Aamupuntari 78,5 kg 🙂
Tänään käsitellään vähän tuota Dr Esselstynin kirjaa. Ensin kuitenkin se aina sama aamiainen.
Sitten itse asiaan:
Prevent and Reverse Heart Disease – Dr. Esselstyn
Suora suomennos kirjan otsikosta voisi olla vaikka: Estä ja Peruuta Sydänsairaus
Tämän kirjan tärkein pointti on Bill Clintonin elämäntapamuutokset. No ei sentään. Ja jos ikinä kellekään alkaisin mitään kirjaa suosittelemaan, niin tätäkin voisi suositella. Lue se!
Tätä kirjaa ei tällä hetkellä saa suomenkielisenä, mikä on tosi iso harmi. Mutta tämän kirjan takia pelkästään kannattaisi opetella kokonaan myöskin englanninkieli.
Yksi kirjan pääsanomista on se, ettei sydän ja verisuonitauteja olisi edes olemassa, muuta kuin harvinaisina synnynnäisinä vikoina, eikä varsinkaan niissä mittakaavoissa kuin niitä nyt on, mikäli söisimme oikeanlaista ravintoa. Ja sekin vielä kerrotaan, että miksi näin on, ja mitä kaikkea on myöskin vielä tehtävissä tilanteen korjaamiseksi, mikäli on jo sairastunut.
– Eikö tuon pelkästään pitäisi olla jo semmoinen asia, että kannattaisi vähän kuunnella ja selvittää? Vai jaellaanko tänään jossakin muoviämpäri, ja haetaan mieluummin se?
Tackle
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos suomessa kategorisoi sydän ja verisuonitaudit “kansantaudit” – otsakkeen alle. Tuntuupa typerältä tuon kirjan jälkeen sekin homma, mutta totta se on, että länsimaalaista ruokavalioa kun vedellään siinä arkisessa mallissa, niin kansalaiset kyllä varmasti sairastuu, eli sinänsä se on kansantauti.
Tästä kirjasta voi lukea ja katsoa kuvien kera, että mitä, miten ja miksi verisuonissa tapahtuu, ja miten sen kaiken ikävän tapahtuman voi estää, ja edistää sitten vain niitä hyviä tapahtumia. Lohduttavinta on kuulla, että vaikka tilanne olisikin jo pahaksi päässyt, niin aina on tehtävissä ja paljonkin.
Dr Esselstynin tekemään tutkimusohjelmaan lähetettiin aikoinaan niitä potilaita, joille muut lääkärit sanoivat ettei mitään ole enää tehtävissä. Uskomaton prosentti sai uuden elämän, melkein kaikki.
Kuulostaa tuhkimotarinalta, ja mikäli siellä lukijalla on jo valmiiksi kaikenlaiset ennakkoasenteet muurina edessä kirjan lukemiselle, niin tuskin tämä minunkaan kirjoittelu paljon enää auttaa. Mutta onpahan sitten yritetty :D. Eihän näille asioille voi kukaan muu tehdä mitään, muuta kuin henkilö itse. Se perhelääkärikin voi kirjoitella vain uusia verenpainelääkkeitä ja kaikenlaisia pillereitä oireisiin, muttei sille asialle monestikaan tehdä mitään, joka on alunperin johtanut sinne lääkärin vastaanotolle. Ohitusleikkauksella jokin tukos saadaan kierrettyä, mutta uusia on luvassa edelleen jos sama ruokavalio jatkuu. Ja jatkuva paha olo, josta voi muodostua se normaali olotila.
Se on aina se jo heti seuraava lautasellinen ruokaa, mikä määrittelee että minnepäin ollaan menossa. Ja jokainen vääränlainen lautasellinen antaa aina iskun elimistöön, eikä se loputtomiin kestä sellaista rääkkiä, vaikka pitkään joillakin voi kestääkin. Toisilla taas polku jää hyvinkin lyhyeksi, ja aivan turhaan.
