Aamupuntari 84,8 kg :>
Ruman näköistä tuo aprikoosikiisseli. Teollisen väristä. Mustikat unohtui sekoitella puuron sekaan niin saa kivan kylmänä nyt sitten narkutella ne. No, sillä ei ole mitään väliä.
Kokkauspäivä ja lasagnet tulille:
Tulipa kyllä hyvää lasagnea ihan vahingossa. En tiedä mitä onnistuin tekemään oikein, mutta oli maistuvaa. Mausteena oli vain mustapippuri, basilika, oregano, kurkuma ja valkosipulijauhe. Ketsuppiakin voi jo rohkeasti laittaa tässä vaiheessa, kun se on ainoa suola mikä tuossa lautasella on lisättynä. Pyrkimyshän on ettei annoksissa olisi sitä lisättyä suolaa, mutta siitä voisi tässä vaiheessa vähän kirjoitellakin, kunhan saa kahvikupin kouraan.
Tämä blogi on ollut aikalailla semmoista ääriesimerkkiä, tai voi puhua ainakin että liikutaan jo ainakin lähellä sitä tiukinta kuria, mitä WFPB meininki voi olla. Ei varmana kaikkea tässä ole tehty oikein, enkä ole joka vitamiinia varmaan saanut vielä metsästettyä päivittäiseen kiertoon, mutta suolankäytössä on ainakin oltu melko tiukkoja. Tästä ei voi oikeastaan puristaa pois kuin ne muutamat tipat soijakastiketta jota joskus tulee laitettua laimennettuna lautaselle, tai suoraan wokkipannuun.
Mutta mikäli se suolasta luopuminen tuntuu rajulta ja jopa täysin mahdottomalta, niin kannattaa alkaa laitteleen niitä asioita tärkeysjärjestykseen. Se suola ei kuitenkaan siitä länsimaisesta ruokavaliosta välttämättä ole se kaikista pahin asia, siitä ihan kaikesta.
Ensin kannattaa mieluummin päästä eroon eläintuotteista. Lihatuottet pois, maitotuotteet kaikki helvettiin juustoja myöten. Kalat voi jättää mereen ja järveen. Ja kas kummaa, siinä jää suolaakin jo ruokavaliosta pois melkoinen köntti. Mieti, kinkut leikkeleet makkarat Hesburgerit…
Seuraavaksi mainitsisin rasvat, joita jää jo eläintuotteidenkin pois jättämisen myötä iso kasa syömättä, mutta vielä on jäljellä öljyt, erilaiset levitteet kaikenlaisista majoneeseista aina siihen tavalliseen “hyviä rasvoja” sisältävään kasvisrasvaan saakka, joista kannattaa hankkiutua eroon. Rypsiöljyssä voi olla toki joku terveellinen ainesosa, jolla sitä myydään tutkitusti, mutta rypsiöljy kokonaisuudessaan ei ole terveellistä. Tuo onkin hyvä muistisääntö, että terveellinen ainesosa voi tuotteessa toki olla, monesti oikein erikseenkin lisättynä. “Maidosta saa D-vitamiinia.” – Niinkö saa? Mitäs muuta siitä saa? Aika usein niitä terveydellisiä syitä myös oikein hakemalla haetaan. Viimeisimpiä villityksiä taitaa olla kananmunassa mainostettu koliini. Se yksi ainesosa siellä tutkitusti auttaa johonkin, siksi kannattaa syödä se kaikki muukin siitä kananmunasta. Mutta öljyjen ja rasvojen poisjättämisen myötä varmasti samoissa tuotteissa jää sitä ylimääräistä suolaakin taas pois, kaiken muun pahan lisäksi.
Nuo edellä mainitut kun on jätetty ruokavaliosta pois, niin ollaan jo tosi pitkällä. Tämä nyt tietenkin pitää mainita erikseen, vaikkei varsinaisesta ruoka-aineista olekaan kysymys, mutta myöskin kaikki einesruoat välittömästi pois ostoskorista. Syy on tietenkin nuissa aikaisemmin mainituissa pahoissa aineissa, mutta tässä kohtaa tullaan myös rankasti siihen suolaan, jota laitetaan einesruokiin todella rajusti, sokerista ja rasvoista puhumattakaan. Katsokaas kun sokkotesteissä ihmiset ovat tykänneet, että on hywwää.
