittaa, jos on enemmän aikaa ja jaksamista, niin tekee sitten sitä vaikeampaa ja erikoisempaa, jos ei ole aikaa, niin helpot ja riittoisat arkiruoat rullaa.

Sitä ruoan valmistuksen helppoutta ja riittoisuutta kannattaa miettiä kyllä vähän jo heti alusta asti, koska jos ottaa suoraan jostakin Lindsay:n kirjasta jotakin liian monimutkaisia ruokia, ja koittaa niillä arkea ruveta pyörittämään, niin äkkiä palaa loppuun.

Kohta täällä alkaakin melkoinen pähkäily, kun alan muisteleen ja käymään onnistuneita ja epäonnistuneita reseptejä läpi puolen vuoden ajalta, ja kerään niistä itselleni arvokkaan kirjan, jolla pärjään halutessani vaikka koko loppuelämän. Arkiruoat on siinä, mutta tietenkin voi harrastuksena tehdä sitten jotakin limetryffelisuffelirusinapullaa.

Ja siinä mietitään juuri näitä arkijuttuja, eli mitkä ruoat on helppoja, ja oikeasti hyviä, kuinka pitkälle ne riittää, ja … Ehkä jotakin vielä muita asioita.

Enempikin varmasti tuosta arjesta kannattaisi puhua, kuin esimerkiksi vain pelkästä keittokirjasta. Niitä keittokirjoja maailma on pullollaan.

Olisipa löytynyt tämmöinen blogi jo silloin, kun itse tätä WFPB hommaa vasta aloitteli. Toivottavasti näistä teksteistä on jollekin hyötyä. Sehän on jo täysin selvää, että yleistymään tämä homma tulee. Kyse on vain enää siitä, että kuinka kauan annamme ruokateollisuuden meitä myrkyttää eri tavoilla, ja kuinka kauan saa olla muka aidosti ja ääneen huolissaan planeettamme hyvinvoinnista, ja silti syödä lihaa, ilman että semmoiselle ihmiselle nauretaan päin naamaa.