Aamupuntari 88,2 kg 🙂
Kurja päivä, koko päivän satanut vettä joka ilman suuntaan ja puut paukkaavat yhteen. Sai kyllä tehtyä musiikkia senkin edestä. Oikeestaan ihan kiva päivä.
Tänään käsittelin taas sellaista asiaa, jolle annettiin termiksi “pitää syödä pois”. Se tarkoittaa sitä, että jääkaappiin on jo unohtunut, tai alkaa unohtua, tai muuten vaan on ollut pitkään samaa ruokaa, eikä haluaisi enää millään syödä sitä, mutta se kuitenkin pitää syödä pois.
Jos jokin tuntuu pahalta, niin se on ruoan heittäminen roskiin. Jos se joistakin tuntuu oikein pahalta, niin se on köyhemmiltä. Tässä taloudessa ruoan roskiin heittäminen on erittäin harvinainen tapahtuma, mutta nyt olisi lähdössä se italianpata, josta unohdin tomaattimurskan, ja jota tein reilusti. Se oli hyvää, tein sitä vain liikaa, ja sitten tänne tuotiin vielä lisää ruokaa syötäväksi, joten se pata vähän niin kuin jäi tuonne, vaikkakin sitä täällä syötiin useammankin henkilön toimesta vielä vähemmäksi. Kaikki ei kuitenkaan mennyt.
Blogista on hyvä tarkistaa, eli se ruoka tuli tehtyä 6. päivä tätä kuuta, eli siitä alkaa olla jo aikaa. Tuommoinen makaroonimössö menee aika kivan näköiseksi jääkaapissa. Herkkusienet on jostakin syystä sinertäviä, ja yleinen väri on semmoista harmaata, ei niin houkuttelevan näköistä enää. Tuosta syötiin kuitenkin ainakin 5 annosta jo vähemmäksi, mutta silti sitä vaan on vielä jäljellä, mitä pitäis syödä pois. Tällä kertaa en syö.
Mitä tästä nyt sitten opimme? Semmoinen asia ei saa muodostua tilanteeksi, että mitään pitäisi joutua syömään asenteella “pitää syödä pois”. Siitä on päästävä eroon.
Puhuin aiemmin jo siitä 333™-brändistäni:
” Kolme eri ruokalajia, jotka riittävät kolme päivää, niin että kaikkia niitä kolmea voi syödä myös niinä päivinä, eli monipuolisesti. 333™ – dieetti = brändäyksen paikka? “
Nyt vaan mietin, että mitä viimeksi oikein mietin? Ehkä olisi parempi nimi kuitenkin 3 ruokaa 3 päiväksi, eli 33™. Tällee niitä ihmedieettejä keksitään. “Karista hetkessä 33 kiloa syömällä 3 eri ateriaa joka päivä!” Keittokirja on tulossa myytäväksi hyvin varustettuihin levykauppoihin ensi syksynä.
Mutta on tuossa jotakin ideaa. Pitää vain olla varovainen ettei tee mitään sitten liikaa, koska muuten siinä ei ole mitään järkeä. Viikon vanhaa ruokaa jääkaapista ei ole kiva syödä, vaikka kaikki olisikin kolmea eri vanhaa ruokaa päivässä. Tämmöiset italian padat voi tehdä, mutta tekee sitten vain pari lautasellista. Se pitää opetella.
Tahtoo mennä se koko päivä aina tuon kokkaamisen kanssa, tai siltä se ainakin tuntuu ja näyttää. Sitten sitä yrittää vältellä tekemällä ison vuoan jotakin risottoa kerralla, jota sitten syödään monta päivää, eikä se viimeisinä päivinä ole enää kivaa.
Mutta jos uhraa kerran sen koko päivän kokkaamiseen, niin miksipä ei ainakin yrittäisi multitaskata sitä hommaa? Siinä kyllä keittiössä paukkuu, sihisee ja paukahtaa, ja voi käydä vaikka mitä kämmejä. Teoriassahan kaikki kuulostaa aina hyvältä.
