9.10.2019

Aamupuntari 86,2 🙁

Lihominen vain jatkuu. Kyynel.

Kova pyrkimys lähteä kaupungille, muttei sitä taas niin vain lähdetä. Ajattelin suorilta poistua ilman aamupaloja, ettei taas jää ihmettelemään tänne koko aamuksi, mutta pakkohan se on puurot rakennella ja syödä kunnolla, kun ei tuolla ulkona voi syödä kuin banaaneja.

Tällä nyt ei hirmu pitkää keikkaa tee, paitsi jos heti lähtee. Ja voi oikein hyvin lähteäkin, koska ei tarvitse enää niitä 3 tunnin ruokalepojakaan joka aterian jälkeen.

Kaikki muistin ostaa paitsi sitä sinappijauhoa kilon:

Jodi tabletit loppu piti piipahtaa apteekissa. Jodi pitää muistaa.

Tomaattimurskaa oli niin halvalla myynnissä että piti ostaa heti 8 purkkia. En yleensä tykkää metallipurkeista jos valita saa, mutta jos 24 senttiä maksaa purkki niin se on parempi ostaa jemmaan, ja niin paljon kuin viitsii kantaa.

Älytön nälkä:

Nyt tulee kyllä tortillat jo korvista. Pieni tauko paikallaan. Mutta kun ne laihduttaa…

Lyhyt tarina pitkästi: Meinasin ostaa käytettynä erään kitarahärpäkkeen, josta pyydettiin 55 euroa. Mutta sainkin toimimaan wahwah pedaalit toisella tavalla, niillä vehkeillä jotka olin ostanut jo aikaisemmin. Tuntuu kivalta kun ei taas tullut jotakin uutta sähköhärveliä lattialle pyörimään, ja vieläpä aivan turhan takia. Säästi myös ison köntän tuohta. Naurattaa kyllä kun olin jo ihan hilkulla ostamassa, mutta onneksi vielä kerran painoin kaikki näppäimistön napit pohjaan Commodoresta, ja sain tuommoisen expression pedaalin toimimaan myös wahwah pedaalina softassa. Nyt keitetään kahvit ja sitten tehdään reggaeta.

Eipä tuo kovin tehokasta tekemistä ole zombiaivoilla. Tässä on vähän samalla unirytmien säätäminen menossa. Silti pitää ruokaa laittaa.

Taas jotakin äkkiä helppoa. Kyllä se vähän niin on että mikäli ei lataa aivojaan täysin tuonne keittiöön, niin mikään kolmen ruokalajin pläjäys ei vain tule itsestään. Sitten jos vähänkin on flunssaa, tai vaikkapa haluaa välissä tehdä jotain muutakin, niin homma kusee. Sitten joutuu laittamaan ruokaa tiheämmin, ja niitä samoja mitkä tulee tuosta vain.

Ainekset: Lanttu, purjo, kesäkurpitsa, paprika, mustapapu, kikherne, kukkakaali, parsakaali ja porkkana, ja sipuli (ei näy kuvassa, älä turhaan etsi) ((nii’i, ei ole))

Sain synttärilahjaksi tuommoisen syvän mutta pienehkön sopivahkon uuni vuokakulhon. Testataan.

Yritän tällä kertaa saada kaikkia aineksia vain vähän ja sopivasti tuonne vuokaan. Siihen entiseen isoon vuokaan tuli aina laitettua kaikkea ihan liikaa. Ja onhan niissä isommissa pohjapinta-alaakin sen verran, että jos sen vain peittää, ja kärryyttää ruoan siihen kiinni, niin ei siinä ole paljon syötävää. Jos niin sattuisi käymään. Jollekin joskus.

Keitin tietenkin pottuja vielä kaveriksi. Pottuja pitää olla. Porkkanoita meni sinnekin.

Mausteet vuo’assa: vähsuol. soijakastike, basilika, oregano

Perunoihin ei luonnollisesti mennyt mitään mausteita

Tällä kertaa vain kevyt iltapala

Olisi kyllä pitänyt laittaa tupla-annos, koska oli jostakin syystä taas niin hyvä ruoka ettei paremmasta väliä. Liekö sen maun teki se pari ruokalusikallista soijakastiketta, jonka sotkin cupilliseen vettä, ja kippasin sen heti aluksi tuonne vuokaan, ja folio päällä paistelin tunnin. Mutta on hyvän makuista. Suolasta?