7.8.2019

Aamupuntari 92,5 kg 🙂

En ole koskaan ollut mikään herkkusuu, ainakaan karkki ja pulla osastolla. Yleensä se minun karkki on ollut ennemminkin vain erityisen rasvainen ja suolainen ateria, esimerkiksi jossakin näistä kuuluisista perheravintoloista. Tai sitten vain se American Dressing hampurilaiskastike vaikka leivän päällä, jossa on kinkkua, juustoa, kanamunaa, salaatinlehti(hahahah)…

Suklaa, keksit ja sen semmoiset eivät ole siis olleet vakiovarustus asunnossa. Oikeastaan se pahin vihollinen on ollut limukka ja mehut, joista on aina pitänyt vaarallisena vain sitä limukkaa.

Appelsiinitäysmehu, onhan se nyt varmasti täysmehu? Täysmehu se pitää olla 100 %? Montakohan sokeria siinä menee silti? Mutta kaikista tärkein seikkahan siinä on (käsittääkseni), että nestemäisenä ne kaikki aineet hulahtaa mahalaukun ohi liian nopeaa, ja rasittaa sitten niitä elimistöjä ihan liikaa, jotka niitä ainesosia sen jälkeen käsittelevät. Maksa, munuaiset…

Eli se aamuinen appelsiinikin kannattaa nauttia sellaisenaan, eikä puristella mitään mehuiksi. Alkaiskohan joku smoothie baari tähän sponsoriksi? Tässä tulee lytätyksi vähän kaikki teollisuus, yrittäjyys ja melko pitkälti myös kaikki ihmiset ympäriltä. Onneksi on hyvin valmistautunut jo etukäteen yksin olemiseen.

No siis homman pointtihan tänään kuitenkin on se, että kun ei iltaisin ole enää mehuja ja limukoita mitä lipittää, ainoa juoma on lähinnä vesi, syötäväksi ei ole oikeastaan mitään muuta kuin tavallista ruokaa, niin semmoiset naposteltavat puuttuu. Niitä vähän nyt kaipaisi TV-iltoihin.

Jokin mehukin olisi kiva, mutta se pitää kehitellä myöhemmin, vaikka onhan siihenkin jo kikkoja kehitelty Strugglen luona. Voi esimerkiksi ostaa ananasTÄYSmehua purkin, mutta käyttää sitä kuin mehutiivistettä, eli vähän mukin pohjalle ja vettä loput, vähän sitruunaa… Oikein raikas sokerinen juoma, ja sen sokerin maistaa hyvin kun ei ole aikoihin suolaa eikä sokeria lipittänyt. Silti olisi kivempaa olla oikeaa itse tehtyä sokeritonta mustikkamehua, mutta mistäpä sitä tähän hätään.

Päivä käyntiin perinteisin menoin:

Sain Strugglelta reseptin, jolla tehdään illemmasta kokeeksi banaani-rusina keksejä. Piti käydä ostamassa ainekset:

Kaali ja avomaakurkut ei liity kekseihin kyllä mitenkään, mutta harvoin kaupassa tulee käytyä siten että ostaa vain sen mitä sieltä lähti hakemaan.

Kauppareissun jälkeen on nälkä:

Eilistä uuni juttua ja toinen puoli kaalilaatikkopataa

No mutta kohtahan alkaa jo illan saippuaoopperat televisiosta, tulee hoppu tehdä keksejä:

Nämä pitäisi taikoa keksin muotoon.

Ainekset: Kaurajauho 2 rkl, Kaurahiutale 1 cup (n.2,5 dl), pari banaania, rusinoita ja muutama pähkinä.
Vähän epäselvä kuva tuli salama päällä, mutta siis idea on nämä kaikki sotkea sekasin vaan tuonne kulhoon. Rusinat ja pähkinät perään.
10 pähkinää särettynä. Pyöräytin ne Minuutti Salsaten tuolla vehkeellä, ja ehkä meni osa niistä turhan pieniksi mutta enskerralla pyöritellään vaan vähemmän lanteita.
Sittekö kaikki ainekset on muusattu kulhoon niin se on tuomosta mänkkiä.
Sitten niistä tehdään vaikka tuommoisia soikioita kauhalla, jonka jälkeen ne lähtee uuniin 180 asteelle 20-25 minuutiksi.

Kyllähän se tietenkin aina mietityttää, että olisipa kiva jos tämmöisen kaltaisia keksejä olisi kaupassa saatavilla. En todellakaan ole innokas ruoanlaittaja ja varsinkaan keksin leipoja. Mutta kun ei ole niin ei ole. Pitääkö olla palmuöljy?

Tähän väliin voisi heittää aikansa kuluksi kuvan työkaluista:

Cup eli kuppi ja desimitta. Tuo cup on ulkomailla käytetty mitta, eli kun jossakin englanninkielisessä reseptissä lukee että “half cup of” jotakin, niin ei tarvitse sitten miettiä mitä se on desilitroina, vaan voi ottaa tuommoisella cup- mitalla sen suoraan. Ilmankin varmasti tulee toimeen.

Sitten on kätevä tuo lusikka mitta. 1/4 teaspoon, 1/2 teaspoon, 1 teaspoon ja 1 tablespoon. Esimerkiksi sen pellavasiemenrouheen kanssa se mittaaminen tällä vehkeellä, niin ei tarvitse arpoa paljonko on tablespoon. Löytyy erittäin hyvin varustetuista levykaupoista.

Kohta saakin pistää sitten jo kahvit poriseen, ja sen jälkeen katsoa oikein kunnolla ja pitkään Netflixiä:

Lötköjä nämä on suoraa uunista. En tiedä menikö kaikki oikein. Keksin pitäis vähän narskahtaa vai onko se sitten että ne narskuu vasta myöhemmin. Aivan sama.

Näitähän tosiaan voi nyt tempaista vaikka koko pellillisen, kun miettii hetken mitä aineita tänne meni?

Ja on hyvvää taas. Poskiin käy kipeää kun on niin makiaa. Tai sinne korvan alapuolelle leuan… jonnekkin. Koko naamaan sattuu, on niin hyvvää.

Näitä pitää tehdä lisää. Tuonnehan voi sitten pistää mitä haluaa kaikenlaista sekaan. Nyt siellä oli pähkinää, mutta miksei taatelia tai jotakin sen semmoistakin. Kaupassa myydään myöskin erilaisia aromeja lisättäväksi, jos semmoiset kiinnostaa. Suklaa kenties? Ladies?

Johan näillä eväillä jaksaa pötköttää. Tein illalla vielä salaattia vähän ruokien kavereiksi. Tällä kertaa kun oli aikaa ja energiaa niin pilkoin vihannekset vanhaan malliin. Sillä salsamoottorilla kaikki vihannekset menee aina niin pieneksi. Kiva joskus maistella vähän kokonaisempanakin. Enempi tämmöisestä salaatista kuitenkin tykkää, mutta se on tämä kiireinen arki jonka takia joskus joutuu turvautumaan koneisiin.