Teoriassa voisin rakentaa pieneen vuokaan lasagnen ja laittaa sen uuniin, ja sillä aikaa voisin tehdä hellalla kattilassa jonkun kasviskeiton vaikka blenderin kanssa, tai ilmankin… Sitten vielä kasarissa valmistaa vaikka jotakin tuommoista mitä osaan jo helposti, eli esimerkiksi pastakastikkeen. Siihen vielä yhdessä kattilassa spagetit.
Kivahan tuota on teoriassa miettiä, kohta olen kuitenkin nuppi täynnä virvokkeita shakkia pelaamassa jossakin kaverilla, ja huomenna haluan pitsaa.
Mutta tuo järjestys voisi olla fiksu, että ensin uuniin jotakin, niissä kun yleensä kestää vähän kauemmin, sitten kasaria ja kattilaa, ja tietenkin iso salaatti vielä jos tarvitsee siinä odotellessa.
Ja ruoan etukäteen valmistelu on varmaan erittäin tärkeä osa tätä projektia. Eli kaikkien aineksien pilkkominen valmiiksi ennen hellan starttaamista, ettei ala sitten panikoimaan kun levyt ja uunit on kuumana, että ei perkele tästä vielä sekin puuttuu, ja pitää alkaa sipulia kuorimaan, ja samantien kun selkänsä kääntää niin sihahtaa taas joku kansi paikoiltaan, ja kärähtää levylle jotakin makaroonivaahtoa, ja sen kannen kun nostaa pois, niin ihmettelee mitä on kiinni sukanpohjassa, lähtee laittamaan sen roskiin ja sitten tulee taas heiluttamaan kasaria kauhalla. Ainiin se sipulinkuorinta jäi kesken perkele, ja kuka sieltä nyt soittelee saatana, haloo? Ai bambusukkaa? No itseasiassa justiin…
On kyllä kunnianhimoinen projekti. Ei taida tulla onnistumaan, ja että vielä tavaksi tämmöinen? Aion silti yrittää, mutta ehkä mieluummin aluksi tekisi ruoat tutuilla resepteillä. Tai siis mieluummin ei, mutta kun ei osaa.
Pikkuisen piti tuota keittoa tuunata jo tälle päivälle, koska oikein hirvittää, ettei ole papuja taas syönyt joka ruoalla. Onneksi pakkasessa oli mustapapuja, ei tarvinnut kuin heitellä mikroon kyytiin. Kummasti tuli potkua soppaan, meinaan tuommoiset kaalikeitot ei ole pitkän linjan ruokia. Ei edes leivän kanssa. Pavut maistui vielä tosi hyvältä tuossa, en tajua miksei laittaisi suoraan alkuperäiseenkin reseptiin. Kikherneitä ja kaikkea.
Maku ei ole se tärkein asia, vaan se, että papuja pitää syödä melkein aina kun mahdollista, ja maku melkeinpä parantui mustapavuilla, tällä kertaa.
Tätä koetin tässä blogissa selittää, että mikäli huomenna tätä borssikeittoa olisi taas kahdesti tarjolla, niin se ei ole enää niin herkullista kuin se vielä tänään oli. Nyt se kuitenkin loppui, kaikki meni, voitin!
Tänään olikin oikein kunnon laihdutuspäivä kun katselee aterioita. Huomenna on väkisinkin puntarissa lukema pudonnut. Itse asiassa tuli syötyä jo varmasti aivan liian vähänkin kaloreita, mikä tästä puuttuu? Ainiin salaatti! Mihin sekin karkasi taas yhtäkkiä? Se vaan loppui, enkä heti tehnyt uutta, niin nyt se heti putosi kokonaan kyydistä. Samoin käy monille ainesosille, pavut meinaa unohtua syödä joka päivä… Pitää olla tarkkana ja huolehtia, ja ensimmäinen askel on pitää kaikki heti saatavilla, eli pakkasesta voi heti lyödä kyytiin papuja jos unohtuu, vaikka suoraan lautaselle. Ja salaattia pidetään valmiina aina jääkaapissa. Heti kun sitä jotakin ei ole, niin sitä ei enää tee seuraavalle aterialle.