Ei auta mikään, jotakin on tehtävä. Astuin puntarille ja lukemat näyttivät jo kolmea numeroa, tarkalleen 100,8 kg. Olen tavallinen suomalainen mies, 36 vuotta, mallia sohvaperuna. Pituus 182 cm, kengännumero vaihtelee kengänmallista sekä mitattavasta jalasta riippuen 42-46 välillä. En ole aktiivinen liikuskelija, vaikka pyöräilenkin kesällä suurimman osan matkoistani, enimmäkseen kaupassa ja kavereiden luona, mutta joskus jopa ihan huvikseen kuntoilun vuoksi. Talvi on sitten toinen ja synkempi juttu. Silloin olen pötköllään.
Olen elänyt vuosikausia päin helvettiä, mutta kuitenkin toistaiseksi ilman sen suurempia fyysisiä terveydenongelmia, huonoa yleiskuntoa lukuun ottamatta. Kihti ei vaivaa, eikä myöskään 2-tyypin diabetes. Mutta tunne siitä että milloin vain voi jossakin puolella kehoa kohta rysähtää eli vahvana mukana jo pitkään, ennen kuin löysin jotakin mullistavaa, sähköpostistani.
Isosiskoni lähetti sinne linkin videoon, jonka otsikkona oli: The Nutritional Reversal of Cardiovascular Disease: Fact or Fiction
Videossa seminaaria piti lääkäri nimeltä Caldwell Blakeman Esselstyn Jr. Hän kertoi videolla vaikka mitä tieteellisiä faktoja, mutta lyhyesti ja nopeammin, hän saarnaa ”whole food plant based diet” elämäntavan puolesta, joka tarkoittaa että ateriaksi pitäisi valita prosessoimatonta ruokaa, joka ei sisällä lisättyä suolaa eikä sokeria, ei mitään öljyjä, eikä varsinkaan eläinmaailman tuotteita, koskee myös maitoa ja kananmunia sekä juustoja ja… Kirjoitan vain siksi että näitä yleensä vielä erikseen kysytään. Ei lohta ei tonnikalaa. Ei.
Luennon seurattuani, tajusin kuinka monta vuotta olen syönyt aivan väärin, näiden juuri kuulemieni oppien mukaan. Heti tuli rintaan outoja tuntemuksia. Kylmä hikikään ei ollut kaukana. Ainahan sitä on tiennyt ettei varmaan paras ruokavalio ole meneillään, tai ainakin että kasviksia pitäisi syödä enemmän, ja mitä näitä on kaikenlaisia loruja, mitä kansalaisten keskuudessa liikkuu. Mutta nyt vasta rupesin miettimään näitä tieteellisiä perustoja perin pohjin, että miksi näin on. Ennen mietiskelin vain että kaikki mikä kaupassa on, on myöskin syötävää. Osa tuotteista vain lihottaa enempi kuin toiset, mutta että kohtuudella voi joskus vähän haukata porkkanakakkua, kermakahvin kanssa.
Tutkin tätä whole food plant based -ruokavalioa sen jälkeen siskoni kanssa yötä päivää, vasta- ja myötäpäivää, ja mitä enempi sitä asiaa miettii, sitä enempi se käy järkeen. Tuli vähän hoppu tehdä pieniä elämäntapamuutoksia.
Kaikki ei kuitenkaan tapahdu yhdessä yössä. Varsinkin kun tällä hetkellä se koko kuukauden ruokaan tarkoitettu budjetti vastaa suurin piirtein sellaisen ylemmän keskiluokan seitsemän vuotiaan lapsipalleron viikonloppuista karkkirahan määrää. Yritin vain heti syödä paremmin, ja lisäsin niitä vihanneksia lautaselle, mutta en millään hennonnut heittää pois puolikasta voirasiaa, enkä pakkaseen keräämiäni leipiä sekä muita kananliha rasioita.
