22.11.2019

Aamupuntari 82,4 kg :>

Tuli tässä aamukahveilla semmoinenkin ajatus vielä mieleen niistä harhakuvitelmista, joita itselläkin on ollut näistä terveellisen ruokavalion kustannuksista yms.

Se hinta kysymyshän jo aikaisemmin ratkaistiin, mutta nyt voitaisiin hyökätä sen väitteen kimppuun, ettei ole sitä aikaa, eikä kerkeä kokkaamaan esimerkiksi kovin monipuolista ruokaa.

Otetaan tähän ensin malli tämän päivän kokkauksesta, ja leikitään että nyt on kiire teatteriin perkele.

Äkkiä pilkotaan jotakin nopeasti. Paprikassa ja herkkusienissä ei kauaa mene, punasipulin joutui kuorimaan (alle 1 min.), ja mustapapuja pakkasesta (tai tölkistä sama se, ei vie aikaa sen enempää)

Nämä keitellään kasvisliemessä, joka löytyi valmiina pakkasesta.

Jos tykkää sairastuttaa elimistönsä, niin tämä kasvisliemihän monesti korvataan öljyllä ja/tai rasvalla. Tuommoinen köntti voita ja voi että on hyvää.

Tämä ei ole vielä kovin monipuolista, joten samalla keitellään jotakin lisää eri kattilassa. Ei mene sen enempää aikaa.

Pieneen kattilaan pilkoin parsaa ja kuorin nauriin(alle 1 min kesti kuoria) – Nämä voisi korvata jollakin pakastevihannes -sekoituksella niin ei mene sitä minuuttiakaan, eli ei tarvitse pilkkoa eikä kuoria mitään, kaataa vain pussista vihannekset kattilaan.

Välikommenttina voisi sanoa että olen tullut tässä kokkaamisten varrella semmoiseen lopputulokseen tuosta parsakaalesta, että se kannattaa malttaa keitellä tai höyryttää erikseen aina muusta ruoasta. Joskus se saattaa tehdä semmoiset temput, ettei se käykään siihen ruokaan niin hyvin kun on ajatellut, ja varsinkin jääkaapin jälkeen se voi ruoan seassa mennä vastenmieliseksi. Lisäksi sen keittämisaika ei välttämättä ole sopiva muiden aineksien kanssa, ja menee ihan mössöksi. Mutta erikseen se on aina hyvää.

Tällä kertaa keitin parsakaalta ja lanttua tasan 8 minuuttia, ja hyvin onnistui. Saman verran aikaa keitin kasarissa ensin kasvisliemessä sipulit, paprikat ja sienet, jonka jälkeen maustoin koko setin, lisäsin pavut, ja keittelin lisää vielä noin 5 minuuttia.

Sitten oli ruoka valmista kasarissa ja kattilassa.

Ja tuommoinen ateria me loihdittiin alle 20 minuutissa. Maha on singillä.

Keitetyt perunat tulivat jääkaapista, ja leivät pakastimesta, niitä pitää vähän mikrottaa juuri ennen kuin ruoka alkaa olla valmista. Salaattiahan on aina jääkaapissa, ja jugurttikastikkeen tein sillä aikaa kun perunat oli mikrossa.

Ja siitä päästäänkin siihen harhakuvitelmaan, koska kun se vitun ääliö juntti (eli minä itse muutama kuukausi takaperin), näkee tämmöisen kuvan, niin se päästää automaattisesti suustaan: “Kenellä perkeleellä muka on aikaa rakentaa tuommoinen setti, ja monta kertaa päivässä?! Joo pilko siinä tunti salaattia, ja keitä perunat, ja tee siihen kastike ja keitä vihannekset eri kattilassa vielä päälle. Ja nuo ainekset maksaa kaupassa ainakin 40 euroa vähintään. Leivo siihen vielä omat leivät ja osta niihin jauhot ja …. Ei saatana pojat perkele…”

Siinä harhakuvitelmassa lähdetään aina nollista liikenteeseen, eikä ymmärretä mikä vaikutus sillä on kokonaisuudessaan joka paikkaan, kun tämmöistä terveellisempää arkea pyöritetään pitempään. Ei minun tarvinnut laittaa housuja jalkaan, eikä poistua kotoani tämän aterian takia, eikä edes suunnitella pätkääkään etukäteen minkälaista ruokaa tässä alkaisi tekemään. Ei ollut reseptiä, oli vain rutiinia.

Tässä ainakin oman arjen pyörityksessä, kuten monesti olen sanonut, salaattia on aina jääkaapissa. Se on toki pilkottu, ja siinä on mennyt aikaa silloin jonkin verran, mutta se on pilkottu silloin kun siihen on aikaa, esimerkiksi kun hellaa joutuu vahtimaan muun ruoan takia, niin siinä samalla vieressä kilikkaa menemään puukon kanssa, ettei se silloinkaan ole ollut mikään oma erillinen ohjelmanumeronsa. Salaatti riittää aina muutaman päivän.