Uskomatonta on sekin, että kyllähän kaikki jotenkin sisimmässään tietää, että lihapiirakat ja nakki + siihen kananmuna ja muut lisukkeet, ei ole terveellistä, ja kaikki tietää jollakin tasolla, ettei hampurilaisravintolan ateriat tee elimistölle hyvää, mutta silti sitä moskaa syödään menemään. Se ei vain jotenkin pelota tarpeeksi, kun mitään omasta mielestä outoa ja vaarallista ei elimistössä tapahdu heti aterian jälkeen. Sehän on vain kiva kun alkaa pikkaisen lihapiirakoiden jälkeen soffalla väsyttään ja ramaseen kun simpsonitkin sieltä taas tulee. Tuntuu kivalta, eikä ollenkaan siltä että ollaan välittömässä hengenvaarassa, ja ainahan minulla on ollut ripuli.
Dr Esselstynin videoita ja artikkeleita ja mitä vaan kun lähtee nettiä pitkin kaivelemaan, niin siellä tätä samaa asiaa kerrotaan mitä kirjassakin. Alunperin minulle riitti tämä yksi video: https://www.youtube.com/watch?v=6GPo8Ir0yn4 (toivottavasti linkki toimii pitkään, vituttaa näitä laittaa blogiin)
Mutta oli hyödyllistä lukea, näin melkein puolivuotta jo WFPB ruokavalioa takana, tämä kirjakin vielä aiheesta, ja saahan tässä 150 reseptiäkin kaupanpäälle niin voi tehdä sitä kunnon ruokaa! Englanniksi on nuo reseptit, mutta vähän jos pinnistää niiden kanssa, niin ehkä sieltä jotakin kokeilee vielä. Toki tässä on arkiruokaa jo semmoinen arsenaali omiakin reseptejä, että pärjää jo ihan hyvin.
Alunperin huoli kuitenkin oli jostakin syystä se omien verisuonien kunto, jo ennen kuin aiheeseen alkoi perehtymään enemmän. Ehkä jollakin tasolla elimistö viestitteli jo, ja jotenkin aavisteli siitä sitten, että jotakin pahaa olisi ollut pian luvassa, jos näin vielä jatkuu tämä pyttipannu ja maitopurkki -elämä. Nyt pelottaa että kuinkahan paljon sitä sai jo vahinkoa aikaiseksi.
Mutta ylipaino toimii monella suurena motivaattorina, ja hoppu olisi laihduttamaan. Sitten ikävä kyllä lähdetään etsimään kikkoja niistä kaikista 2+5+4+1000 kaloria -dieeteistä, ja aletaan sitten lopulta syömään pelkkää lihaa, kun se kerran laihduttaa. Kannattaa kuitenkin tämä kirja lukea ennen kuin lähtee kikkailemaan varsinkaan minkään vähähiilihydraattisen dieettinsä kanssa.
Muttei ylipaino ole huono motivaattori. Mikä vain syy kelpaa että ponkaisee vain kiltisti WFPB-kasvisruokavalion puolelle, niin loppuu se kaikki kikkailu. Sinnikästä se on monella kuitenkin ylipainonkin kanssa, ettei sekään läheskään kaikille riitä syyksi alkaa syömään sitä pahaa(kun ei osaa laittaa sitä) kasvisruokaa. Ei, vaikkei persettään enää yllä pyyhkimään selkäpuolelta, koska yltäähän sinne vielä jotenkin alakautta, ja lääkärikin sanoo, että muutenkin on parempi kun hanalla vain suihkuttaa ja pyyhettä käyttää.
Kaikki on siis vielä ihan hyvin paskarätit vessan naulakossa. Se on varmasti kiehtova hetki kun se vihdoin tapahtuu, ettei enää ylläkään pyyhkimään. Mitä siinä kohtaa ihmisen mielessä liikkuu? Tämmöistä se on ko ikkää tullee? Pitäisikö alkaa syömään enemmän lihaa, kanaa, kalaa ja maitotuotteita, ja jätetään ne perunat ja leivät pois kokonaan. JOO!