Vaan aikaa kului leipä kerrallaan, ja tieto lisääntyi koko ajan jatkuvan opiskelun myötä. Kaikki pakastimessa ja jääkaapissa olevat loput tuotteet alkoivat aina vain enemmän ja enemmän puistattaa, ja niinhän siinä lopulta kävi, että pistin sekä jääkaapista että pakastimesta kaikki pois jotka eivät kuuluneet enää ravintooni, ja aloin noudattamaan whole food plant based -ruokavalioa täysillä.
Luulin heittäneeni kaiken turhan jo pois, vaan sitten aloin katsella myös kuivakaapeista että mitä kaikkia niissä paketeissa ja purkeissa lukee, ja niin lähti vielä kuitenkin säkillinen tavaraa sieltäkin:
Moni kammoksuu sitä kun joutuu luopumaan eläintuotteista, mutta näin vähän myöhemmin mietittynä se ei oikeastaan ole temppu eikä mikään, verrattuna siihen kun suola viedään pois. Ruoan maustaminen muuttuu aika haastavaksi hyvin nopeasti, koska lähes kaikki maku perustuu suolaan ja sen määrään, tavalla taikka toisella.
Suolaa on siis myöskin lisätty joka paikkaan, aivan ihmeellisiinkin paikkoihin, joita ei äkkiä arvaakaan. Sitä saadaan siten aivan liikaa. Kävi ilmi, että jopa erilaisissa maustesekoituksissa monissa on muiden mausteiden lisäksi vielä suolaakin. Esimerkiksi grillimausteessa on vaatimattomat 60 % suolaa.
No siinä kun entiseen malliin mietitään, että paistoin uunissa kananjalkoja, joiden päälle sitten ripottelin tuosta grillimaustetta, pippurisekoitusta ja jodioitua suolaa, niin periaatteessa minä lisäsin niihin suolaa, suolaa ja suolaa. Toki siinä muutakin pulveria menee mukana, mutta tuntuuhan tuo kuitenkin typerältä.
En muista mitä vikaa näissä kyseisissä tuotteissa oli, mutta lisätty suola on yksi suurimmista syistä, jotka aiheuttivat hylkäyksen, mutta syynä voi olla myös valmistuksessa käytetty prosessointi. Tonnikala nyt tietenkin eläinkunnan tuotteena, ja MaMa-nuudeleistakin löysin jotakin vikaa, vaikka moni vegaani niitä mainostaakin.
Siitä päästäänkin tähän leimaamiseen. Vegaani. Sain jo kuulla kommentteja että koska alan sitten joogaamaan? Tämä voi vaikuttaa siltä, että no mitä ihmeellistä tuossa nyt on, aloit vain vegaaniksi. Mutta vegaanejakin on myös paljon eri asteita. Jotkut haluavat silti vielä munaa, tai kalaa, tai maitotuotteita vihannestensa ja hedelmiensä kanssa. Ja suuri osa vegaaneista läträäkin vielä ihan liikaa suolan ja öljyjen sekä rasvan kanssa, ja saattavat olla myöskin jatkuvassa hengenvaarassa sitä kautta. Joskin mikä tahansa aste makkaranpurijoista vegaanilajikkeiden suuntaan on silti aina myöskin terveydellisesti askel parempaan suuntaan.
Tämä kirjanen kertoo kuitenkin omakohtaiset kokemukseni tästä siirtymisestä whole food plant based -ruokavalioon, maallikon silmin. En pureudu elämämme eettisiin puoliin, en planeettamme sekä ihmisväestön pelastukseen, johon toki tämä ruokavalio voisi olla helvetin suurena apuna (sen verran piti sanoa kuitenkin), enkä lähde kenenkään kanssa tinkaamaan nahkavöistä. Tämä ei ole myöskään suoraa ja täydellistä terveysoppia jota tulisi kaikkien lähteä heti seuraamaan, tutkimatta ensin itse asiaa. Tehkää omat ratkaisunne, mutta tehkää ne pian.
- Enkä ota mitään vastuuta kenestäkään joka näitä samoja hurjia temppuja yrittää, enkä mistään muustakaan, kiitos.