Perunoita on keitetty reilummasti jonkun ruoan yhteydessä aiemmin, siihen on mennyt aikaa, mutta tällä kertaa niitä oli valmiina jääkaapissa. Mikäli ei olisi ollut, niin olisin laittanut ne ensimmäisenä kiehumaan (se vie aikaa 1 minuutin + keittäminen 20 min.), ja ne olisivat olleet valmiina tälle aterialle kuitenkin muun ruoan kanssa yhtä aikaa. Tai makaroonit, tai riisit.

Kasvisliemi on keitelty aikaisemmin pakkaseen, leivät on leivottu aikaisemmin joskus, niihin on mennyt aikaa, mutta että… Ja niin edelleen.

Ei tässä enää kuitenkaan lähdetä joka kerta aivan nollista asti liikkeelle joka aterian kanssa, se on vain sitä harhakuvitelmaa, ja se oli tämän tarinan pointti. Pitää ottaa aina huomioon se arki kokonaisuudessaan, jota on pyöritetty jo kuukausia, koska tässäkin tapauksessa se arki toi nyt kaiken muun tuohon ateriaan, kuin se mitä nyt pilkottiin ja keitettiin, ja varsinaisesti ruoaksi laitettiin. Ja oli ainakin yhtä helppoa ja nopeaa kuin sen pyttipannun tekeminen. Vaihda kuvassa paprikan ja sienien tilalle perunat ja makkara, niin siinähän se on. Kasvisliemen tilalle rypsiöljy tai voi. Kanamuna paistetaan erikseen = tuossa kuvassa parsakaalet ja lantut.

En silti lähde tinkaamaan työssäkäyvän henkilön kanssa ajasta ja energiasta, tiedän ettei silloin ole niistä kumpaakaan, ja lisäksi motivaatiokin on kadoksissa, sekä myös kaikki mielikuvitus on mennyttä, ja muutenkin kaikki elämänhalu on puristettu pois kokonaan, niin että sielua kuristaa. Siihen ei aina auta muu kuin mikrotettu roiskeläppä, joka oikeasti vain pahentaa tilannetta entisestään.

Mutta me köyhemmät varsinkin, ja jos siitä huolimatta sattuu olemaan kiireinen, niin on mahdollista tehdä nopeastikin vähän parempaa mättöä ennen kuin se Family Guy taas alkaa, mikäli on saanut arkensa jo pyörimään. Eikä se tule sen kalliimmaksi, jälleen kerran kunhan ensin on saatu se arki pyörimään. Alkusijoituksen se vaatii, mutta senkin voi maksaa erissä.

On täällä kuitenkin ensin menty jo monta kuukautta, ennen kuin se arki pyörii edes tällä levelillä, kun lähdettiin nollista liikenteeseen ilman kokkaustaitoa, ja se on taas se tämän koko blogin pointti. Tässä pelissä päinvastoin moneen muuhun peliin verrattuna, ne ensimmäiset tasot ovat paljon vaikeampia, ja peli helpottuu loppua kohti mentäessä. Silti tämä arki voi olla hento kuin perhonen, ja pienikin tuulenvire voi ohjata ja puhaltaa sen siivet lytyssä suoraan grillin ikkunasta sisään, ellei oikeasti ole tehnyt kunnolla päätöstä omasta terveydestään ainakin ruoan suhteen.

Yksin elävän työssäkäyvän henkilön arkihan voi olla monesti sellaista, että silloin kun olisi pitänyt laittaa ruokaa, niin tulikin jotakin työtehtäviä kotonakin taas eteen, ja nyt on taas nälkä ja se salaatti puuttuu, ja se pitäisi pilkkoa myös samalla kun tehdään muuta ruokaa, ja paistetaan ja keitetään ja pilkotaan ja pestään ja ensin kaupassakin pitäisi ja,… Ja sitten kun kaikki tuossa ateriakuvassa vaadittavat toimenpiteet kasaantuukin taas alusta asti yhdelle päivälle, ja juuri sinä päivänä(joka päivä) on ollut rankkaa, eikä millään jaksa, niin sittenhän sitä herkästi joustaa oman terveydensä kustannuksella. Vai miltä kuulostaisi mieluummin iso pakastepitsa uuniin, ja odotellessa voi kaivaa 20 minuuttia nokkaa telkkarin edessä? Ja siitäpä se arki aina iltaisin herkästi sitten jatkossakin muodostuu. Muutoksia ei ole luvassa, ellei niitä tee väkisin.

Huomenna ei tarvitse kokata sitä vähääkään, koska jäi samanlainen annos huomisellekin, kastiketta ehkä jopa ylihuomiselle.

Iltapalaksi ei nyt oikein muu maistunut kuin hedelmät.

Mutta sen takia piti sitten pongahtaa kuin vieteri sohvalta ennen nukkumaanmenoa, kun tulikin huutava nälkä. Asiaa ei helpottanut kun rupesi miettimään jääkaapissa olevaa jääkylmää jugurttikastiketta, joka maistuu aivan samalta kuin ne sipseihin myytävät valkosipuli dipit.

Ei näin… Pitää yrittää syödä illalla väkisin, vaikkei olisi niin nälkäkään, jotakin oikeampaa ruokaa, ja vasta tähän kohtaan olisi käynyt paremmin nuo hedelmät. Eli nämä viimeiset ateriat kun kääntää toisin päin niin… Joo’o, nyt se lukee paperilla että muistaa… Se on sitä arjen kehittämistä.