Tämä toinen kirja, josta jo vähän kerroinkin aikaisemmin, kertoo sitten muistakin sairauksista laajemmin kuin vain sydän ja verisuonitaudeista, että mihin kaikkeen se oikea ruokavalio vaikuttaa, ja väärä varsinkin:
Kirjan tuotot menee hyväntekeväisyyteen, ja nämä kaksi tässä mainittua lääkäriä, joista Esselstyn on myös kirurgi, puhuvat sen asian puolesta, että oikealla ruokavaliolla ei lääkäreitä niin paljon tarvita, eikä varsinkaan lääkkeitä. Eli jos joku epäilee, että kaikilla lääkäreillä on aina kytköksiä vaikka minne niin 😉 …
Tätä jälkimmäistä kirjaa saa suomeksi, löytyy kirjastosta, voi ostaa, ja netissä pyörii asian ympärillä ilmainen jatkuvasti päivittyvä sivustokin. Toistaiseksi nämä nettisivut eivät ole suomenkielellä, mutta kaikkea tietoa löytyy englanniksi vaikka ja mistä: https://nutritionfacts.org/
Nettisivustolla ei myöskään pillereiden mainosbannerit pyöri, eikä muitakaan mainoksia, ellei ole jotakin aiheeseen liittyvää hyödyllistä tietoa taas saatavilla. |Ei-Tarvitse-Kirjautua|
Oli kyllä kiva lukea tuo Esselstynin kirja, koska siellä lopussa puhutaan lisää siitä ruokapuolestakin, myös niiden reseptien lisäksi. Oli kiva kuulla, että muutkin syövät lähes saman aterian aamuisin joka päivä, kuten täällä on tuota puuroa mennyt.
“It is helpful to keep breakfast and lunch simple – and nearly the same every day”
Ann Crile Esselstyn
Tämä Ann on Dr Esselstynin vaimo, joka on perehtynyt sitten enemmänkin siihen ruokapuoleen.
We have discovered that many of Essy’s original patients have eaten the same thing every morning for nearly twenty years. Don Felton never misses 1/4 cup of oat bran and 1/4 cup of quick-cooking oatmeal cooked in the microwave with water for 3 minutes.
Evelyn Oswick has also eaten the same breakfast for twenty years. She calls it her “best meal of the day.”
Ann Crile Esselstyn
Oli tosi lohduttavaa lukea tuokin asia, koska vähän erikoisena tässä alkoi jo itseäänkin pitämään, koska siis haluan näin monen kuukaudenkin jälkeen syödä edelleen vielä tuon melkein saman puuron joka aamu, mikä kuvissa näkyy. Eli voin syödä sitä huoletta vielä seuraavat 19 ½ vuotta, eikä siinä olekaan mitään outoa. Ja jos päivä pari jää välistä ettei tuota puurosettiä syö, niin sitten kun sitä saa, siitä tykkää taas kuin hullu puurosta. Hmm…
Ja toinenkin asia jäi erityisesti tuosta mieleen, koska aiheesta kirjoittelinkin jo joskus aiemmin, että suolasta eroon pääseminen ja makunystyröiden muokkaaminen sen suhteen, sanotaan että kestää 3 viikkoa, mutta kyllä minusta itse kasvisruokaan ja sen makuihin pääsi vasta muutaman kuukauden jälkeen. Niin tuollahan siitäkin asiasta mainittiin:
You are craving fat. Have faith, that craving will disappear after three months of consuming no fat. (By “no fat”, I mean no animal, dairy or oil fat – no additional fat beyond the natural amounts in vegetables, fruits and grains.) You will develop a new taste for spices, and sauces for seasoning.
Dr Esselstyn
Ajattelin sen saman asian vain toisinpäin, enkä ajatellut niin että siellä taustalla vielä pienet rasvaisen ruoan himot kummittelevat, mikäli kasvisruoka ei vielä niin maistuisikaan.
Tuostakin välimaininta, eli tosiaan sitä rasvaa saa myös vihanneksista, hedelmistä ja viljasta. Kaurahiutaleissa on 7,2 g / 100 g rasvaa, sanoo fineli.fi . Eli sen rasvan ei tarvitse olla aina hyvänmakuista voirasvaa leivänpäällä, tai sitä kiiltävää kinkun päällä. Jos joku on nyt huolissaan siellä oman kehonsa kanssa, ettei saa sitten tarpeeksi rasvaa.
Tällä hetkellä melkein puolen vuoden jälkeen voin kertoa, että kyllä maistuu kasvis! Aluksi sitä vaan survoo yrttiä ja maustetta niin perkeleesti niihin ruokiin, epätoivoissaan kun se suola on viety pois, eikä muutenkaan vielä ole siihen kasvisruokaan oikein tottunut, mutta tänä päivänä käytän jo mausteitakin aina vain vähemmän, ja sen huomaa, että nyt kun ne ruoan omat maut ovat alkaneet maistumaan, niin ei suotta kannata pilata kauhealla yrttijytkeellä niitä ruokiaan, koska se yltiöpäinen maustelu voi pilata sen ruoan oman maun. Esimerkkinä Strugglen uunijuurekset, johon käytetään mausteina: Ei mitään. Ja on hyvää!