No tässä vaiheessa kun on päästy jo monesta pahasta pois, on jo suolaakin karsittu helvetisti lautaselta ihan itsestään, eli kun tilalle tulevat nyt ne kaikki ällöttävät parsakaalet ja limaiset herkkusienet, niin vaikka niiden päälle suoraan ripauttasit lautaselle suolaa, niin ei siinä ainakaan enempää suolaa syödä kuin ennenkään, varmasti myös jo vähemmän.
Sitä tässä haen, että mikäli sen terveellisen ruoan kurkusta alas saamiseksi tarvitsee kaveriksi suolaa, niin sekin on parempi kuin luopua tästä WFPB pelistä sitten kokonaan, kun se ruoka on niin pahaa. Ei se ole pahaa, olet vain koukussa suolaan ja muuhun kamaan, ja pahasti. Narkkaat siellä suolaa ja rasvaa, josta syömisen päälle tulee rento olo kun suonissa virtaa rasvaa ja on vähän pökkyrässä kun sokeritkin heittelee, ja sen päälle ruokalevotkin voi maistua, aivan samalla tavalla kun heroiinin piikityksen jälkeenkin monesti mennään vähäksi aikaa pitkälleen.
Edelleen suosittelen tätä rajua taktiikkaa, että kerralla pois kaikki, siitä syystä että se palkitsee myöhemmin, esimerkiksi miten hyvää voi nyt olla tuo lasagne mitä tein, eikä yhtään suolaa käytetty valmistuksen aikana. Ja miten paljon antoi makua se muutama tippa ketsuppia. Perkeleesti suolaa.
Ensimmäisen viikon jälkeen WHPB:llä tuo lasagne tuskin olisi maistunut juuri millekään, vaikka olisi lautasella peittänyt sen ensin ketsupilla kokonaan pois näkyvistä. Eli mikäli suolasta luopuu vain pikkuhiljaa, niin en usko että siitä pääsee tälle asteelle koskaan, tai ainakin siinä kestää tosi paljon kauemmin. MUTTA!!!! Se on silti parempi käyttää sitä suolaa, ja saada se terveellisempi ruoka alas kakistelematta, kuin antaa periksi.
Ajattelin tässä itsekin alkaa näin muutaman kuukauden jälkeen oikein lotraamaan sen suolan kanssa, kuten tuosta lasagneannoksestakin voi jo päätellä. Hurja määrä suolaista ketsuppia meni jo, ja se kyllä riittikin oikein hyvin antamaan makua. Siitä syystä nyt kun ei ruoan valmistuksessa käytä suolaa, niin lautaselle jotakin hyviä lisukkeita voin alkaa tässä jo metsästämään, ehkä itsekin tekemään. Erilaisia kastikkeita ja sen semmoisia. Erilaisia ketsuppeja. Ei sillä etteikö pärjäisi näinkin, mutta jos haluaa joskus oikein herkutella. Se vain että koska jaksaa edes ruveta niitä kastikkeita värkkäämään, laiska mies kun olen. Mutta onko pakkokaan?
Sen lisäksi jos on jotkut kestit ja kekkerit missä on kaukana omasta jääkaapista, niin mitä sitten jos nyt pötsiin livahtaa jokin Hesburgerin kasvistortilla öljyineen ja suol… suolineen? Suolan kanssa?… Pelkoa siitä että retkahtaisi sitten heti kokonaan takaisin johonkin länsimaiseen tapaan mässäillä, niin sitä tuskin on, koska tuon tiedon eri ravintoaineista on jo kunnolla sisäistänyt. Ei siitä ole paluuta, uskokaa tai älkää. Mutta pikkuhiljaa siihen pahempaan ruokavalioon varmasti voi kaikesta huolimatta liukua, mikäli tekee niitä poikkeuksia viisi kertaa viikossa. Koska sehän on kuitenkin huumeiden lailla koukuttavaa ruokaa, ei kai sitä muuten kysyttäisikään aina jollakin tavalla, että olenko retkahtanut? Onko pysynyt? Oletko sie ollut sillä…? Ja kuinka vaikeaa huumeista on sitten vieroittautua? Loppuelämä vain parsakaalia, niinkö? Bussipysäkin seinää koristaa miehen korkuinen täyslihahampurilainen. Ensiviikolla sen tilalla on yhtä iso Snickers patukka.
