16.8.2019

Aamupuntari 91,0 kg 🙂

Tämä on mikropuuroa:

En tiedä kuinka mones kerta tämä lie jo on. Ajatus vaan karkaa ja olet hetken muualla.

Joku varmaan sanoisi että oletko idiootti? Miksi et käytä mikrossa olevaa ajastinta? Ensin 2 minuuttia, sekoitus, 1 minuutti ja ei varmaan kiehu yli. No, sitä kun ostelee edullisimpia tuotteita, kuten tämä mikrokin oli noin 40 euroa, niin se on vähän semmoinen että 2 minuutissa ei välttämättä ole puolelle lautasta tapahtunut mitään, ja kun laitat uudelleen lisää aikaa niin yhtäkkiä käykin sitten näin.

Suurimman osan ajasta se toimii juuri oikein, 2 minuuttia sekotus ja 1 minuutti päälle, muttei aina. Ja heti kun se ei toiminut taas kuten pitää, niin voi käydä näin. On tuossa kyllä omaakin vikaa vähäsen aina mukana. Eli olen vähän idiootti.

Lautaselle jäävät puurot voi kuitenkin syödä

Tänään onkin jännä päivä kun vaski kirjastosta tuli viesti että DR Gregerin kirja on saapunut lainattavaksi, ei muuta kuin hakemaan.

Otsikko ainakin lupaa jo melko paljon.

Kirja on paksu kun raamattu, mutta luen sitä pikkuhiljaa. Kyllähän tästä varmasti oppii vaikka mitä. Ja jos ei muuta niin saa ainakin lisää katu-uskottavuutta WHPB seurapiireissä.

Samalla kävin kaupassa:

Taalat on vähissä taas, mutten voinut olla ostamatta muutamaa halpaa maustetta lisää. Oregano oli loppu, mutta lisäksi valkopippuria ja kanelia. Nektariinit on sesonkihommia, ja nyt niitä ainakin vielä saa hyviä.

Ei jaksa kokkailla muutako keitin perunat tähän väliin, ja entisiä kastikkeita jääkaapista pois:

On kyllä mahtava maistaa ruokaa ruokana. Pelkkä peruna oli niin hyvvää että piti syödä heti kahdeksan. No, pieniähän olivat mutta jotenkin nyt elimistö veti niitä kyllä mielellään.

Hajotin “minuutti salsa” vehkeeni eilen kun yritin pyörittää ja pilkkoa sillä liian isoa salaattimäärää. Sieltä sisältä irtosi pari hammasta hammasrattaasta, mutta löytyivät onneksi. Yritän pikaliimalla korjata. Mutta nyt en sitten syönyt salaattia. On niin tärkeää olla sitä salaattia aina valmiina jääkaapissa, koska ilman tuommoisia minuutti mikko tyyppisiä pyörittämisiä ei siinä ala perkelekkään niitä ennää käsin pilkkomaan kun annos lämpiää jo mikrossa.

Sitten mennään taas keittiöön:

Mitäköhän näistä taas tulee. Samaa vanhaa vai jotakin uutta ja samaa.

Ainekset: kikherneitä, valkopapuja, kidneypapuja, vihannessekoitus, soijarouhetta, linssejä, ananasta ja tomaattimurskaa. Heittelin vielä valkosipulia ja purjoa tuonne kyytiin, mutta se idea tuli tämän kuvan jälkeen myöhemmin.
Sinsalapin.
Mausteet: Basilika, Valkosipulirouhe, Mustapippurirouhe, Valkopippurijauhe ja chilihiutaleet.

Tällä kertaa vähän varovaisemmin tuon chilin kanssa kun viimeksi lasagneen meni vähän liikaa kaikkea tulista. Mutta nyt maustaminen onnistui hyvin, ja kyllä se on hyvä ruoka, vaikka aika lailla samallaisia ruokia tässä tulee laitettua. Siihen on kyllä ihan hyvä syy, koska tämmöistä tämä elämä vain on. Nälkä tulee koko ajan, eikä ole varaa ostella kaikkia erilaisia aineksia ja elää jotakin vitun resepti-fantasia maailmaa, että voi vain ottaa reseptin tuolta mistä vain, ja mennä kauppaan ostamaan heti kaikki ainekset ja ei muuta kuin kokeilemaan. Vitut.

Sitä syödään sitä mihin on varaa ja mitä osataan laittaa, siihen asti että opitaan laittamaan jotakin muuta ja parempaa, ja voidaan ostaa aineksia. Ja on tässä muutakin mitä haluaa välissä tehdä kuin twerkata tuolla vitun keittiössä. Että tomaattimurskaa.

Mutta siis olihan se taas niin hyvvää ettei mitään järkiä. Pistin sitä balsamicokastiketta oikein karamelliksi tuohon salaattiin, ja soijamaitoa että nyt eletään kyllä vaarallisesti ja kapinoiden sääntöjä vastaan oikein kunnolla.
Sitten me tehtiin tämmöset….
… että meilä ois tämmöstä.

Sitten ei muuta kuin katsomaan Hercule Poirottia.