29.10.2019

Aamupuntari 84,4 🙂

Onneksi huomenna loppuu tuo aprikoosivelli.

Kauppareissuna hedelmäkeikka.

Vähän mausteisiin täydennyksiä ja uusi B12 vitamiinipurkki.

Vitamiineja tuli tutkittua tänään jonkin verran. Suomen pimeydessähän on kuulemma hyvä saada sitä D-vitamiinia teollisesti jostakin, kun aurinkoahan meillä ei ole olemassa täällä hevonkuusen perseessä.

Kävi ilmi, että näistä D3 lisäravinne pillereistä suurin osa valmistetaan lampaasta.

Lainaan tässä Ylen nettisivuilta löydetystä artikkelista pienen pätkän:

D3-vitamiinilisien raaka-aineiden reitit maailmalla kuulostavat erikoisilta. Esimerkiksi Pirkka-D-vitamiinin raaka-aine on peräisin eurooppalaisista lampaista. Euroopassa valmistettu D3-raaka-aine viedään Kiinaan, missä raaka-aineesta tehdään mikrokapseli. Sitten mikrokapseli kuljetetaan Kiinasta Suomeen, missä tehdään varsinainen Pirkka D3-vitamiinikapseli.

Koko artikkeli löytyy täältä: https://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/10/06/d-vitamiineissa-isot-hintaerot-professorin-mielesta-halvallakin-pillerilla

Tämmöistä ralliahan me emme tue. On olemassa kuitenkin kasvisperäistäkin D3 vitamiinia saatavilla. Se nyt tietenkin maksaa taas perkeleesti, Yliopiston Verkkoapteekissa n. 22 euroa – 200 kpl paketti 20 mikrogrammaa per nappula. Sinänsä sehän on aika riittoisaa, jos 200 päivää pärjää tuolla summalla, ja välissä unohtaa sen ottaa. Pärjää yli puolivuotta.

B12 vitamiini tuotetaan teollisesti. Sitä pitää varmaan tutkia enemmän vielä, koska sitäkin myydään kahta eri mallia: Syanokobalamiini ja metyylikobalamiini. Viimeksi oli tuota metyylikobalamiinia, koska silloin se oli jostakin syystä parempi, ja nyt ostin tuota syanokobalamiinia. Ei siis pistetä kaikkia munia samaan koriin, kun ei ole tietoa tarpeeksi. Siis minulla ei ole, kyllä se tieto varmasti on jo saatavilla kun jaksaisi ja kerkiäisi.

B12, D3 ja jodi sekä satunnaisesti Omega3 nappuloita tässä WFPB elämänkatsomuksessa tulee syötyä.

Ruoka loppui, muttei kaupassa enää hedelmien metsästyksen jälkeen ollut aivoja jäljellä, jotta olisi ostanut harkiten jotakin ruokaa, ja päädyin taas tortilloihin.

Tuo tortilla on vähän semmoinen “roiskeläppä” idealtaan. Kun ei mitään keksi ja ei jaksa miettiä, äkkiä jotaki. Tosin kastikkeen tekeminen vie tietenkin vähän aikaa ja vaivaa, mutta sitten kun on valmista niin tuolla niitä roiskeläppiä piisaa. Loppupäivä mentiin näillä.