Lautasella voi sitten vähän jytistä joskus jotakin soijavalmisteesta värkättyä “jugurttikastiketta” pari teelusikallista(kauhallista), ja muuta kivaa, mutta itse ruokaan ei semmoisia aivan kauheita maustamisia enää tarvitse valmistaessa.
Paljon muutakin asiaa tuossa kirjassa tuli, ettei omien kokemuksien pohjalta sitä lukiessa tarvinnut kuin vain päätä nyökkäillä hyväksymisen merkiksi, että näin se asia on juurikin ollut ja mennyt.
Ja siitäkin mainitsin, että se vaatii sitä uskoa, että ne kaikki asiat lopulta tapahtuu. Se kolme kuukautta(90 vrk) on pitkä aika totutella johonkin, jos aivot vähän pistää koko ajan hanttiin, ja oma asennekin on se lällytiläämussunmussun. Varsinkin kun se kaikki tapahtuu monta kertaa päivässä, eli jokaisen aterian kohdalla.
Se on itselleen, ja muille ihmisille vaarallista, kun tuolla netissä menee kirjoittelemaan kaikenlaista negatiivista kasvisruokavaliosta, esimerkiksi että kö papu pierettää, ja muutkin kasvikset saa mahan möyryään, ja … JA… JA SITTE VIELÄ, … JA. … KERTA. … NIIN SITTE…. Siksi…
Niin melko monessa tapauksessa tuskin on lähellekään sitä 3kk takana tätä ruokavalioa, omakohtaisena kokemuksena. Se uusi ruokavalio on lopetettu siihen ensimmäiseen pieruun, ko mulla on semmonen vatta ettei se nuista pavuista oikein välittäny. Ei siinä ajassa suoliston bakteerit yms koko kehossa ole sopeutunut vielä mihinkään, kun sitä on vuosikausia rääkätty toisenlaisella ruoalla. Ei sitä elimistöä käännetä niinkö seinäkelloa yhtäkkiä vaan eri asentoon. Mutta se tuhnu kun pääsee tietokonepenkin kankaan läpi ja leijailee siitä hiljalleen sieraimen piipuista sisään, niin heti ollaan jo valmiita kirjoittelemaan nettiin, että nyt se tapahtui, elimistöni ei kestä, pakko saada pihviä.
Ja se toimii varmasti myös päinvastoin, eli kun sanotaan että “mutta heti kun siirryin takaisin liharuokiin, niin kaikki toimii.”, niin voihan se siltä tuntua, kun ei vielä ole joko tarpeeksi kauan ollut kasvisruokavaliolla, että edes bakteerit suolistossa olisi tottuneet mihinkään. Mutta jos on jo pitkään kasvisruokavaliolla ollutkin, ja yhtäkkiä siirtyy liharuokiin takaisin, niin ei sekään muutos tuo varmasti välittömästi mitään – kaikki muuttui heti paremmaksi ja aurinko paistaa – efektiä. Mutta nettiin on silti jo hoppu kirjoittamaan omista tämän päiväisistä yhden aterian jälkeisistä tutkimustuloksistaan.
Muistan kyllä itsekin miten kerran reenikämpällä alkuvaiheessa vatsa päästeli melkoista konserttia, ja siinä kohtaa se pieru oli vasta tulossa. Siinä sitten silmät pyöreinä katseli sekä itse, että kaikki soittokaverit, että saapa nähdä kun tuo pommi vihdoin räjähtää. Muttei se välttämättä ollut se ruoka mitä oli syönyt, vaan ehkä ne entiset bakteerit siellä vaan rupesivat koko kansan voimin vihdoin mieltään osoittamaan ja oikein kunnolla nälissään huutamaan yhteen ääneen.