Sokeria en maininnut tässä haitallisena ainesosana vielä ollenkaan, kun ei ole tapana ollut mässäillä kauheasti karkkia ja suklaata, mutta sitä sokeria on rajusti varmasti myös eineksissä, niistä karkkihyllyistä ja leivonnaisista puhumattakaan. Ehdottomasti välttelee siis myös kaikkea sitä, ja mikäli herkkuja haluaa niin kannattaa opetella tekemään ne itse. Saat itse päättää minkä verran sokeria riittää tekemään muffinsista maukkaita. Pirkka sitruunamuffinsiin aineksiin on vaikea enää puuttua siinä kahvilautasella.
Voin kuvitella kun siellä joku herkkusuu katselee tätä blogia, ja näkee esimerkiksi tuommoisen puurolautasen, niin ei oikein aivot kerro että maistuisi semmoinen, eihän? Ne aivot kun on jo ladattu nyt himoamaan tuota kaikkea muuta. Mieluummin menisi ehkä esimerkiksi pari lihapiirakkaa, ja niiden päälle paksut siivut gotleria ja juustoa, vähän mikrossa lämmittää ja sillä aikaa paistaa mukaan pari löysähköä kananmunaa, ketsuppia ja sinappia päälle, ihan vähän kurkkusalaattia ja vielä Forssan punajuurisalaattia viereen, jotakin Hesburgeri majoneesia ympäri lautasta mikäli vain sattuu olemaan, ja ruokajuomaksi sinistä jääkylmää maitoa tuopillinen juuri avatusta purkista, jälkiruoaksi kahvit tippaseen ja sen kanssa tupakka, jonka jälkeen Family Simpsonit jatkuu ja mennään sohvalle selälleen, kun silmäki alkaa jo luppaseen. Vai söisitsie vähän parsakaalta?
Parin tunnin päästä lihapiirakoiden jälkeen herätään juomaan seisaaltaan piimää jääkaapin ovelle suoraan purkista, kun pikkuisen närästää, eikä tiedetä yhtään mistä se voisi johtua. Sairaus on tullut, jolle ei taas voi mitään, mutta onneksi on lääkkeet.
Senkin puolesta semmoinen suora hyppy jääkylmään avantoon, eli tämä äärimmäisempi tapa lähestyä tätä WHPB:tä auttoi ainakin minua kovasti. Koska nyt kun aamulla herää, niin voi jumalauta että haluaa juurikin tuon puurolautasen nenänsä alle ja äkkiä. Ja on aina yhtä hyvää. Jos jotakin oikein herkkua miettii, niin ensimmäisenä tulee aina mieleen ne tortillat joita rakentelen. Aivot on aivan selvästi jo latingissa oikeaan suuntaan. Ei kauheasti kuola valunut tuota lihapiirakka vertausta kirjoittaessa, mutta valehtelisin jos väittäisin…
Iltapalana taas leipää. En tiedä pitäisikö tähän iltaan kehitellä jokin parempi ruoka, meinaa jäädä tavaksi tämä leipähomma. Se on niin helppoa, ja sopivan kokoinen iltapala, kun ei siinä illalla enää mitään lasagneja halua räveltää. Mutta leipäkin on aika tuhtia tavaraa.
Päivän aikana ei muuten tule paljon leipää syötyä, etten oikein muutakaan paikkaa keksi niille. Menee liian rajuksi päivälliset, mikäli siihen ottaa leipiä vielä viereen, olen kokeillut. Ja oikeastaan se leipä sitten vie tilaa niiltä kaikilta kasviksilta, kun ei halua syödä niin isoa määrää ruokaa kerralla. Mieluummin enemmän kasviksille tilaa siinä kohtaa. En tiedä, pitää miettiä. Helppoahan tämä sinänsä on, kun aamiainen ja iltapala on aina samat ja varmasti hyvät. Onneksi on myös sellaiset aivot Jumala suonut, ettei kaipaa koko ajan vaihtelua elämäänsä.