Eikä siinä negatiivisia asioita kirjoitellessa ole monella varsinkaan vuosien omakohtaista kokemusta aiheesta. Vierestä seuranneita “ravintoeksperttejä” varmasti löytyy, jotka mielellään kertovat että miten toisillekin on käynyt, ja mitä ne muut on kasviksista sanoneet ja kertoneet, kun päättivät vihdoin ettei sen kahden viikon jälkeen se kasvisruokavalio heille sopinutkaan, kun pierukin siinä pääsi, ja haluttais vähän pihviä syödä.
Tuossa kirjassa annetaan myös vastauksia joihinkin mieltä askarruttaviin kysymyksiin, kuten esimerkiksi mitä sitten voi tehdä, jos pyydetään vaikka ystävien luo syömään, tai miten voi pärjätä matkustellessa ettei heti ole broilerin jalka suussa kun istahtaa johonkin syömään? Niihin ongelmiin ei ratkaisua tai neuvoja oikein täältä Turun perälle erakoituneelta harrastemuusikon raadolta löydy, kun ei ole paljon kokemusta. Reenikämppätilanteisiin olen tehnyt rasiaan omat eväät, ja kaupasta saa banaania.
Ja jos tässä jotakin toisten tunteita ja vähän noloja tilanteita siellä sosiaalisissa tapahtumissa ja kilpailuissa miettii, niin miksi se pitäisi aina olla sinun jonka pitää hävetä? Semmoista paskaa ei tarvitse kenenkään syödä, joka tukkii verisuonet ja aiheuttaa keholle vahinkoa, eikä varsinkaan päälle vielä hävetä sitä asiaa.
Tähän kohtaan kuitenkin lisään, että ruoka on silti aina ruokaa, vaikka se olisikin epäterveellistä ruokaa. Sitä pitää kunnioittaa, eikä lihapiirakka nakeilla + kanamunalla ole mitään paskaruokaa, jos ei muuta ole tarjolla. Tässä on vain aina kyse siitä, että jos kerran valita saa mitä syö.
Eikä se kiireinen elämänrytmi saa olla myöskään se syy, etteikö voisi yrittää ja kokeilla muuttaa ruokavaliotaan. On tässä työssäkäyviäkin ihmisiä lähipiirissä pystynyt siihen.
Mutta kyllä tässä nyt on täällä ainakin jo puolen vuoden kohdalla helppo naureskella, ja paukuttaa lusikalla puuroa hampaisiin.
Sitten käydään kaupassa palauttamassa paska vedenkeitin, jossa oli vika. Samalla Lidliin kun siellä päin liikkuu.
Papuja kaappiin. Jotenkin laiskottanut keitellä lisää papuja enää itse. Tosin on niitä vielä pakkasessakin. Saksanpähkinöitä, tuosta säkistä riittää tosi pitkäksi aikaa. Pieniä ruusukaalia. Valkosipulijauhetta… Tuossahan ne näkyy turhaa tässä selostaa. Nälkäkin on jo!
Naureskellen voi vedellä myös tämmöisen julmetun lautasellisen kaalipataa kolmen dressinkileivän kanssa. En tiedä montako kaloria on missäkin, mutta toisella kädellä sai tukea ristiselkää kun vei tarjotinta keittiöön. Enempää ei olisi mennyt, ja kahviakin parempi keittää vähän myöhemmin.
Seuraavaksi kokeillaan tehdä vähän mehua mustaherukoista.
Mustaherukoita n. puoli pussia. Paljonko tuossa nyt on? Pikku kattilan pohja peittyy.
Sitten vettä sen verran että mustaherukat peittyy.
Tällä kertaa nämä marjat pääsi aika rajusti kiehahtaan kun lähdin soittelemaan pianoa ja unohtui hetkeksi koko homma. Ei tarvitse siis kauaa kiehutella. Vispilällä runnoo ja ryskää marjat pieniksi, ja sittenpä se on valmista. Aikaa meni varmaan 10 minuuttia, ehkä.
Siitä tulee tavallaan tiivistettä, tai sellaisena käytän sitä. Pieneen pulloon ja jäähdytyksen jälkeen jääkaappiin. Olisi saattanut olla kuumanakin hyvää. – Ohjeet tulivat Strugglelta *aploodeja*
Iltapalan aika:
Huhhuh… Kauheita annoksia ruokaa. Ja kauheaa kärsimystä kö mittää ei saa ennää syyäkkään.